A man went under a train in this week in Seinäjoki. It is not the first case during this year. Let us pray for everyone who has thoughts of self-destructions.
Suicides at springs and autumns
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, auttaako aina rukous, kun itsetuhoisuus on mielessä.
Ennemmin auttaa se, että opetamme, neuvomme ja ohjaamme, sekä olemme olkapäänä ihmiselle.
ts. menetys on sitä, että tuhoisa ihminen ei ole saanut apua. Siksi teot olisi tärkeämpiä, kuin se, että vain puhumme itseksemme.
Juuri näin,rakkaudettomuus,itse olen kokenut,etten ole tullut kuulluksi.Vieressä on jotain toista hoidettu,hellitty,hänen pienikin asia on otettu tosissaan,minua ei ole noteerattu minään.Ihme kyllä,olen itse ollut olkaapää itsetuhoisille ihmisille.Näitä kitisijöitä,joilla ei ole mitään todellista hätää,mutta ovat jatkuvasti vaatimassa,olen oppinut karttamaan.
Aloittaja jatkaa. Kiitos keskustelijoille näin syksyllä. Ehkä ajattelen hieman erilailla itsetuhosta. 51-vuotta olen kulkenut rukoushuoneissa, kokouksissa, kirkossa. Välillä Euroopassakin. Raamattu on paljon päässä kolmella kielellä. Käsitykseni on : kuka tahansa muistaa esim. Kol.1: 16,17,27. Apu tulee hetkessä. On tarve mikä hyvänsä. Työtä on tehtävä. Sitä Jumalaa ei tee puolestamme. Tällöin ei mennä junan alle.
Kyllä,mutta me tarvitsemme toisiamme,niin oli raamatussa,mutta meitä on niitä,jotka ovat sen kovemman tien käyneet,yksin.Kun ajattelen omaa elämääni ja niitä pitkiä,yksinäisiä taisteluita,on todella ihme,että olen hengissä.Hän,kaikkivaltias on kantanut,kun en ole jaksanut.Mutta on tilanteita,jossa auttava lähimmäinen olisi ollut tarpeen.
Minä yritin itsemurhaa useamman kerran. Minut on myös ainakin kolmeenkin kertaan tapettu, mutta aina virkosin. Kerran muistan rajantakaista jutustelua enkelien kanssa. Enkelit ovat useasti auttaneet itseäni hädän ja kuoleman hetkellä muutoinkin.
Ihmisistä muistan muuan naisen, kun hysteerisesti kirkuen juoksin autojen seassa ja huusin "tappakaa, saatanat, tappakaa!", hän talutti minut istumaan erään kerrostalon kivijalalle ja jutteli minulle rauhoittavasti. Kun kysyin, onko hän uskovainen, hän sanoi ettei ollut, muutoin vaan ihminen joka välitti lähimmäisestään. Kiitos hänelle.
Me jokainen emme voi tietää toisen ihmisen itsemurha-ajatuksia. Vastuu osallisuudesta murhaan on heillä, jotka tiesivät, eli joilta hän ehkä oli hakenut apua, mutta jotka eivät auttaneet.
Asian ydin eli ongelma ei ole itsemurha, jota te nyt hurskaasti osoitatte. Itsemurha on lopputulos jostain muusta tai muista asioista, joihin henkilö on mahd. yrittänyt hakea apua. Tai sitten ei ole, vaan pitänyt kaiken sisällään.
Itsemurhan syy kai melko usein on se, että tuon ihmisen elämä, johtuen joko yhdestä tai eri syistä on muuttunut sietämättömäksi kärsimykseksi.
Kärsimys usein näkyy myös ihmisen ulkoisessa olemuksessa. Hän käytöksessään. Muissa puheissaan. Katseessaan. Nämä ovat mahd. myöhemmän itsemurhan ennusmerkkejä. Mutta nämä ensisijaisesti ovat merkkejä epätoivosta, suuresta kärsimyksestä. Miksi ihmistä tulisi "auttaa" vasta kun hän on jo tehnyt lopullisen, epätoivoisen ratkaisunsa? Eikö hänen, lähimmäisen muu elämänlaatu mitään merkitse? Ihmisen jo itsaria edeltävän kärsimyksen lievityksenä? Asioiden oikealle tolalle laittamisena, kärsimyksen poistamisena, silloin kun sen aika on / oli.
Myöhempi hurskastelu on vain tekopyhyyttä, ellei nimittäin olisi niin rehellinen, että ryhtyisi vieläpä jälkeenpäin tekemään oikeutta uhrille ja vaikuttamaan asian lopputulokseen: totuuden selvittämiseen. Tekisi sen, mitä ei aikanaan tehnyt.
Kouluissa ja seurakunnissa jokaisella aikuisella on vastuu. Kärsivä lapsi / aikuinen ei aina ehkä uskalla puhua, mutta koko hänen olemuksensa voi huutaa "apua, auttakaa!" Joka silloin jättää tekemättä velvollisuutensa, on osallinen hänen kärsimyksensä aiheuttamisessa, sillä hän ei auttanut apua pyytänyttä ja vahvisti näin häneen kohdistuvaa rikosta, sekä lapsen (aikuisen, vanhuksen, eläimen) omassa mielessä, että etenkin itse tekijän, joka vain tyytyväisenä hymyillen jatkoi omana itsenään.
KR 92:
17 Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. [Luuk. 12:47]
KR 33/38:
17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
King James:
17 Therefore to him that knoweth to do good, and doeth it not, to him it is sin.
.
Tässä on kaikki se,mitä minäkin halusin sanoa.Juuri noita raamatun paikkoja olen toistanut.Ei edes haluta kuulla,eikä ymmärtää,että välinpitämättömyys on synti.
Keskinpä hyvän keinon. Ainakin jonkin verran vähentää roskapostia, kun vaihtaa välillä kieltä. Koska näillä sivuilla on paljon trolleja. Niin itsemurha on monen epäsosiaalisen asian lopputulos.
1. Joskin aina on ollut työpakoisia. Vuoden 2000 jälkeen niitä on todella riittänyt. Tästä heijastuu valtava määrä ongelmia. Myönnän toki, kaikki eivät saa töitä.
2. Alokas juoksee tänä vuonna keskimäärin 2200m cooper testissä. Naurettava tulos. Itse huomasin omassa työssä kun olin vielä työelämässä kuinka heikkokuntoisia nuoret ovat vaativassa fyysisessä työssä. Ei hyvä.
3. Yllämainitut asiat meidän tulee itse hoitaa. Jumala ei tee niitä puolestamme. Tässäpä asiaan liittyviä syysmietteitä.