Miten olette pärjänneet karhujen ja susien kanssa?

Paljon olen kulkenut ja retkeillyt Suomen erämaissa, varmasti yli tuhat vuorokautta maastossa yöpynyt. Mitenkään en ole koskaan valmistautunut suurpetojen varalta. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia eläimistä (ellei hyttysiä, hirvikärpäsiä tms lasketa), ei edes lähihavaintoja. Kyllä ne retkeilyn ja vaeltamisen riskit ovat aivan muita: Tapaturmat, teräaseet, palovammat, paleltumat, jäihin putoamiset ym...
Joten sinne vaan nauttimaan luonnosta.

No, yksin ei kannata itärajan karhualueille mennä yöpymään. Siellä on kaikenluontoista petoa. Osa on varmasti vaarallisiakin yksilöitä yksinäiselle kulkijalle. Varsinkin, jos peto vaistoaa kulkijan pelon.
Mene Lappiin jonnekin missä on polut ja tiet valmiina. Siellä ei ole pedoista vaaraa. Voi liikkua huoletta yksinkin.

Alaska on tunnettu karhuistaan. Alaskassa ei kukaan yritä selittää karhujen vaarattomuudesta yhtään mitään. Siellä jokainen tietää sen, että metsään ei mennä ilman asetta. Ja aseen käyttö tulee myös hallita. Jokaisessa porukassakin on aina joku, joka vastaa aseen käytöstä ja porukan turvallisuudesta.

Nämä haaskoilla sijaitsevat tarkkailukopit yleisölle ovat suurin järjettömyys mitä ihminen voi tehdä petoeläinten kanssa.
http://kaikenmaailmanmatkoja.pallontallaajat.net/2016/08/08/karhujen-bongailua-suomussalmella-arola-bearsin-kanssa/#comment-12792

Tässä uutinen, jossa nälkäinen karhu haki omakotitalon pihalta häkissä olleen
35 kiloisen jämplannin pystykorvan ja söi sen. Nälkäisen karhun kohtaaminen luonnossa on tilanne, johon ei varmaan kukaan halua joutua. Ainakaan ilman asetta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4466b1fa-77b0-46ba-abeb-37f32b805bf8

Hyvä video
https://www.youtube.com/watch?v=Cs9vGLWM_F4

Tulin juuri 2 vkon mittaiselta Lapin reissulta kotiin Kuhmoon. Kaikki yöt louteella tai teltassa. Ei repineet pedot minua tai koiraani Lapissa ja eivät ole repineet Kuhmossakaan. Koirani ovat aina olleet seisojia, joten ei probleemia. Ajokoira- ja hirviporukoilla toki toinen homma; niitä koiria menee se tietty määrä per vuosi susien suihin. Ihmisten omakohtaisesti kokema petopelko on persulaista ja siten tarpeetonta hupatusta. Tuntuu jopa ihmeelle, että jonkin liikkkumisia rajoittaisi nk. petopelko; ei tule minulla mieleen muuta kuin koirien tiimoilta.

Nämä karhut on totutettu ihmiseen. Ne eivät sen vuoksi välttämättä väistä ihmistä.
https://www.karhujenkatselu.fi/etusivu

Milloin viimeksi karhu on ihmksen kimppuun käynyt.

Verrata voisi esimerkiksi siihen, kuinka monta ihmistä kuolee liikenteessä.

Tässä oikeaa asiaa
http://vakisinluontoon.blogspot.com/2019/01/karhun-kohtaaminen.html

Ei se susikaan ole mikään läpihuutojuttu. Puhumattakaan, jos kohtaat useamman eläimen lauman. https://www.studio55.fi/vapaalla/article/riistasuunnittelija-toimi-nain-jos-kohtaat-suden/4498974#gs.7wp2xq

Susilauma kohtaaminen maastossa? Toivotan hyvää onnea!
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015101320512696

Liikun muutamia päiviä viikossa, ympäri vuoden- talvilumilla lumikengin, luonnossa. Itäsuomi. Hirvistä ei ketju mainitse mitään, vaikka se on lisääntymisaikanaan ihmiselle vaarallinen, sonni nimittäin.
Kun liikun, tulee seurattua missä hirvet ovat, muutoinkin- missä hirvi, ei hyvin iso karhuriski. Kun hirvet lähtevät kesällä äkisti kesälaitumilta ja talvella talvehtimisalueelta, jotain pelottavaa on liikkeellä.
Hirvenmehtuuaikaan tietysti passimiehiä, ajomiehiä, koiria, mutta muustakin voi olla kyse- erityisesti jos ei ole mehtuuihmisistä mitään havaintoja.
Luonnossa kun yövyn, en jätä ruokaa telttaan, vaan kannelliseen sankoon- ja jotain muutakin sinne kolisemaan, usean metrin päähän teltasta.
Tulenpito on hyvä, etenkin kylmällä märällä syksykelillä, jos maanomistajan lupa. Kettuja, supikoiria, minkkejä... ja mäyriä- nuo ne yleisimmät monenlaisen syöjät on, joista havaintoja. Kesähän on sitten täynnä kaikkea mikä lentää. Ja saalis suussa yöllä kulkevia kettuja, ja supikoiria...
Ihan varhain aamulla voi tavata ison kanalinnun, ruokailemassa, syksyllä on sitten kiva tavata teeret, talvialueeltaan.
Mitä eniten ketjussa ihmettelen, etteikö ihminen ymmärrä, elävänsä sivistyksessä toisten ihmisten seassa, ja kaikki ei ole kavereita. En ole joutunut koskaan pahoin häirityksi. Kerran oli hirvi kävellyt nukkuessani juuri teltan viereltä. Kerran metsämyyrä söi eväsleipiäni, kun jätin huolimattomasti. Itikat sun muut- niistä oli taas kesän, vain riesaa.

Suomessa eivät pedot ole käyneet ihmisten kimppuun satoihin vuosiin. Aivan turha pelko.

Turha vedota Amerikan oloihin, siellä harmaakarhut eivät kunnioita ihmistä ja ruokakin pitää säilöä satojen metrin päähän leiristä karhunkestäviin pönttöihin. Asekkin on hyvä olla mukana. Ei mitään tekemistä kotoisten olojen kanssa. luojan kiitos.

50 vuotta olen retkeillyt karhu/susialueilla ja tuoreita jälkiä on usein näkynyt leirin lähellä, mutta elikot itse eivät ole ikinä suvainneet näyttäytyä.

Pienessä porukassa on turvallista liikkua. Pedot pysyvät varmasti poissa. Sen sijaan yksin liikkuminen erämaassa on aivan toinen juttu. En sano, että sekään on vaarallista, mutta yksin kulkijoille on erilaisia sattumuksia kyllä osunut. Olin 15 vuotta eräässä itä-suomalaisessa matkailualan yrityksessä ja sain kuulla kaikenlaista.

Karhun hyökkäyksiä https://www.google.com/search?q=karhu hyökkäsi&oq=karhu hyökkäsi&aqs=chrome..69i57j0l5.5455j0j8&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Koko aikuis-ikäni olen liikkunut luonnossa telttaillen eikä ole edes pieneen mieleen tullut petoja pelätä.
Ei ole ruokiani syöneet eikä minua uhanneet. suurin uhka on olleet hiiret.

Muistan lukeneeni kuinka ennen vanhaan yksinäiset kulkurit joutuivat silloin tällöin susien/susilaumojen uhreiksi.Nykyään maanteillä liikkuu ainoastaan motorisoituja kulkupelejä. Kuinkahan olisi, jos reissumiehet liikkuisivat edelleenkin kävellen maanteitä pitkin. Varmaan sudetkin ottaisivat jälleen omansa?

Karhuista ja susista ei huolta, mutta mites punkit, itikat ja hirvikärpäset, eikä muurahaisetkaan telkassa kivoja ole

Typerä kulkija on itse itselleen suurin riski. Lyö autioituvan tylsällä kirveellä jalkaansa, tippuu jäihin, eksyy, paleltuu, vuolee sormeensa, jne...

"olen sen sortin retkeilijä, että pelkään kaikkea mikä syö ja liikkuu".

Minä taas olen sen sortin retkeilijä, että syön lähes kaikkea, mikä liikkuu. Suolaa, voita ja hyvät varusteet vain mukana ja repussa, niin kyllä kypsentäminen onnistuu.

se on miehen puhetta jos pelkää korvessa yksin niin pysykööt poissa metsään kuuluvat aidot luontoihmiset eikä mitkään kaupunkien viher hörhöt.