”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa”
Vaikka tiedän että se on totta, pelkään aina hirveästi jos pitää vaikka lohduttaa itkevää, enkä tiedä miten tehdä niin ja ja aina vahingossa pahemman tilannetta tai saatan sanoa/tehdä jotain mikä voi jopa loukkata kyseistä henkilöä. Ei tunnu jotenkin ikinä tulevan muille selväksi, etten kuitenkaan tarkoita pahaa vaan päinvastoin..
Haluaisin hirveästi esim auttaa hädässä olevia, mutta pelkään sitä aivan kamalasti, joten en kuitenkaan ikinä toimi mitenkään, voiko tämä johtua siitä että minua on kohdeltu huonosti paljon elämäni aikana eikä annettu minkäänlaista kunnollista opetusta siitä, miten muita autetaan tai ollaan ihmisten kanssa..?
Olen todella yksinäinen ja monet kerrat syrjitty ja yksin jätetty, ja minussa on ikäänkuin se leima, että ”se jonka täytty olla aina yksin, älä tutustu” ja se ahdistaa etten miellytä muita yhtään ja en uskalla mennä tekemään aloitetta missään asiassa koska pelkään aina syrjityksi tulemista. Ahdistaa kuitenkin se jatkuva yksin oleminen vuodesta toiseen.... mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä?
Vaikka tiedän että se on totta, pelkään aina hirveästi jos pitää vaikka lohduttaa itkevää, enkä tiedä miten tehdä niin ja ja aina vahingossa pahemman tilannetta tai saatan sanoa/tehdä jotain mikä voi jopa loukkata kyseistä henkilöä. Ei tunnu jotenkin ikinä tulevan muille selväksi, etten kuitenkaan tarkoita pahaa vaan päinvastoin..
Haluaisin hirveästi esim auttaa hädässä olevia, mutta pelkään sitä aivan kamalasti, joten en kuitenkaan ikinä toimi mitenkään, voiko tämä johtua siitä että minua on kohdeltu huonosti paljon elämäni aikana eikä annettu minkäänlaista kunnollista opetusta siitä, miten muita autetaan tai ollaan ihmisten kanssa..?
Olen todella yksinäinen ja monet kerrat syrjitty ja yksin jätetty, ja minussa on ikäänkuin se leima, että ”se jonka täytty olla aina yksin, älä tutustu” ja se ahdistaa etten miellytä muita yhtään ja en uskalla mennä tekemään aloitetta missään asiassa koska pelkään aina syrjityksi tulemista. Ahdistaa kuitenkin se jatkuva yksin oleminen vuodesta toiseen.... mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
> Vaikka tiedän että se on totta, pelkään aina hirveästi jos pitää vaikka lohduttaa itkevää, enkä tiedä miten tehdä niin ja ja aina vahingossa pahemman tilannetta tai saatan sanoa/tehdä jotain mikä voi jopa loukkata kyseistä henkilöä. Ei tunnu jotenkin ikinä tulevan muille selväksi, etten kuitenkaan tarkoita pahaa vaan päinvastoin..
Yleisesti ottaen on niin, että ihmiset tuntuvat kyllä aistivan, jos joku on sanottu tai tehdy hyvässä tarkoituksessa. Älä siis pelkää. Ja jos sitten sanotkin jotain loukkaavaa, aina voi pyytää anteeksi. Mutta kannattaa tietenkin miettiä vähän myös siltä kannalta, miten itse haluaisit tulla kohdelluksi eri tilanteissa.
Joskus on paras olla vain läsnä. Kun ystäväni lapsi kuoli, hän arvosti läsnäloa, kuuntelemista ja ihan tavallisista asioista puhumista.
Pidän itse sanoja tuollaisissa tilanteissa ns. ystävällisenä ääntelynä. Hyvä tarkoitus on tärkeämpi kuin itse sanat. Mutta yleisesti ottaen kenellekään ei kannata sanoa: tiedän miltä sinusta tuntuu. Sillä et todellakaan voi tietää.
Vaikeissa tilanteissa tarvitaan armollisuutta puolin ja toisin. On hyväksyttävä, että toisen kipua ei voi poistaa, vaikka kuinka haluaisi.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei voi koskaan odottaa täydellisyyttä. Ei muilta eikä itseltään.
Täysin samaa mieltä.