Kalvinismi vs luterilaisuus

Suomi24 ei ehkä ole kovin hyvä paikka kysellä jos haluaa ihan oikeaa objektiivista tietoa. Löytyyhän tuosta koosteita googlettamallakin joissa lähdekritiikin käyttö ei johda välittömästi tiedon hylkäämiseen.

En ole kovin hyvin perehtynyt kalvinismiin mutta kerron mitä itse tiedän eli Jean Calvin oli muistaakseni Sveitsissä uskonpuhdistuksen aikaan vaikuttanut saarnaaja joka puolusti Lutherin jälkimainingeissa roomalaiskatolisuutta vastaan oikeaa vanhurskauttamisoppia eli ihminen pelastuu yksin armosta, yksin Kristuksen tähden ja uskon kautta ilman omia tekoja ja pyhitystöitä.

Kalvinismin ja luterilaisuuden erot olivat käsittääkseni siinä ettei Calvin omaksunut vanhurskauttamisoppia täysin varauksettomasti vaan sekoitti jossain määrin lakia ja evankeliumia keskenään siten että pyhitysteoilla saattoi olla jotain vaikutusta siunauksiin ja/tai pelastumisen asiaan. Em. en ole aivan täysin varma, minulla vain on tällainen mielikuva sillä kalvinistit tulivat tunnetuiksi erittäin ankarasta pyhityselämän ja ankaran askeettisuuden vaatimuksesta. Sveitsissä asiaa vietiin yhteiskunnallisen lainsäädännön avulla jopa niin pitkälle että sielläsäädettiin lakeja joissa oli ankaria rangaistuksia sääntöjen rikkomuksista.

Varsinainen Lutheria ja Calvinia erottanut kiista kuitenkin lienee kiista armonvälineistä ja etenkin ehtoollisen raalipreesensistä: tarkoittaa että konsekroituvatko ehtoollisaineet todelllisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, eli voiko ehtoollisessa todella saada synnit anteeksi, vai onko ehtoollinen vain leivän ja viinin maistelemista, ja Kristuksen maanpäällisn vaelluksen muistelemista, vailla sen kummempaa hengellistä antia ja merkitystä. Luther oli sakramenttien vaikuttavuuden kannalla, Calvin tyhjentämässä niitä niiden merkityksestä. Kalvinismissa kaikki riippui ihmisen omasta ponnistelusta ja onnistumisesta pyhityksessä. Armo oli vain lähinnä sitä että Jumala saapuu paikkaileman niitä mitkä ihmiseltä vielä epätäydellisyydessään jäi tekemättä ja täyttämättä.

Joku asioista tietävä voi täydentää tai korjata jos tietää paremmin.

Wikipediasta kalvinismin TULIP-periaate:

T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on niin synnin turmelema, ettei hän tahdo eikä edes kykene aitoon parannukseen tai pelastavaan uskoon ilman Jumalan uudestisynnyttävää voimaa. Ihminen ei voi mitenkään parantaa hengellistä tilaansa tai valmistaa itseänsä armon vastaanottamiseen. Syntiinlankeemuksen tuoma turmelus ulottuu koko ihmiseen, hänen ajatteluunsa, tunteisiinsa ja tahtoonsa niin, että hän on, mitä hengellisyyteen tulee, kuollut.

U = Unconditional election (ehdoton armonvalinta). Ennen maailman luomista, Jumala armossansa valitsi oman tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti jotkut ihmiset pelastukseen. Tämä valinta ei perustu mihinkään tekijään ihmisessä itsessään, ei mihinkään minkä Jumala olisi heissä ennalta nähnyt kuten uskoon, parannukseen, hyviin tekoihin, uskonratkaisuun tai yhteistyöhaluihinsa. Yksittäisen ihmisen pelastuksen syy on täysin Jumalassa eikä ihmisessä ollenkaan.

L = Limited atonement (rajallinen sovitus). Rajallinen tai erityinen sovitus tarkoittaa sitä, että Kristus kärsi synnin täyden rangaistuksen kaikkien Jumalan valittujen puolesta. Hänen ristikuolemansa on tehokas sovitus, joka todella pelastaa kaikki ne, joiden puolesta Hän antoi itsensä alttiiksi. Näin Kristuksen sovitus ”rajoittuu” seurakuntaan: vain seurakunta (aidot uskovat) on sovitettu Jumalan kanssa.

I = Irresistible grace (vastustamaton armo). Evankeliumia julistettaessa valitut kääntyvät Pyhän Hengen vastustamattoman sisäisen kutsun ansiosta, kun muut kovettavat sydämensä ja paatuvat edelleen. Kukaan ei pelastuisi, jos armo olisi vastustettavissa.

P = Perseverance of the saints (ehdoton pelastusvarmuus). Isän valitsemat, Pojan sovittamat ja Pyhän Hengen uudestisynnyttämät ovat kolmiyhteisen Jumalan ikuisen rakkauden ja huolenpidon kohteita. Aidot uskovat ovat siirtyneet kuolemasta elämään, he kuuluvat Jumalan perheväkeen, heidän ikuinen kohtalonsa on Jumalan varmoissa käsissä ja he voivat asettaa luottamuksensa siihen, ettei Hän jätä työtänsä kesken.

Luterilaiset on yksinkertasia, kalvinistit kaksinkertasia.

Ihan kahelia meininkiä. Noista tiukkapipoisista liikkeistä kannattaa pysyä erossa ettei ahdistu liikaa ja vintti pimene ihan täysin. Nyt on sentään vuosi 2024!

tämä nykyinen > uuskalvinismi < ei ole alkuperäistä kalvinismia .
kalvinisteilla on uudelleen -kaste , se jo kertoo , että samaa on kuin muutkin
lahkot .

Olennaiset vastukset ovat tulleet. Tosin kaikki eivät ole kovin arvostavia vaan tiukkoja oppituomioita kuin 500 vuotta sitten.
Käytännössä - uskovan arjessa - ero liittyy pyhitykseen ja kilvoitteluun. Kalvinilaisuudessa kilvoitteluun satsataan ja uskotaan, että kilvoitelija myös tulee paremmaksi. Luterilaisten puolella kilvoitus on vähemmällä tai sitä korostetaan ennen muuta armon tuntemisena. Sillä painotuksella, että armon oivaltanut tekee automaattisesti hyviä tekoja.