Juuri on kirjoitusta kuinka Postin koko johtoryhmä oli käynyt San Fransiskossa kokousta pitämässä yhdeksän päivän reissulla.
Tämä vain esimerkkinä, sillä tätä valtavaa ja kallista matkailua on joka paikassa, eräänkin koulun opettaja oli jatkuvasti tällaisella "opintomatkalla".
Kun tätä ajattelee tarkemmin, siihen uppoaa valtavat määrät rahaa yrityksiltä, kunnilta ja tahoilta, joissa näitä on.
Sitten Posti matkan jälkeen esim. ilmoitti lajittelijoiden palkan alennuksista, kunnat huutavat rahapulastaan, samoin korkeakoulut ym.
Ymmrrän että kansainvälistä opiskelu pitää olla, kuitenkin esim. koko johtoryrmnän matka tsukain on tarpellinen ja vielä yli viikon ajalle.
On hyvin tarpeellista miettiä, mitä tuo matka antaa, sisältää.
Niiden ei pidä olla samalla lomamatkoja , vaan päivän pitää täyttyä tästä oppimisesta.
Niin täällä työntekijätkin tekevät päivän joka minuutti on työtä, toisilla raskasta ruumiillista, toiseilla henkisen puolen rasitus ja kaiken tuon lisäksi on sitten näitä pomojen sieltä ulkomailtako oppimia ruoskimisia, on milloin kehityskeskustelua, tavoitekeskustelua, viikkokeskusteleua ja sitten näitä yt-neuvotteluja.
Aina saa olla sydän syrjällään, milloin tulee minkinlaista ruoskimista tai pelko siitä, että menettää työnsä ja työttömiäkin ja varsinkin nuoria on paljon. Ei ihmiset eivätkä nuoret kestä tällaista höykytystä, olla kuin sodassa aina, siinä moni sairastuu.
Tämä vain esimerkkinä, sillä tätä valtavaa ja kallista matkailua on joka paikassa, eräänkin koulun opettaja oli jatkuvasti tällaisella "opintomatkalla".
Kun tätä ajattelee tarkemmin, siihen uppoaa valtavat määrät rahaa yrityksiltä, kunnilta ja tahoilta, joissa näitä on.
Sitten Posti matkan jälkeen esim. ilmoitti lajittelijoiden palkan alennuksista, kunnat huutavat rahapulastaan, samoin korkeakoulut ym.
Ymmrrän että kansainvälistä opiskelu pitää olla, kuitenkin esim. koko johtoryrmnän matka tsukain on tarpellinen ja vielä yli viikon ajalle.
On hyvin tarpeellista miettiä, mitä tuo matka antaa, sisältää.
Niiden ei pidä olla samalla lomamatkoja , vaan päivän pitää täyttyä tästä oppimisesta.
Niin täällä työntekijätkin tekevät päivän joka minuutti on työtä, toisilla raskasta ruumiillista, toiseilla henkisen puolen rasitus ja kaiken tuon lisäksi on sitten näitä pomojen sieltä ulkomailtako oppimia ruoskimisia, on milloin kehityskeskustelua, tavoitekeskustelua, viikkokeskusteleua ja sitten näitä yt-neuvotteluja.
Aina saa olla sydän syrjällään, milloin tulee minkinlaista ruoskimista tai pelko siitä, että menettää työnsä ja työttömiäkin ja varsinkin nuoria on paljon. Ei ihmiset eivätkä nuoret kestä tällaista höykytystä, olla kuin sodassa aina, siinä moni sairastuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.