Suomen kansalliseepos - Kalevala

Kalevalan runot ovat vuosisatojen kuluessa syntyneet lukutaidottaman kansan keskuudessa ja pääosin itärajan takana mutta runoja on tunnettu Suomen ortodoksiuskonnon alueella.
Runot ovat erillisiä runoja. Lönnrot yhdisti runot kutakuinkin soveltuvaksi kokonaisuudeksi, jossa Kalevalan pääsankareiden tiet ja uskomukset
risteävät. Runot voi aivan hyvin mieltää aikaan ennen valtiollista kehitystä ja jotka kertovat ajan elämsien ehdoista ja näkemyksistä.
Kahdesti läpi luettu. Suosittelen.

Kalevala on mielilukemistoani.

Elias Lönnrot -etunimi tulee Raamatun Elijah -profeetan heprealaisesta nimestä ja tarkoittaa "Jumalani on Jahve".
Kalevalan on kirjoittanut henkilö, joka julistaa juutalaisen jumalan nimeä oikeaksi.

Tiettävästi Lönnrot oli pakkoluterilainen 1800 luvulla. Muuta uskontoa Suomessa ja sitä ennen Ruotsin yhteydessä ei sallittu. Luterilaisuuden ilmaannuttua juutalaisusko virallistettiin vasta ankarin säännöksin 1900 luvun alussa Suomen puolella. Ruotsissa juulaiuskoa sallittiin etelässä yhdellä paikkakunnalla.

Kristinuskon papit saivat näppinsä Kalevalan eli vienankarjalaiseen runouteen.
Kuka tahansa lukija voi nähdä, että Kalevalan tarusto ei tunne yksijumalaisuutta lainkaan, kaikkein vähiten kristinuskoa. Kaikki runot lähtevät alkukantaisten henkiuskomusten pohjalla, jossa ihmisiä ei syyllistetä helvetin tulella. Kaikki kuolleet pääsevät manalaan. Kalevalan runoudessa henkiolennot ovat määräävässä asemassa ja jumaluus esiintyy vasta orastavana Ukkko Ylijumalan ominaisuudessa. Maailman synty kerrotaan Sotka linnun ja Ilman hengettären kautta.
Kun maailma on luotu niin keskeneräiset metsittämiset lähtee toimeenpanemaan Sampsa Pellervoinen ja joka oli sekä ihminen että taikavoimia omaava olento. Samanlaisia kuin Väinämöinen ja seppä Ilmarinen. Puoleksi henkiä, puoleksi ihmisiä.

Kalevalan yhteisön sosiaalinen rakenne kuvastuu aikaan ennen valtiomahtia. Suku oli perhe; Yhdinperhe, lapset, lasten perheet, piiat ja rengit, orastavan orjuuden orjat. Suku esiintyy perheen sijasta runoudessa määräävänä. Sukulait olivat ylin lainsäädäntö. Runous säilyi tältä osin vielä 1800 luvulla, jolloin se kerättiin muistiin, irti valtiomahdista.
Rauta oli tunnettu ja siksi sepän ammatti oli ehkä Väinämöisen laulutaitoja (usein taikaloitsuja) arvostetumpi. Seppä Ilmarinenkin omasi yliluonnollisia taikakeinoja.
Rauta tunnettiin Pohjolassa vasta 500 luvulla, joten Vienan Karjalan korvissa herännyt runous on alkanut aikaisintaan silloin.

Vastaavan tason sosiaalinen kehitys umpeutui Egyptissä ja Babylonia alueilla 3-400 vuotta aikaisemmin, jolloin orjavaltiot syntyivät. Gilgamesh-taru sisältää jo valtiomahdin.

Kristinuskon kirous Kalevalalle.
Lönnrotin Alkukalevalassa (1835) 32 runossa on vain 3 viittausta, jossa voidaan nähdä kristillinen jumala. Niiden tilalle on helppo laittaa jokin Kalevalan n. 80 henkiolennosta. Yleensä "Ukko Ylijumala" on korvattu "Jumala" sanalla.
Vuoden 1848 Kalevalassa, jossa on täydet 50 runoa, esiintyy kristillinen termi; Jumala, Herra tai Luoja joskus jopa keskellä alkuakantaista luonnonuskomuksen tekstiä lähes 200 kertaa. Asiakohdista voi tunnistaa mikä henki milloinkin korvattiin Luojalla tai muulla. Papisto pakotti Lönnrotia laittamaan sekaan jeesusoppia, joka on törkeää vienalaisen runouden halveksimista. Kaikki kohdat voi korvata asiankohdan mukaisella henkiolennolla ellei joko lause ole omasta päästä luotu.
50 runo ei kuulu lainkaan vienalaiseen perinteeseen. Lukija huomaa heti eron. Se on muunnos katolilaisesta, raamatullisesta neitsytsynnytyksestä, jossa Väinämöinen syntyi neitsytpiikatytöstä ja kohoaisi Karjalan kuninkaaksi (maailman valtiaaksi. Kalevalan 1 ja 2 runot kertovat maailman ja Väinämöisen syntymän luonnonhenkien toimesta, peräti Vienassa tunnettujen lintujen ja luonnon helmasta.

Runot tulee lukea eri painotuksella kuin normaaleja romaaneja, niin niiden kauneus ja uskomus luonnon monimuotoisuuteen sekä työn arvostukseen tulee parhaiten esiin. Työ, rehellisyys ja ammattitaito, niiden kunnioittaminen, näkyy kautta linjan. Sen ohella sankarit joutuvat yliluonnollisiin seikkailuihin.

Kalevala ei ole tarkoituksella kirjattu kokonaistarina. Lönnröt keräsi runot ja lajitteli kokonaisuuksiksi, lisäsi (hyvin vähän) itse jotain väliin tarinan siteeksi. Kalevala siten koostuu monesta eri tarinasta ja jotka jotenkin liittyvät sukuyhteisön aikakauteen ennen valtiomahtia.

Viisi lukukertaa takana ja mieli hamuaa kuudetta kierrosta. Miksi? Ihmisyyden kunnioittamisen takia.

Miksi jeesusten sekoittaminen vienalaiseen kansanrunouteen on suuri kulttuuriväärennös? Se näkyy Kalevalan luonnonmukaisesta henkiuskomuksista ja joihin ei kuulu maailmanlopulla uhkaavat jeesukset.

Luettelen eepoksen lukijoita varten henkiä tai siihen viittaavia ilmiöitä, jotka edustavat ihmisen ja luonnon ykseyttä, kuinka kova ja karu elämä synnytti mielikuvituksellisia näkemyksiä mutta jossa työ ja ammattitaito jokaisessa runossa esiintyy keskeisenä. Samoja henkiä voi esiintyä eri nimillä.

1. Ilmatar
Luojaemo. luonnotar. Ilmatar synnytti Väinämöisen
2. Ukko Ylijumala
Ylin luojajumala
3. Tursas meressä
Iki-Turso, Äijön Poika
4. Sampsa Pellervoinen, metsien luoja.
5. Puhuvia luonnon eläviä
Tiainen, Kokkolintu, Mehiläinen, Haapa, Honka, Varis, Tammi
6. Peukaloinen
7. Uutar-ututyttö
8. Kuutar, Tähetär, Päivätär, Aallotar, Päivän poika
9. Vellamo. Asuu veden alla Ahtolassa, aaltojen isäntä
10.Hiisi/Lempo/Paha, asuu Lapissa
Hiien lintu on herhiläinen, Hiiden hirvi, hiiden hiilet, Hiiden pelto, Surman suu, Kalman kangas - kartanolinna
11. Tapio
Metsänhenki, metsien suojelija, asuu Tapiolassa tai metsolassa.
Tapion poika Nyyrikki, emäntä mielikki, neiti Tellervo,tytär Tuulikki.
12. Ilmojen tai kasvikunnan henkiä
Suvetar, Etelätär, Hongatar, Katajatar, Pihlajatar, Tuonetar.
13. Suonetar/Kivutar,/Vammatar, sairauksien parantajahenkiä.
14. Syöjätär
15.Terhenätär, ututyttö
16. Noitia ja näkijöitä
17. Tuonela, Tuonelan henget, puhuvia, ihmisen muotoisia
Tuonelan joki, pyhä joki.
Tuonela/Manala/Mana/Tuoni/Kalma.
Tuonetar/Manalatar on Tuonelan emäntä.
Tuonen poika, koukkosormi.
Tuonen karhu, Tuonen joutsen, Tuonen hauki, Vetehinen Tuonelan joessa.
Tuonen tyttö/Loviatar ulappalan umpisilmä synnytti poikia ja pahoja tauteja.

Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen olivat puoleksi mahtavia henkiä.
Runot ovat syntyneet sukuyhteisön aikana ennen valtiomahtia. Omistaminen ei niinkään ole arvostuksen kohde vaan ammattitaito ja laulutaito.
Ken kerran lukee Kalevalan, jää luultavasti koukkuun. Mahtava toden ja tarun sikermäkokoelma ilman ihmisen syyllistämistä. Miekka ja muutaman miehen kahinat tunnetaan mutta toisaalta harvaan asutulla seudulla omistuksen eriarvoisuus oli vähäistä.