Nykyisin Tunnutaan haluttavan eriyttää psykiatristen sairaaloiden osastot. Samankaltaisista sairauksista ja diagooseista kärsivät ihmiset halutaan laittaa samoille osastoille. Hmmm....pitkä mietintöviiva ____________________________.
Hyviä puolia saattaa olla muun muassa se, että osastoille siten saadaan asiantuntevaa henkilökuntaa, joka on erikoistunut juuri tietyn asiakaskunnan hoitamiseen ja auttamiseen. Yhteiskunnan ja asiakkaan varoja saataisiin säästettyä ylipitkiltä hoitojaksoilta, ja ehkä mahdollisilta ylilääkitsemisiltä ja pakkotoimenpiteiltä. Asiakkaan traumat eivät ehkä - psykiatriseen sairaalaan joutuminen on lähes aina jonkinlainen trauma - eivät ehkä olisi niin syviä lyhyemmän hoitojakson jälkeen kun kuukausikaupalla kestävät osastohoidot. Jälkihoito tulee kaliiksi - Aina! Terapiaa on mielestäni hyödyllistä antaa mahdollisimman monelle sitä haluavalle ja siihen sitoutuvalle ihmiselle ennen kun mahdolliset psyykkiset ongelmat tulevat liian raskaiksi kantaa yksilölle yksin.
Huonoja puolia on mielestäni aika paljon kokemukseni mukaan.
Itselläni on kokemus lähiajoilta psykoosiosastolta eräässä suuressa kaupungissa. Osalla henkilökunnasta oli epämiellyttävän asenteellista ja jopa asiatonta käyttäytymistä asiakkaita kohtaan. Osa henkilökunnasta käskytti, suorastaan pomotti ja oli hyvin epäileväinen aikuisten ihmisten aikuisuudesta. Psykoosin kokeminen on hyvin pelottavaa ihmiselle itselleen ja mielestäni asiakasta kuuluu akuutissa vaiheessa kohdella empaattisesti ammattitaidolla, eikä noilla aiemmin mainitsemillani tavoilla.
Omalla kohdallani oli muun muassa tämänkaltaisia kokemuksia: Minulta tivattiin, että tiedänkö edes mikä aamulääkkeni nimi on (myös muita asiakkaita oli kuuloetäisyydellä) ennen kun se annettiin minulle, oltuani psykiatrian asiakkaana jo pitkän aikaa. Pyytäessäni rauhoittavaa, joka oli minulle lisätty listalle juuri osastojaksoni aikana, minulta kysyttiin, että mikäs nyt on? Ahdistukseni kyseenalaistettiin, vaikka elämäntilanteeni oli selvillä.
Sotuani kyseltiin useamman kerran avoimesti muiden asiakkaiden ollessa lähellä, samoin joitakin muitakin henkilökohtaisia tietojani. Salassapitovelvollisuus ei siis täyttynyt. Halutessani keskustelua jonkin henkilökunnan kanssa, minulle ilmoitettiin, että nyt kaikki katsovat uutisia! Tosin jonkin ajan kuluttua sain sitten keskustelutuokion erään hoitajan kanssa.
Lisäksi osastolla ei saanut lukittua ovia yöksi sisäpuolelta lainkaan eli kuka tahansa olisi voinut tulla naisen/ naisten huoneeseen keskellä yötä! Ehkä myös miesten mielestä tuo seikka voi olla peloittava. Varsinkin monilla naisilla psykiatrisessa hoidossa saattaa olla kokemuksia hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja ehkä väkivallasta. Avoimet ovet yöllä lisäävät asiakkaiden turvattomuuden tunteita!
Parannettavaa riittää ja Paljon! Toivon, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä myös psykiatrian asiakkaina! Ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa!
Hyviä puolia saattaa olla muun muassa se, että osastoille siten saadaan asiantuntevaa henkilökuntaa, joka on erikoistunut juuri tietyn asiakaskunnan hoitamiseen ja auttamiseen. Yhteiskunnan ja asiakkaan varoja saataisiin säästettyä ylipitkiltä hoitojaksoilta, ja ehkä mahdollisilta ylilääkitsemisiltä ja pakkotoimenpiteiltä. Asiakkaan traumat eivät ehkä - psykiatriseen sairaalaan joutuminen on lähes aina jonkinlainen trauma - eivät ehkä olisi niin syviä lyhyemmän hoitojakson jälkeen kun kuukausikaupalla kestävät osastohoidot. Jälkihoito tulee kaliiksi - Aina! Terapiaa on mielestäni hyödyllistä antaa mahdollisimman monelle sitä haluavalle ja siihen sitoutuvalle ihmiselle ennen kun mahdolliset psyykkiset ongelmat tulevat liian raskaiksi kantaa yksilölle yksin.
Huonoja puolia on mielestäni aika paljon kokemukseni mukaan.
Itselläni on kokemus lähiajoilta psykoosiosastolta eräässä suuressa kaupungissa. Osalla henkilökunnasta oli epämiellyttävän asenteellista ja jopa asiatonta käyttäytymistä asiakkaita kohtaan. Osa henkilökunnasta käskytti, suorastaan pomotti ja oli hyvin epäileväinen aikuisten ihmisten aikuisuudesta. Psykoosin kokeminen on hyvin pelottavaa ihmiselle itselleen ja mielestäni asiakasta kuuluu akuutissa vaiheessa kohdella empaattisesti ammattitaidolla, eikä noilla aiemmin mainitsemillani tavoilla.
Omalla kohdallani oli muun muassa tämänkaltaisia kokemuksia: Minulta tivattiin, että tiedänkö edes mikä aamulääkkeni nimi on (myös muita asiakkaita oli kuuloetäisyydellä) ennen kun se annettiin minulle, oltuani psykiatrian asiakkaana jo pitkän aikaa. Pyytäessäni rauhoittavaa, joka oli minulle lisätty listalle juuri osastojaksoni aikana, minulta kysyttiin, että mikäs nyt on? Ahdistukseni kyseenalaistettiin, vaikka elämäntilanteeni oli selvillä.
Sotuani kyseltiin useamman kerran avoimesti muiden asiakkaiden ollessa lähellä, samoin joitakin muitakin henkilökohtaisia tietojani. Salassapitovelvollisuus ei siis täyttynyt. Halutessani keskustelua jonkin henkilökunnan kanssa, minulle ilmoitettiin, että nyt kaikki katsovat uutisia! Tosin jonkin ajan kuluttua sain sitten keskustelutuokion erään hoitajan kanssa.
Lisäksi osastolla ei saanut lukittua ovia yöksi sisäpuolelta lainkaan eli kuka tahansa olisi voinut tulla naisen/ naisten huoneeseen keskellä yötä! Ehkä myös miesten mielestä tuo seikka voi olla peloittava. Varsinkin monilla naisilla psykiatrisessa hoidossa saattaa olla kokemuksia hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja ehkä väkivallasta. Avoimet ovet yöllä lisäävät asiakkaiden turvattomuuden tunteita!
Parannettavaa riittää ja Paljon! Toivon, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä myös psykiatrian asiakkaina! Ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.