Matti Vanhasen saavutukset
Suomessa on jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että hallitus saa toimia vuoden verran, ennen kuin sen työtä ryhtyvät arvostelemaan muutkin kuin oppositio.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on nauttinut tästä oikeudesta täysin mitoin, ja hänen kansansuosionsa on korkeampi kuin monen aikaisemman pääministerin.
Kun tarkemmin ryhtyy arvioimaan, mihin Vanhasen suosio perustuu, on vaikea löytää muita kuin ulkoisia syitä. Tekojen perusteella suurta kansansuosiota ei ole hankittu.
Äänestäjiä varmaan miellyttää pääministeri Vanhasen ulkoinen olemus: pitkä, solakka, komea ja ryhdikäs mies. Hän ei ole häiritsevän älykäs mutta ei myöskään hävettävän tyhmä. Mies, joka ei polta, juo, pelaa uhkapelejä tai käy vieraissa, miellyttää useimpia äänestäjiä, koska hekään eivät harrasta näitä paheita.
Suomen nykyisessä vanhatestamentillis-feministisessä ilmapiirissä raitis yksiavioinen mies saa paljon anteeksi, vaikka hän ei tekisikään mitään hyödyllistä tai vaikka hänellä olisi takanaan monumentaalisia yhteiskunnallisia munauksia.
Harva esimerkiksi muistaa, että raittiusmies Vanhanen oli aikoinaan ajamassa tasavallan presidentiksi sairasta alkoholistia Ahti Karjalaista. Sitten hän oli tekemässä presidenttiä politiikan häiriköstä Paavo Väyrysestä.
Jälkimaailma on ollut armollinen Vanhaselle siinäkin, että juuri hän oli kaatamassa viidennen ydinvoimalan rakentamista kymmenen vuotta sitten. Kun Neste ajautui kriisiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, yhtiön pääjohtaja, vuorineuvos Jaakko Ihamuotila ryhtyi käyttämään Kepua hyväkseen saadakseen venäläisen maakaasun energiamonopolin. Siksi piti estää ydinvoiman rakentaminen.
Siinä onnistuttiinkin Matti Vanhasen avulla. Hänen muotoilemallaan lausumalla ydinvoimalahanke kaatui. Eduskunta päätti, ettei Suomi tarvitse lisää energiaa, mutta energiankulutus ei noudattanut Matti Vanhasen päätöstä, vaan kallista sähköä jouduttiin ostamaan Venäjältä, Ruotsista ja Norjasta. Sähkölaskujen 30 prosentin korotuksista voi kiittää Matti Vanhasta, Esko Ahoa sekä vuorineuvos Jaakko Ihamuotilaa.
Matti Vanhasen poliittinen historia on oikeastaan kulkemista munauksesta toiseen. Mutta jotain hän on niistä oppinut; kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Kun ryhtyy vähänkin miettimään, mitä Vanhanen on saanut pääministerinä aikaan, ei tule mitään mieleen. Se etu tällaisesta pääministeristä toki on, ettei hän ole aiheuttanut mitään pahaakaan.
Kun odotetaan pääministerin kantaa johonkin asiaan, Vanhanen vetoaa siihen, että asia on selvitettävänä, ja aikanaan hän esittää kannanottonsa. Vanhasen ajatusten hautomona toimii hänen avustajakuntansa. Sen johdossa on valtiosihteeri Risto Volanen, eräänlainen Napoleon-karikatyyri. Työtovereineen hän muodostaa hupaisan henkilögallerian, jota yksikään kaupallinen tv-kanava ei hyväksyisi fiktiiviseen satiiriohjelmaansa liian epäuskottavana.
Aika näyttää, kumpi on maan kannalta hedelmällisempää: pääministerin saamattomuus ja mitääntekemättömyys vai joidenkin ministerien yliaktiivinen touhuaminen.
Oikeusministeri Johannes Koskisen (sd) huvittava tapa puuttua yksittäisiin oikeuden tuomioihin muistuttaa jotenkin Stalinia oikeuden jumalattarena. Touhukas sisäministeri Kari Rajamäki (sd) on ylittänyt Koskisenkin saavutukset kaunaisen kansan kostonhimon tyydyttäjänä.
Poliisin ja verohallinnon pelurit ovat höynäyttäneet Rajamäen vaatimaan lisää talousrikostutkijoita, kun entistenkin saavutukset ovat kovin vaatimattomia. Poliisit ovat tutkineet toistensa ralliautoiluvilppejä, verovoudit ilmiantaneet esimiehiään ilman tuloksia ja prostituutiosta on tehty jättiongelma, kun se häiritsee lähinnä eduskunnan tunnevammaista Naisverkostoa.
Sateisena kesänä opetusministeri Tuula Haatainen (sd) on televisiossa korvannut perinteisen kesäteatterihuumorin. Viimeksi hän varoitteli aamutelevisiossa, että koululapset, jotka eivät saa yhteiskunnan valvomaa iltapäivähoitoa, vaarantavat mielenterveytensä.
Meitähän onkin miljoonia hulluja, jotka eivät lapsena päässeet koulun jälkeen Haataisen tapaisen sosiaalidemokraattisen hoivatädin huostaan leikkimään Stakesin hyväksymiä perinneleikkejä, vaan jouduimme menemään puistoon pelaamaan sesongin mukaista peliä ilman valmennusta ja valvojia.
Silloin oli ankeista oloista huolimatta jotain tulevaisuuden toivoa, kun maa ei ollut menossa ensimmäisessä luokassa kohti turmiota.
Copyright-Iltalehti
Suomessa on jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että hallitus saa toimia vuoden verran, ennen kuin sen työtä ryhtyvät arvostelemaan muutkin kuin oppositio.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on nauttinut tästä oikeudesta täysin mitoin, ja hänen kansansuosionsa on korkeampi kuin monen aikaisemman pääministerin.
Kun tarkemmin ryhtyy arvioimaan, mihin Vanhasen suosio perustuu, on vaikea löytää muita kuin ulkoisia syitä. Tekojen perusteella suurta kansansuosiota ei ole hankittu.
Äänestäjiä varmaan miellyttää pääministeri Vanhasen ulkoinen olemus: pitkä, solakka, komea ja ryhdikäs mies. Hän ei ole häiritsevän älykäs mutta ei myöskään hävettävän tyhmä. Mies, joka ei polta, juo, pelaa uhkapelejä tai käy vieraissa, miellyttää useimpia äänestäjiä, koska hekään eivät harrasta näitä paheita.
Suomen nykyisessä vanhatestamentillis-feministisessä ilmapiirissä raitis yksiavioinen mies saa paljon anteeksi, vaikka hän ei tekisikään mitään hyödyllistä tai vaikka hänellä olisi takanaan monumentaalisia yhteiskunnallisia munauksia.
Harva esimerkiksi muistaa, että raittiusmies Vanhanen oli aikoinaan ajamassa tasavallan presidentiksi sairasta alkoholistia Ahti Karjalaista. Sitten hän oli tekemässä presidenttiä politiikan häiriköstä Paavo Väyrysestä.
Jälkimaailma on ollut armollinen Vanhaselle siinäkin, että juuri hän oli kaatamassa viidennen ydinvoimalan rakentamista kymmenen vuotta sitten. Kun Neste ajautui kriisiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, yhtiön pääjohtaja, vuorineuvos Jaakko Ihamuotila ryhtyi käyttämään Kepua hyväkseen saadakseen venäläisen maakaasun energiamonopolin. Siksi piti estää ydinvoiman rakentaminen.
Siinä onnistuttiinkin Matti Vanhasen avulla. Hänen muotoilemallaan lausumalla ydinvoimalahanke kaatui. Eduskunta päätti, ettei Suomi tarvitse lisää energiaa, mutta energiankulutus ei noudattanut Matti Vanhasen päätöstä, vaan kallista sähköä jouduttiin ostamaan Venäjältä, Ruotsista ja Norjasta. Sähkölaskujen 30 prosentin korotuksista voi kiittää Matti Vanhasta, Esko Ahoa sekä vuorineuvos Jaakko Ihamuotilaa.
Matti Vanhasen poliittinen historia on oikeastaan kulkemista munauksesta toiseen. Mutta jotain hän on niistä oppinut; kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Kun ryhtyy vähänkin miettimään, mitä Vanhanen on saanut pääministerinä aikaan, ei tule mitään mieleen. Se etu tällaisesta pääministeristä toki on, ettei hän ole aiheuttanut mitään pahaakaan.
Kun odotetaan pääministerin kantaa johonkin asiaan, Vanhanen vetoaa siihen, että asia on selvitettävänä, ja aikanaan hän esittää kannanottonsa. Vanhasen ajatusten hautomona toimii hänen avustajakuntansa. Sen johdossa on valtiosihteeri Risto Volanen, eräänlainen Napoleon-karikatyyri. Työtovereineen hän muodostaa hupaisan henkilögallerian, jota yksikään kaupallinen tv-kanava ei hyväksyisi fiktiiviseen satiiriohjelmaansa liian epäuskottavana.
Aika näyttää, kumpi on maan kannalta hedelmällisempää: pääministerin saamattomuus ja mitääntekemättömyys vai joidenkin ministerien yliaktiivinen touhuaminen.
Oikeusministeri Johannes Koskisen (sd) huvittava tapa puuttua yksittäisiin oikeuden tuomioihin muistuttaa jotenkin Stalinia oikeuden jumalattarena. Touhukas sisäministeri Kari Rajamäki (sd) on ylittänyt Koskisenkin saavutukset kaunaisen kansan kostonhimon tyydyttäjänä.
Poliisin ja verohallinnon pelurit ovat höynäyttäneet Rajamäen vaatimaan lisää talousrikostutkijoita, kun entistenkin saavutukset ovat kovin vaatimattomia. Poliisit ovat tutkineet toistensa ralliautoiluvilppejä, verovoudit ilmiantaneet esimiehiään ilman tuloksia ja prostituutiosta on tehty jättiongelma, kun se häiritsee lähinnä eduskunnan tunnevammaista Naisverkostoa.
Sateisena kesänä opetusministeri Tuula Haatainen (sd) on televisiossa korvannut perinteisen kesäteatterihuumorin. Viimeksi hän varoitteli aamutelevisiossa, että koululapset, jotka eivät saa yhteiskunnan valvomaa iltapäivähoitoa, vaarantavat mielenterveytensä.
Meitähän onkin miljoonia hulluja, jotka eivät lapsena päässeet koulun jälkeen Haataisen tapaisen sosiaalidemokraattisen hoivatädin huostaan leikkimään Stakesin hyväksymiä perinneleikkejä, vaan jouduimme menemään puistoon pelaamaan sesongin mukaista peliä ilman valmennusta ja valvojia.
Silloin oli ankeista oloista huolimatta jotain tulevaisuuden toivoa, kun maa ei ollut menossa ensimmäisessä luokassa kohti turmiota.
Copyright-Iltalehti
Vastaukset 3
Vanhimmat
...
Aarno-setä aloittelee näköjään vasemmistofeministin vaalikampanjaa hyvissä ajoin.
Poimin sivuntäytteen keskeltä vanhaskritiikin.
"Harva esimerkiksi muistaa, että raittiusmies Vanhanen oli aikoinaan ajamassa tasavallan presidentiksi sairasta alkoholistia Ahti Karjalaista. Sitten hän oli tekemässä presidenttiä politiikan häiriköstä Paavo Väyrysestä.
Jälkimaailma on ollut armollinen Vanhaselle siinäkin, että juuri hän oli kaatamassa viidennen ydinvoimalan rakentamista kymmenen vuotta sitten. Kun Neste ajautui kriisiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, yhtiön pääjohtaja, vuorineuvos Jaakko Ihamuotila ryhtyi käyttämään Kepua hyväkseen saadakseen venäläisen maakaasun energiamonopolin. Siksi piti estää ydinvoiman rakentaminen."
Karjalaisen tukeminen on minustakin ollut virhearvio, mutta ihme olisi, jos ei pitkän poliittisen uran aikana sellaisia muutamaa löytyisi. Kahden kepulaisen ehdokkaan väliltä puolueen johdon tukeman ehdokkaan tukeminen ei nyt minusta kovin pahalta fibalta tunnu. Kuinkahan hyvin Karjalaisen alkoholiongelma oli tuohon aikaan tiedossa?
Väykyn tukemisen kritiikissä ei ole minusta mitään tolkkua. Keskustan ehdokas, kokenut ja taitava valtiomies on hän, vaikka ajatukset eivät Laitista miellytäkkään.
Ydinvoimakysymyksessä Vanhanen oli aktiivinen, muta ei kai tuohon salaliittoteoriaan voi suhtautua vakavasti. Mielestäni Vanhanen oli silloin väärällä asialla, mutta sähkön hinnan nousu selittyy kyllä lähes täysin ihan muilla asioilla kuin ydinvoimahankkeen lykkäämisellä.
Minkähänlaisia saavutuksia Laitinen oikein kaipaa pääministeriltä? Maailmanrauhaa ja karkkipäivää joka päivä? Itselleni ei tule Lipposen kaudelta mieleen yhtään konkreettista saavutusta sisä- eikä EU-politiikassa. Se, että Lipponen öykkäröi ja uhosi enemmän kuin Vanhanen on tyyliseikka eikä saavutus.
Kirjoituksen loppuosan heitot Koskisesta ja Haataisesta ovatkin sitten täyttä asiaa, varsinkin Koskisen vallan kolmijako-opin vastaisista sekoiluista hän olisi voinut kirjoittaa paljonkin pidemmästi. Mutta toki Aarnon poliittiset motiivit täytyy muistaa.
Useissa yhteyksissä on nähty, että Keskustan puheenjohtaja pääministeri Matti Vanhanen on todellinen mannertenvälinen nahjus.
Jokainen päivä jona Vanhanen on pääministerinä, on vaarallinen isänmaalle.