"Platon, kuten Sokrateskin, ajatteli että viisaudessa oli jotakin jumalallista, että filosofia, joka sai alkunsa tiedonhalusta, oli älylliselle ihmiselle välttämätöntä toimintaa ja suurimpia siunauksia, joista ihminen pääsee osalliseksi. Kun ihminen tavoittelee viisautta rakastajan intohimolla, siitä tulee sielun puhdistaja, joka ohjaa häntä yönkaltaisesta pimeydestä valoon. Tällainen viisauden tavoittelu vaatii kuitenkin sitä, että ihminen on ollut jo alun perinkin yhteydessä jumaluuteen, ja tämä yhteys merkitsee puolestaan sitä, että sielu on luonteeltaan jumalallinen ja kuolematon ja että sillä on synnynnäinen tarve tulla ikuisen kaltaiseksi. Filosofian kautta saa alkunsa paitsi tieto, myös oikea toiminta."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Platon
https://fi.wikipedia.org/wiki/Platon
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kuitenkin uskossa olevat kreikkalaiset pakottivat sokrateen tekemään itsemurhan.
Oli vaarallinen valtiolle.
Platon, Sokrates ja Aristoteles opettivat samoihin aikoihin, kun juutalaiset kirjailivat VT:n tekstejä. Tuokin ote kertoo, miten paljon edellä juutalaisia antiikin kreikkalaiset olivat. Eroa oli toki muussakin kuin filosofiassa. Kun juutalaiset sepittivät tarinoita, miten Jumala leviittää taivaan kuin telttakankaan litteän maan päälle, niin kreikkalaiset laskivat maapallon ympärysmittaa.
Korvataan koulujen "oman uskonnon opetus" filosofialla ja aloitetaan tuosta kovasta kolmikosta.
Sitä ei laskeneet Platon eikä Sokrates.
Mihinkähän näistä jumalista Platon uskoi, kaikkiinko?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_antiikin_Kreikan_jumalista
Tunteeko jumala yli-ihmisen, sillä yli-ihminen ei tunne jumalaa.
Sanos muuta. Eiköhän sitä aika moni muukin osaa vähintään yhtä hauskan näköisen possun piirtää.
Ei tuollaista tiedonhalua ja rakkautta viisauteen synny normaaliolosuhteissa silloin kun eletään uskovaista tai tekopyhää elämää. Se syntyy vain silloin kun eletään ensin vaikkapa 10 vuotta lukien muiden pyhiä teoksia ja sitten kun toteaa ettei ymmärrä niistä mitään alkaa elämään täysillä rällästäen eli juoden olutta ja muutenkin eläen kovanpuoleisesti. Eletään sitten 10 vuotta rällästäen ja viiniä juoden. Sen jälkeen vasta alkaa tiedon jano polttaa ja viisauden kaipuu.
Henki ja liha vihaavat elämää (rällästelyä). Ne ovat tekopyhät ja tahtovat elää jumalista elämää ylistäen ja palvoen. Vaikka eivät paljoa tiedosta ja viisaudesta välitä. Mutta myös elämä on yksi jumaluus, jonka lahjaa on nimenomaa viisaus ja tiedonhalu. Oli neljä puoluetta: Kristuksen, Paavalin, Pietarin ja Apolloksen. Tuo Apolloksen lahja on elämä ja viisaus ja tiedonhalu. Apollosta pidettiin Kreikassa viisauden jumalana.
Eihän kukaan enää usko niihin jumaliin, joihin Platon uskoi. Olen lukenut Platonia ja neoplatonistisia teoksia, kaukana ovat modernin teismin valtavirroista.
Olen lukenut väitteitä, että kommunistinen diktatuuri haki vaikutteita Platonin valtio teorioista.
Valiojoukko hallitusvallassa.
Marxhan oli ensisijaisesti filosofi, ja Hegeliltä tullut kommunistien ajatukset alunperin joka taas sai vaikutteensa Platonilta, eli jonkin verran oikeassa olet Platonin vaikutteista kommunismiin. Leninin perustama diktatuuri oli kuitenkin toisilla syillä käsittääkseni perusteltu ja hän taisi todetakin, että Marxin teoriat ei toimi enää "nykyaikana" siksi voidaan tehdä näin.
Marxin suuri oivallus oli, että historiaa eivät tee yksittäiset suurmiehet (ja tuohon aikaan ne olivat kaikki miehiä) vaan tekniikan ja talouden kehitys.
Kun nykypäivän IT-johtaja saarnaa, että "digitalisaatio mullistaa maailman", niin hän saarnaa marxilaista ajattelua. Tuotantovälineet ja niiden kehitys ovat historiaa eteenpäin ajava ensisijainen voima. Aatteet ja ideologiat tulevat perässä.
Englannissa, jossa Marx kirjoitteli oli silloin kuningatar Viktoria Alexandrina, joka tosin halveksui naisten oikeuksia ja naisten kykyjä torpaten naisasialiikkeen, kuten konservatiivi kristityn kuuluukin.
Platon oli hölynpölyttäjä. Sokrates olisi keskiajalla potettu roviolla, koska olisi mennyt toreilla ja turuilla kyselemään munkeilta näiden tietäväisyyksiä.
JEES
Albert Einstein oli juutalainen ja ateisti.
Hän sanoi, että ennen alkuräjähdystä, maailmankaikkeutta, EI ollut mitään.
Teististä jumalaa ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan.
Polttoroviolle olisi joutanut menneinä aikoina.
Einstein uskoi Jumalaan mutta ei uskontoon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Religious_and_philosophical_views_of_Albert_Einstein
Einstein kirjoitti yksityisessä kirjeessään käsityksiään Jumalasta vuonna 1954:
"Sana Jumala merkitsee minulle ainoastaan ilmausta ihmisen heikkoudesta. Raamattu on kokoelma kunnioitettavia mutta alkukantaisia legendoja, jotka ovat samalla melkoisen lapsellisia."
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/200805137648885
Kyllä se tiedetään, että hän puhui vertauskuvauksellisesti maailmankaikkeudesta ja...ehkä omista aivoistaan. ;=)
Hän oli humoristi, valokuvienkin perusteella.
Onhan niitä viisaita Jumalan tuntijoita historia täynnä:
Sir Isaac Newton, James Clerk Maxwell, Michael Faraday, jne.
Löytyykö yhtään tuoreempaa?
Joku hienhajuinen hihhuli kirkosta ?
Olikohan se Newton? joka laskeskeli epätoivoisesti raamatusta jeesuksen maanpäälle uudelleen tulemisen ajankohtaa.
Aikansa ihmisiä, ehkä olisi saavuttanut enemmän tietoa luonnosta ennen kuolemaansa.
Teologien ajankäyttö on rahoittajien kannalta silkkaa tuhlausta.
Yhdellä voi päästä alkuun, mutta todelliset viisaat tuntevat useita jumalia.
Wikipedian luonnehdinta Platonista (ja Sokratesta) on kuin jonkun nimettömän kovin suurin sanoin kirjoittama oma käsitys ja tulkinta Platonin filosofiasta. Ja ei tässä sinänsä mitään pahaa. Tässä tulkinnassa vain viisaus on nostettu joksikin 'jumalalliseksi', jota jotenkin "älylliset ihmiset" muka tavoittelevat, ja jonka totuus olisi kuin jollakin ei-ihmisellä. Kenellä, sitähän me emme muka tiedä.
Tämä luonnehdinta Platonista on kovin ns. ideologinen, siis ikään kuin jotain omaa intressiään ja asiaansa ajava.
Oma tulkintani Platonista (ja Sokratesta) on päinvastainen. Platon filosofoi meidän maallisten ihmisten rinnalla, vertaisena. Tai me itse filosofoimme Platonin vertaisina. Me yhdessä tutkiskelemme ja pohdimme sitä, mitä on oma yhteinen elämämme, 'valtiomme', ja tuo ympärillämme oleva luonto. Käsittääkseni esimerkiksi 'Valtio' -teos kertoo juuri tästä. Jos tässä jotakin jumalallista, niin se ainoastaan meistä itsestämme lähtevää, voisi sanoa Kantia vapaasti tulkiten joksikin, josta voisi käyttää termiä 'synteettinen apriori'. Ja juuri tätä pohdiskelua käsittääkseni Platon ja Sokrates kutsuu filosofioinnin nimellä ja tarkoittaa filosofiaksi.
Totta kai jumalallisuus lähtee meistä itsestämme, jos on lähteäkseen. Ei Platonkaan itsestään kirjoittanut, vaan yleisistä ideoista.
Eikä Jeesuskaan, jolle käytännössä kävi kuten Sokrateelle, itsestään opettanut vaan Jumalasta. Ja opetti lisäksi että teistä jokainen on kuten hän.
Kuten jumalat.
Viisaus, tuo jumalainen ominaisuus, kuuluu filosofiaan olennaisesti, koska filosofia tarkoittaa "viisauden rakastamista". Jos filosofia on jotakin muuta, esimerkiksi opin toistamista tai egon pätemistä yhteiskunnallisissa piireissä, silloin ei ainakaan viisautta rakasteta mutta itseä enemmänkin.
Sokrates oli uhka konservatiivisille valtion puolesta huolestuneille uskovaisille.
Sen tähden hänet pakotettiin itsemurhaan.
Voi kai sen noinkin ilmaista. Kansankokous tuomitsi Sokrateen kuolemaan, juomaan myrkkymaljan.
Kansanjoukkojen antama tuomio oli myös Jeesuksen kuolemantuomion takana.
Väkijoukot ovat väkivaltaisia ja jumalattomia. Ne eivät tiedä mitä ne tekevät, viisaita tappaessaan.
Sen enempää Sokrateen kuin Jeesuksenkaan historiallisesta olemassaolosta ei ole todisteita. Molemmissa voi kyse olla tarinasta, jonka tarkoituksena on opettaa.
"Väkijoukot ovat väkivaltaisia ja jumalattomia. Ne eivät tiedä mitä ne tekevät, viisaita tappaessaan"
Taas silmänkääntötemppu.
Oikeastaan väkijoukot ovat uskonnollisia, eivät uskonnottomia.
Rabbeihin uskovat juutalaiset, murhauttivat Jeesuksen.
Jumalaan uskovat juutalaiset!
Pöyristyttävä valhe vääristellä totuutta.
Kuka tässä totuutta vääristelee?
Sokratesta syytettiin nuorison turmelemisesta, Jeesusta kansan villitsemisestä. Sokratesta syytettiin myös väärän jumalan palvonnasta ja samasta syytettiin Jeesustakin. Molemmat tuomitsi kuolemaan tietämättömistä ja uskonnollisista puoluelaisista koostuva kansankokous, väkijoukko, ja valtio tai imperiumi järjesti teloituksen.
Ne juutalaiset jotka murhauttivat Jeesuksen, eivät uskoneet Jumalaan vaan nimenomaan jättivät uskomatta. Hehän pyrkivät tappamaan Jumalan! Jeesuksen kuolemantuomio on esimerkki siitä, millaista on kun tietämättömät antavat vallan pahalle, ja samasta kertoo Sokrateenkin tapaus. Kertomuksissa esitetään oikea toiminta Sokrateen ja Jeesuksen käyttäytymisenä, ja niissä esitetään väärä toiminta syyttäjien, tuomitsijoiden ja teloittamiseen osallistujien käyttäytymisenä. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi", Jeesus sanoi.
Sillä se joka palvelee rabbeja ja maallista valtaa, valtiota, palvelee murhan henkeä, hyvän vihollista.
Jeesus oli jumalan poika ei jumala.
Yksi kolmesta
Eivät ne pyrkineet tappamaan jumalaa.😳
Jeesus itse sanoi olevansa jumalan poika.
Sinun jeesuksesi on keksitty jumala
😤
Ajattelisin kuitenkin päinvastoin. Kun ajattelemme asioita, maallisia ja yleisiä ideoitakin, niin tätä voimme itse me ihmiset kutsua viisaudeksi. Jos sanomme tätä jumalallisuudeksi, niin eikö se ole kuitenkin meidän omaa puhettamme. Ei kait ole ketään meidän "yläpuolellamme", joka niin sanoisi.
Pidän myös tuota puhetta jostakin jumalasta meidän omina ajatuksinamme.
Ja jos viisautta pidetään jumalaisena ominaisuutena, niin käsittääkseni ainoastaan sen tähden, kun sen sellaiseksi sanomme, sellaisen ervon sille annamme.
Irrottaisin siis uskonnollisen puheen vain "mielipiteeksi", tai "uskoksi".
Hyvä tällainen puhetapa olisi siksi, ettemme alituisi siirtäisi jollekin ei-ihmiselle jatkuvasti kysymyksiä, jotka ovat meidän omassa vallassa, tai ainakin voisimme pohtia sitä, ovatko ne omassa vallassamme.
Kyllähän jokainen omat ajatuksensa tuntee... se siitä jumalan tuntemisesta.
Viisaus lähtee siitä että pystyy analysoimaan omien tietojensa luotettavuutta. Mitkä niistä perustuu uskomuksiin ja mitkä faktoihin ja kuinka luottavasti.
Uskovaisilla tämä mittari on rikki ja se sojottaa pysyvästi väärään suuntaan heidän pitäessään uskomuksiaan luotettavina faktoina.
On monenlaisya viisautta. Esim. Hankittua ja opittua viisautta ja on myös päättelykykyyn perustuvaa viisautta.
Minusta uskomisen asia ei ole viisaus-kysymys useinkaan, vaan moraalinen. Onko sitten viisasta uskoa hyvään ja oikeidenmukaiseen sekä rakastavaan Luojaan ja pyrkiä olemaan kuuliainen 10. lle käskylle sekä rakastamaan muita ihmisiä? Tuosta voidaan olla montaa mieltä onko se viisasta vai ei. Entäpä onko se oikein? Entäpä väärin?
Naiset ovat omaisuusluettelossa kymmenessä käskyssä.
🙄
Aivan. Vaan eikö uskomisen asia ole kuitenkin ihan omansa, ei moraalinenkaan. Eikö moraalinen kysymys ole asia, jota joudumme itse pohtimaan, onko joku oikein vai väärin. Siinähän emme ikävä kyllä kait voi vedota mihinkään muuhun kuin omaan järkeemme.