Kun entinen rippipappi vaihtaa maisemaa, niin kuinka löytää uusi? Vai käydäkö vain keskustelemassa ja katumassa eri papeilla?
Voiko rippipapin valita?
Näin käy
151260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rippi-isän voi vaihtaa mutta harkiten. Jos oma rippi-isä muuttaa pois eikä ole mahdollisuutta tavata silloin se on tietenkin luonnollista. Mutta jos rippi-isä 'ei tunnu kivalta' tms. syystä haluaa vaihtaa se ei ole oikein. Vaihtoa harkitessa on hyvä kertoa siitä rippi-isälleen ja yhdessä pohtia onko vaihtoon syytä. Mitä tulee siihen , että pitää monta eri rippi-isää, ei se tietenkään ole hyvä ja ideaalinen tilanne. Miksi näin? Olisihan surullista pimittää asioita ja kertoa yhdelle isälle yhtä ja toiselle toista. Sitä paitsi kuinka sitten voi pyrkiä toteuttamaan rippi-isän ohjeita kun ne voivat olla erilaisia? Rippi-isä suhde jatkuessaan on todellista hengellistä ohjausta koska nämä pappi tuntee rippilapsensa. Toivottavasti tämä selvensi sinulle tilannetta. Hyvää Lasaruksen lauantaita ja palmusunnuntaita!
Voit ihan vapaasti valita rippi-isän. Tunnustat syntisi Jumalalle, ja sakramentaaliselta kannalta on ihan sama, kuka pappi siinä toimii välittäjänä.
Katumuksen sakramentti ja hengellinen ohjaus usein toteutuvat samassa yhteydessä. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, hengellinen ohjaaja VOI toki olla joku muukin, kuin tunnustuksen vastaanottava pappi.
Mutta joka tapauksessa on minusta suotavaa, että pappi ja ohjaaja ovat yksi ja sama henkilö, koska synnintunnustuksen yhteyteen joka tapauksessa kuuuluu jonkin asteinen neuvonta. Neuvonta voi olla ongelmallista, jos todistajan paikalla istuva ei tunne kaittavaansa, joka saakin muuta ohjausta. Kahta ohjaajaahan ei samanaikaisesti voi millään muotoa olla.
Vielä vaikeampi kysymys on, mikäli tehdyt synnit edellyttävät epitimiaa. Sen antaminen on varmasti todella vaikeaa, mikäli tunnustaja ei ole papille ennestään tuttu.
Sinähän voisitkin tietää kysymyksen yhteen asiaan, jota olen miettinyt. Nimittäin koska Venäjän ort. kirkko edellyttää osallistumista katumuksen sakramenttiin joka kerta ennen ehtoollista, tarkoittaako se sitä, että rippi-isä vaihtuu aina sen mukaan kuka sattuu olemaan vuorossa, vai osallistutaanko ehtoolliseen vain silloin kun "oma" rippi-isä toimittaa?
Vaikka kysymystä ei olekaan osoitettu minulle, voisin yrittää vastata, koska olen aktiivisesti venäläisessä jumalanpalveluselämässä mukana oleva maallikko.
Monissa kirkoissa toimii aika pitkälle se periaate, että siihen kirkkoon papiksi vihitty henkilö myös toimittaa omassa kirkossaan - tarvittaessa aamusta iltaan. Näin ollen synnintunnustusasiasta ei välttämättä tule mitään ongelmaa.
Usein asia on kuitenkin käytännössä niin, että seurakuntalaisella on erityiseksi hengelliseksi ohjaajaksi valittu pappi, mutta synnintunnustuksella voi toki käydä kenellä tahansa ja sitten isompia asioita käsitellä tämän "varsinaisen" kanssa - vähän samaan tapaan kuin luostarissa hengellisenä ohjaajana voi olla kuka tahansa kokenut munkki (jonka ei tarvitse olla edes pappi) ja sakramentit toimittavat sitten pappismunkit.
Joka tapauksessa on aina niin, että mikä tahansa syy olla käymättä synnintunnustuksella on tekosyy. Jos sallitaan sanoa, niin minusta tämä Suomen ort. kirkossa syntynyt tilanne on vinoutunut: ehtoollisella käydään vaikka kahdesti saman kirkollisen vuorokauden aikana (perjantai-illan EPL:ssä ja lauantaiaamun liturgiassa), mutta synnintunnustukselle menosta edes kerran vuodessa tehdään usein kauhea numero, hässäkkä, ongelma jne.
Pian ollaan varmaan tilanteessa, jossa koko arkkipiispakunnassa ei ole pappia, joka olisi tottunut edes *itse* säännölliseen synnintunnustuksella käymiseen - kuinkahan siinä sitten voi opettaa toisia ?? ?? ??
Katumuksen sakramenttiin osallistuu kirkkomme jäsenistä yhä harvempi, siitä on jotenkin tullut "välttämätön paha" sakramenttiemme joukossa, piikki lihassa. Iät ajat kansan keskuudessa olleet sanonnat "synnin päästö", "synnintunnustus" tuomitaan harhaoppisina. Lähimmäistä kirkossa ei tervehditä, kun ollaan sydänjuuria myöten loukkaannuttu (vihoissaan), silti riennetään ehtoollisesta toiseen; "ei syytteeksi, eikä tuomioksi.".
Varmuudella täällä väitetään, etteivät ihmiset osallistu katumuksen mysteerioon. Ovatko arvoisat kirjoittajat pitämässä kirjanpitoa kirkoissa ja pappien työhuoneiden ovilla?
Monet ihmiset käyvät kaikessa hiljaisuudessa rippi-isiensä luona - eivät ne ole asioita joista toreilla melskataan.
Pyhään ehtoolliseen osallistuminen ja katumuksen mysteerioon osallistuminen ovat kaksi eri asiaa, joka muuta väittää EI ole ortodoksi.
Ne sidottiin poliittisista syistä yhteen Venäjällä Pietari Suuren aikana, jotta saataisiin selville lahkolaiset (mm. vanhauskoiset.
On suuri synti olla liturgiassa jos ei osallistu ehtoolliseen - se on yhteyden, uudistumisen ja Kristukseen yhdistymisen jumalallinen salaisuus.
Eli siinäpä se kysymyskin? Otanko vain yhteyttä pappiin, jonka haluaisin olevan hengellinen ohjaaja?
snip...
_______________
Pyhään ehtoolliseen osallistuminen ja katumuksen mysteerioon osallistuminen ovat kaksi eri asiaa, joka muuta väittää EI ole ortodoksi.
_______________
snip...
Siispä Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole ortodoksinen. Nuinikkäästi. Vain oma kantasi on "ortodoksinen" siis... ?? Toivottavasti et ole asemassa, jossa annetaan virallisesti opetusta muille.
snip...
_______________
On suuri synti olla liturgiassa jos ei osallistu ehtoolliseen - se on yhteyden, uudistumisen ja Kristukseen yhdistymisen jumalallinen salaisuus
_______________
snip...
Kannattaisi varmaan joskus tutustua siihen, mitä p. Raamattu opettaa itsensä tutkimisesta ja koettelemisesta ennen ehtoolliselle menoa. Varsinkin, jos on asemassa, jossa opetetaan muita, tämä olisi tärkeää. Ihmisen tulee koetella itseään ja tämä tapahtuu luontevasti juuri synnintunnustuksen avulla!
"Varmuudella täällä väitetään, etteivät ihmiset osallistu katumuksen mysteerioon. Ovatko arvoisat kirjoittajat pitämässä kirjanpitoa kirkoissa ja pappien työhuoneiden ovilla?"
Taas kerran totean, ettei tarvitse olla "kyttääjä" tai kirjanpitäjä todetakseen sen, että esim. 1970-luvulla hetkipalvelusten aikaan (kesto n. 15 min.) pappi hoiti jouhevasti 10 metrin pituisen katumukselle tulevien jonon (onkin sitten jo kokonaan uuden keskustelun paikka mitä tällainen "pika hoito" auttaa). Nykyisin en ainakaan itse ole havainnut kovinkaan pitkiä jonoja muodostuvan, voihan tosin olla että katumus nykyisin suoritetaan seurakuntalaisilta "piilossa" ja aikaa varataan enemmän (hyvä asia).
Eipä tuossa taida muutakaan toimivaa keinoa olla... Kannattaa vähän katsella ja kuunnella ensin!
Onnea kilvoittelutielle!
10 metrin jono hoidetaan 15 minuutissa!!!!
Mitä sielunhoitoa se on?
"Kannattaisi varmaan joskus tutustua siihen, mitä p. Raamattu opettaa itsensä tutkimisesta ja koettelemisesta ennen ehtoolliselle menoa. Varsinkin, jos on asemassa, jossa opetetaan muita, tämä olisi tärkeää. Ihmisen tulee koetella itseään ja tämä tapahtuu luontevasti juuri synnintunnustuksen avulla!"
Ehtoolliselle tulee valmistautua, mutta katumuksen mysteerio ei ole ainoa keino siihen.
En ole väittänyt:"Siispä Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole ortodoksinen. Nuinikkäästi. Vain oma kantasi on "ortodoksinen". "
Kerroin vain Venäjän kirkossa syntyneen käytännön ja sen historian, jonka juuret ovat yllätys yllätys luterilaisessa 1600-luvun puhdasoppisuudessa. Pietari Suuri omaksui sen Saksan matkaltaan. Oivallinen keino kontroloida kansaa.
Mietippä mitä varten ja miksi Kirkko viettää pyhää ehtoollista?
snip...
__________
Mitä sielunhoitoa se on?
__________
snip...
Mitä on "sielunhoito"?? Luterilainen termi, joka sopii ehkä joihinkin muihin keskusteluihin, mutta ei (minusta) välttämättä katumuksen sakramenttiin / synnintunnustukseen.
Yksinkertaista asiaa "olen tehnyt syntiä näissä ja näissä asíoissa, kadun niitä ja olen päättänyt tehdä niistä parannuksen, mihin pyydän Jumalalta apua ja armoa" ei pitkäkään jauhaminen juuri mihinkään muuta ja sillä hyvä. Jotain on mennyt pieleen, jos vain tunnin monipolvinen puhetulva tulkitaan "oikeaksi" sakramentiksi (tai siis sen osaksi)!
on jotain muuta kuin: "Yksinkertaista asiaa "olen tehnyt syntiä näissä ja näissä asíoissa, kadun niitä ja olen päättänyt tehdä niistä parannuksen, mihin pyydän Jumalalta apua ja armoa"."
Jos menet lääkäriin ja sanot, että korvani on kipeä. Lääkäri tutkii mikä sitä korvaa oikein vaivaa ja sen jälkeen määrää lääkkeet tai jatkaa hoitotoimenpiteitä. Puoskari määrää lääkkeet tutkimatta.
Pappi on lääkäri katumuksen mysteeriossa, jonka tehtävä on auttaa katuvaa selvittämään miksi toimii niin kuin toimii, selvittämään syntisen käyttäytymisensä jne.
Sielunhoito kuuluu ortodoksiseen sanastoon ja pastoraaliseen palvelutehtävään.
Katumuksen mysteerio ei ole "anteeksiantoautomaatti" jossa käydään henkäisemässä: "olen tehnyt syntiä" ja sitten vain anteeksianto. Se on katumuksen irvikuva.
Jos joku väittää ettei tarvitse anteeksiantoa tai ei ole kaduttaava on kyllä syyllistynyt varsinaiseen ylpeyden syntiin.