Paavali ei koskaan eikä missään kirjoita, että "usko ilman tekoja on kuollut". Sen sijaan hän kyllä kirjoittaa: "Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä." Ja: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ja: "Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista." Ja: "Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Ja: "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia."
Paavalin julistama evankeliumi
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
1 Tim. 1:9: ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille
Laki ohjaa kohti Kristusta. Tosiuskovat ovat Kristuksessa.
Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?
"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
"Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."
Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?
Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.
Paavali kirjoittaa:
"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?
"Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."
Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.
Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.
Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.
Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.
Tiedä noista Paavalin kirjoitusten todenperäisyydestäkään?
Jos joku todella sanoo, että LAKI on tehty yksin syntisiä varten niin se repii valheellisuudellaan sielua ja on todellakin hengen käyttämä miekka pelkästään eikä mikään totuus.
Jos joku tekee lain: ÄLÄ SYÖ KÄRPÄSSIENIÄ SILLÄ SEN ON TODETTU VAHINGOITTANEEN MONIEN RUUMISTA JA KEHOA. Niin ei tuo laki ole tehty yksin syntisiä varten, vaan aivan kaikkia ja kaikenikäisiä varten.
Paavali näyttää käyttäneen usein valheita puheissaa, jotta saisi oikean hengen miekan aikaan, jolla repiä sielu, joka rakastaa totuutta, hajalle.
Tiedä noista Paavalin kirjoitusten todenperäisyydestäkään?
Jos joku todella sanoo, että LAKI on tehty yksin syntisiä varten niin se repii valheellisuudellaan sielua ja on todellakin hengen käyttämä miekka pelkästään eikä mikään totuus.
Jos joku tekee lain: ÄLÄ SYÖ KÄRPÄSSIENIÄ SILLÄ SEN ON TODETTU VAHINGOITTANEEN MONIEN RUUMISTA JA KEHOA. Niin ei tuo laki ole tehty yksin syntisiä varten, vaan aivan kaikkia ja kaikenikäisiä varten.
Paavali näyttää käyttäneen usein valheita puheissaa, jotta saisi oikean hengen miekan aikaan, jolla repiä sielu, joka rakastaa totuutta, hajalle.