Syyrian sota on paljastanut pehmeän diplomatian heikkouden

Elokuussa 2013 al-Assad iski myrkkykaasulla Damaskoksen esikaupunkialueelle. Arviolta 1 400 siviiliä kuoli. Henkensä menetti yli neljäsataa lasta. Maailma odotti Obaman lunastavan sanansa.

Lontoossa parlamentti ei antanut pääministeri David Cameronille lupaa viedä Britanniaa al-Assadin vastaiseen liittoumaan. Tiukka äänestys päättyi hallituksen tappioon luvuin 272-285.

Oireellisesti brittiparlamentissa kuultiin puheenvuoroja, joissa myötäiltiin autoritäärisiä Venäjää ja Kiinaa.

Obama perääntyi, sillä hän ei halunnut viedä Yhdysvaltoja uuteen täysimittaiseen sotaan Lähi-idässä. Elokuun viimeisinä päivinä vuonna 2013 Valkoisessa talossa tehtiin ratkaisu, joka on määrittänyt sen jälkeistä maailmanhistoriaa kenties enemmän kuin mikään toinen päätös.

Pettynyt Ranskan presidentti François Hollande arvioi, että länsimaat menettivät mahdollisuuden kääntää sodan kulku mieleisekseen ja maltillisille voimille suotuisaksi.

Pitkittyessään ja raa’istuessaan sisällissota synnytti valtatyhjiön, jossa islamistiset ääriliikkeet pystyivät perustamaan osaan Syyriaa paikallisia siviilejä murhanneen ja terrorismia ruokkineen hirmuhallinnon, Daeshin johtaman kalifaatin.

Al-Assadin ja Putinin maailmankatsomuksessa Obamasta oli tullut yhdessä yössä heikko johtaja. Maailma alkoi siirtyä aikaan, jossa sotilaallisen voiman käytölle ja avoimelle valehtelulle oli aiempaa vähemmän pidäkkeitä.

Portit avautuivat kyyniselle julmuudelle.

Venäjä miehitti Krimin Sotshin talviolympialaisten jälkeen ja on siitä lähtien pitänyt yllä aseellista konfliktia Itä-Ukrainassa. Kun al-Assadin hallintoa uhkasi syksyllä 2015 häviö, Venäjä liittyi avoimesti Syyrian sisällissotaan.

Putin väitti Venäjän pommittavan äärijärjestö Daeshia, vaikka todellisuudessa Venäjä pommitti eniten länsimaiden tukemia oppositiovoimia. Toisin sanoen Venäjä oli valmis siihen, mihin Yhdysvaltojen ja Britannian rohkeus ei riittänyt: kääntämään Syyrian sodan lopputuloksen mieleisekseen.

Siviiliväestön terroripommitukset ja Daeshin hirmuhallinto itäisessä Syyriassa ja Pohjois-Irakissa kiihdyttivät pakolaisuutta Turkkiin ja sen kautta Eurooppaan. Sotien runtelemista maista pyrki Eurooppaan paljon fyysisesti vahvoja nuoria miehiä, jotka etsivät itselleen parempaa elämää.

Seuraukset järisyttivät suomalaista yhteiskuntaa, varsinkin politiikkaa.

Suurin turvapaikanhakija-aalto koettiin syyskuun 2015 lopulla viikolla 39, jolloin tulijoita oli 3 939. Yhdessä viikossa Suomeen saapui enemmän turvapaikanhakijoita kuin edellisenä vuonna yhteensä (2014: 3 651). Syyrialaisten kohdalla turvapaikan edellytykset useimmiten täyttyivät. Jotkut irakilaiset sen sijaan kohosivat otsikoihin syyllistyttyään vakaviin seksuaalirikoksiin.

Euroopan unioni taipui tekemään Turkin presidentin Erdoğanin kanssa pakolaissopimuksen keväällä 2016. EU sai oikeuden palauttaa turvapaikanhakijoita Turkkiin ja maksoi Erdoğanin hallinnolle miljardeja euroja pakolaisleirien perustamisesta.

Moraalisesti arveluttava sopimus teki Erdoğanista mafiapäällikön, joka saattoi halutessaan ryhtyä kiristäjäksi ja kohottaa pakolaispistoolin EU:n ohimolle. Kolkkoa symboliikkaa sisältyy siihen, että kurdien kimppuun hyökännyt Erdoğan osoittaa nyt pistoolillaan Kreikan saaristoa, länsimaisen sivistyksen kehtoa.

USAn heikon presidentin Obaman silmien edessä mafiapäälliköt teki haluamansa.