Silloin kun
-jos toinen ei ole pelkkä ihastus
-tunteet kestää aikaa (>0.5-1v) ja etäisyyttä
-tunteet vaan syvenee 💗
-toinen on selkeästi se oikea: tunne, arvomaailma, aaltopituus, kemia, selittämätön yhteyden ja tuttuuden tunne löytyy
-katseet on syviä ja tuntuu henkiseltä rakastelulta
-läsnäolo tuntuu taivaalliselta
-mikään asia, joka voisi olla normaalisti show-stopper tuntuu rakkauden rinnalta hyvin pieneltä asioilta.
Silloin ollaan jo sellaisen suuren asian äärellä, jolloin pitää miettiä myös omaa elämäänsä, mitä nimeenomaan itse haluaa, mitä todella tuntee. Jos pohdinnan jälkeen on sitä mieltä, että toinen voisi olla vakavasti ottaen se oikea, on minusta oikein kertoa tunteet myös varattuna tai varatulle.
Jos ohittaa asian, painaa maton alle, ihminen voi alkaa voida huonosti. Ei tunteet ole koskaan väärin tai pahoja. Ei tunteista puhuminen ole väärin. Se miten toimii ja tekee voi olla väärin. Silti joskus on elämässä tilanteita, jolloin joutuu tekemään väärin joko itseään tai muita kohtaan. Ei ole kuin vaihtoehtoja, jossa satuttaa itseään tai/ja toisiaan. Joku viisas on sen joskus sanonut: ”Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. ”
Tai vaihtoehtoisesti voi antaa asialle aikaa, ja hoitaa vanha suhde ensin loppuun. Itse antaisin hänelle sen ajan mitä hän tarvitsee, jos hän sen tarvitsee. Tässä vaihtoehdossa on riski, että toinen jääkin vanhaan suhteeseen, mutta silloin se on se oikea ratkaisu. Joskus oman vanhan suhteen punnitseminen saa tajuamaan, että tässä onkin se mitä haluan. Joskus taas huomaa, että on voinut vanhassa suhteessa pitkään huonosti ja elämä on ollut pitkään hampaan kiristelyä. Itse tajusin miten vajaa olen ollut vuosia, ja kuinka olen sinnitellyt lasten takia.
Odottamisessa ei häviä kuin aikaa. Ja aika ei ole kysymys kuin jos on kyse lisääntymisestä. Silloin aika nousee kysymykseksi. Itse varmaankin suostuisin siihenkin? hänen vuokseen (jos se vielä onnistuu, vaikka ovulaatiot tuntuu ei se silti ole itsestään selvää ja viimeiset hetket on luultavasti käsillä), mutta aika ei ole itseni takia mikään kynnys. Minulla ei ole itseni tarvetta lisääntyä. Jos hän haluaisi minut, kiire tulisi hänen tarpeistaan.
Näen, että jos huonossa parisuhteessa jatkaa VAIN velvollisuudesta, on se puolisoa kohtaan väärin. Myös hänellä olisi
-jos toinen ei ole pelkkä ihastus
-tunteet kestää aikaa (>0.5-1v) ja etäisyyttä
-tunteet vaan syvenee 💗
-toinen on selkeästi se oikea: tunne, arvomaailma, aaltopituus, kemia, selittämätön yhteyden ja tuttuuden tunne löytyy
-katseet on syviä ja tuntuu henkiseltä rakastelulta
-läsnäolo tuntuu taivaalliselta
-mikään asia, joka voisi olla normaalisti show-stopper tuntuu rakkauden rinnalta hyvin pieneltä asioilta.
Silloin ollaan jo sellaisen suuren asian äärellä, jolloin pitää miettiä myös omaa elämäänsä, mitä nimeenomaan itse haluaa, mitä todella tuntee. Jos pohdinnan jälkeen on sitä mieltä, että toinen voisi olla vakavasti ottaen se oikea, on minusta oikein kertoa tunteet myös varattuna tai varatulle.
Jos ohittaa asian, painaa maton alle, ihminen voi alkaa voida huonosti. Ei tunteet ole koskaan väärin tai pahoja. Ei tunteista puhuminen ole väärin. Se miten toimii ja tekee voi olla väärin. Silti joskus on elämässä tilanteita, jolloin joutuu tekemään väärin joko itseään tai muita kohtaan. Ei ole kuin vaihtoehtoja, jossa satuttaa itseään tai/ja toisiaan. Joku viisas on sen joskus sanonut: ”Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. ”
Tai vaihtoehtoisesti voi antaa asialle aikaa, ja hoitaa vanha suhde ensin loppuun. Itse antaisin hänelle sen ajan mitä hän tarvitsee, jos hän sen tarvitsee. Tässä vaihtoehdossa on riski, että toinen jääkin vanhaan suhteeseen, mutta silloin se on se oikea ratkaisu. Joskus oman vanhan suhteen punnitseminen saa tajuamaan, että tässä onkin se mitä haluan. Joskus taas huomaa, että on voinut vanhassa suhteessa pitkään huonosti ja elämä on ollut pitkään hampaan kiristelyä. Itse tajusin miten vajaa olen ollut vuosia, ja kuinka olen sinnitellyt lasten takia.
Odottamisessa ei häviä kuin aikaa. Ja aika ei ole kysymys kuin jos on kyse lisääntymisestä. Silloin aika nousee kysymykseksi. Itse varmaankin suostuisin siihenkin? hänen vuokseen (jos se vielä onnistuu, vaikka ovulaatiot tuntuu ei se silti ole itsestään selvää ja viimeiset hetket on luultavasti käsillä), mutta aika ei ole itseni takia mikään kynnys. Minulla ei ole itseni tarvetta lisääntyä. Jos hän haluaisi minut, kiire tulisi hänen tarpeistaan.
Näen, että jos huonossa parisuhteessa jatkaa VAIN velvollisuudesta, on se puolisoa kohtaan väärin. Myös hänellä olisi
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jatkuu lähti ennen kuin ehdin loppuun.
... oikeus rakkauteen ja onnen. Hyvin harvoin suhteissa on yksi tyytyväinen ja toinen tyytymätön.
Lastenkin kannalta rakkaudeton avo- tai avioliitto ei ole hyvä kasvualusta. Heilläkin on isompi riski jäädä onnettomaan elämään huonon mallin takia aikuisena. Sitä en toivoisi.
Meillä on vain yksi elämä. Emme koskaan tiedä milloin se on ohi. Holtiton tai impulsiivinen ei kannata olla, mutta silloin kun vaikeisiin päätöksiin on perusteet, itse mielummin hyppään vahvan intuition varassa tuntemattomaan kuin jään katkeroituneena kotimaan vanhaan.
Tietenkin jos suhde on erittäin huono, voi siittä lähteä. Hyväksi kokemastaan ei kannata poistua.
Miksi hyvästä haluaisi lähteä? En ainakaan itse ole koskaan hyvässä ja molemmin puoleiseen luottamukseen perustuvassa suhteessa edes ihastunut suhteen ulkopuolelle. Silloin kulkee kuin laput silmillä eikä edes näe muita miehiä miehinä.
En ole suhteessa ollessa koskaan rakastunut suhteen ulkopuolelle kuin nyt. Tiedän, että rakastuin koska tapasin juuri hänet sekä koska entinen parisuhteeni on ollut vuosia rakkaudeton ja tyhjä. Olen kestänyt, koska ”pitää” kestää, mutta saamatta mitään mitä olisin tarvinnut. Hän vastasi siihen mistä olen vaille: rakkaus.
Tiedän niin tuon tunteen mutta on tilanteita missä toista on vähintäänkin vaikea saada vaikka kuinka olisi tunteita ja molemmin puolin.Ja vaikka olisi varattukkin niin se ei olisi se este,ainoastaan hidaste.En ainakaan toistaiseksi olen saanut häntä ketä oikeasti rakastaisin enkä varmaan saakkaan..En enää edes pyri vaan hyväksyn kohtaloni tässä asiassa.
Onhan noita nähty että on lähdetty uuden matkaan ja sitten itketty entisen perään, kun uusi ei ollutkaan sitä mitä kuvitteli. Huomioithan, etten kirjoittanut sinun tekevän noin.
Miksi et pyri? Eikö rakkaus ole edes yrittämisen arvoista?
Jos rakkaus ei ole sen arvoista elämässä niin mikä sitten on?
En+lähtisi+vanhasta+suhteesta,+jos+siinä+olisi+toivoa+saada+suhde+toiminaan+tyydyttävästi.+Toivo+on+mennyt+vuosia+sitten.+Ei+sillä+toisella+ole+ollut+kiinnostusta+asiaan.+
Antoi pakit ehkä olosuhteiden pakosta mutta samapa tuo...Toinen ilmaisee selkeästi kiinnostuksensa mutta kun samoista vesistä kyse niin itse pidättäydyn koska en halua toisia pakkeja vaikka en saisikaan...
Heti ollaan täällä ulkonäköä moittimassa. Eti sitten pienempi asia jos ei kelpaa!
Kuka tässä ketjussa on ulkonäöstä puhut? Puhun itse kokemastani rakkaudesta ja siitä, ettei se toinen vanhassa liitossa ole minua rakastanut (ei varmaan koskaan edes alussa, ainakaan ei ole kertaakaan sanonut ääneen). Ja jonkin, ei se näy kuin auton korjaamisena. 😂 t.AP
Ihastukset tulee menee ja parisuhde säilyy.
Varsinkin se varma ja pysyvä parisuhde.
Muutenkin kun näen vaaran ihastua alan jarrutella.
Hyvä tai edes tyydyttävä parisuhde säilyy. Kärsimystä aiheuttava tai sellainen, jossa perustarpeista ei välitetä loppuu helpommin.
Niihän se on jos joutuu olemaan puutteessa kauan.
Hyvä mies. Kirjoituksesi oli hyvä ja näin kannattaa tehdä. Antaa tälle nyt vähän aikaa ja katsoa sitten. Ratkaisu on meidän molempien kannalta iso.
Lupaan miettiä asioita vielä tykönäni. Tärkeintähän on se, mitä sydän sanoo. Haluan kuunnella sitä. Sydän kertoo myös, mikä on oikein. Palaillaan!
Jos olisin onneton suhteessani, en epäröisi lähteä kävelemään mutta olen rauhallisen onnellinen. Jos meillä olisi riitoja, mutta ei ole. Sovimme miehen kanssa yhteen yllättävän hyvin. Me olemme puoliskot. Meillä on hyvä yhdessä ja lasten vanhempina.
Sydän ei kerro mitään, ei ole kertonut moneen vuoteen. Pelkkää tyhjyyttä on sisällä.
En ole mies. t. Ap
Ikävöin niin että sattuu. Tulevaisuus sumun peitossa.
Osui tämä aloitus. Saa nähdä mitä tässä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään, mutta lähtemättömän vaikutuksen on eräs mies tehnyt. En tiedä mitä vastapuoli tuntee, mutta minä en tule koskaan unohtamaan häntä ❤
Olemme samoissa elämäntilanteissa, mutta en voi olla sinun rakkautesi. Olen nainen.
Siis samaistuin tähän aloitukseen! En kuvitellut kohdistuvan itseeni
Kiitos sinulle kun olet parisuhteen puolella. Hyvää ei kannata rikkoa. Voi kuinka hyvä mieli minulle tulee. Olet enkeli!
Tulen seuraamaan palstaa edelleen sill tiedän että olet minun asiantuntijani😁. Se tulee sinulta aivan luonnostaan.
Mikä helvetin oudon hajuinen kommentti? Joo minulle riitti tämä sairas palsta taas vähäksi aikaa. Ei helvetti kun te ootte sairaita täällä!
Olet minulle tärkeä edelleen ja aina. En ikinä unohda sinua. Olet viisas ja ymmärtävinen.
Minä jatkan vanhassa parisuhteessani ja sinun elämäsi on avoin vaikka mille. Saat ehdottomasti kenet tahansa. Vain taivas on rajana.
Miten minusta tuntuu, että kaipaat jotakin vanhaa...! Ethän pahastu.
Minä en kaipaa minkäänikäistä.
No heh. Tuo ikä on katsontakanta. Minulle hän on nuori mies, mutta jollekin kaksikymppiselle ikäloppu. 😁
Tarkoitin vanhaa tuttavaasi😊
Voisitko peittää paremmin sen, että olet psykopaatti, kiitos.
Hän voisi hyvin tuota epäilläkin. Hän tuo vanhempi on minulle läheinen, muttei romanttisessa mielessä. Ja kuten olet ehkä huomannut, olen liekeissä siitä mitä teen työkseni. Ethän sekoita sitä intoa ihastuksen tunteisiin.
Minulla on vain yksi rakkaus. Se olet sinä.
Ihme kommentti sinulla. Oletko itse ihan terve? Sivusta tämä.
Vanha suola janottaa...😄
Anteeksi. Taas puutun elämääsi😩
Kaikki kriteerit täyttyy kohdallani mutta olen melkein pakotettu painamaan asian maton alle sillä hän on kuitenkin varattu. Ja jos sattuisikin olemaan onnettomassa suhteessa, niin tuskin silti olisi kiinnostunut samasta sukupuolesta... 😥☹️
Yritän olla poissa täältä, koska se on parempi. Sulle ja mulle. Tiedät ehdot. Jokaisella yksi elämä. Olet jo liian pitkään kiduttanut minua. Luulin sun olevan erilainen. En halua elämääni enää mitään paskaa, ihan riittävästi o ollut. Luulin sun olevan erilainen, mut taidatkin olevan oikia psyko, yäk