Miksi juoksutapahtumat hiipuvat, mutta suunnistus kasvaa?

Luitko uutisen kokonaan? Osallistujamäärät eivät ole suinkaan kokonaisuudessaan "romahtaneet", vaan juoksijat ovat siirtyneet mm. polkujuoksun puolelle ja thriatloniin. Uutisessahan sanottiin että päinvastoin juoksijoiden määrä on lisääntynyt. "Tavallisten" tasaisen maratonin sijaan väki hakee nyt enemmän elämyksiä, siihen polkujuoksu ja ultramatkat ovat iskeneet kiinni. Ihan ymmärrettävä kehityskulku, lisäksi tapahtumia on jo niin paljon, ettei kaikkiin riitä osallistujia entiseen malliin, vaan juoksijoita jakaantuu useampiin tapahtumiin => kävijämäärä per kisa pienenee, kokonaismäärä valtakunnallisesti ei, vaan on kasvanut. Näin sanoo artikkelin lopussa Timo Vuorimaa. Miksi maratonien suosio on laskenut oli kyllä artikkelissakin käsitelty.

Suunnistuksessa on enemmän haastetta kuin juosta valmiiden siimojen välissä lähdöstä maaliin. Matkalla on paljon onnistumisen elämyksiä, kun rasti löytyy ja myös pettymyksiä, kun ei löydy. Hermot pitää hallita.

Ja pitkää matkaa halajaville on erikoispitkiä kisoja ja osuuksia. Voin luvata, että 16 km umpimetsässä tuntuu...

Ja pimeässä homma vasta onkin haastavaa.

En kuitenkaan usko, että maratonit ihan kokonaan kuolevat Suomessa. Poikkeuksellinen maratonmania on vain jäänyt taakse.

Jos mietitään suurta harrastajamassaa, niin on silti huomattavasti helpompaa aloittaa hölkkäharrastus vaikka yksin, kuin alkaa suunnistamaan. En millään jaksa uskoa että homma kääntyisi niin päin, että Suomessa olisi enemmän suunnistajia kuin juoksuharrastajia. Se on sitten eri juttu, jos haasteet alkavat olla juoksun puolella vähissä, niin osa varmaan siirtyy mm. suunnistukseen, mutta aivan yhtä hyvin ja vielä helpomminkin polkujuoksun, triathlonin ja ultramatkojen pariin. Suunnistus vaatii sen perusteiden opettelun, radan ja välineet. Omana mielipiteenä se, että suunnistaminen on ihan hauskaa ja vaativaakin hommaa niin halutessaan.

Kenties nykyihmiset eivät jaksa panostaa yhteen lajiin niin paljoa. Maratoonin juokseminen vaatii paljon treeniä ja kurinalaista syömistä ja juomista. Ja silti voi itse juoksu mennä penkin alle eikä someen kannata julkaista kuvia suorituksesta.

Tapahtumien hinnat nousivat pilviin kun maratonbuumi alkoin noin 20 vuotta sitten. Suoranaista törkyhintaa kynivät kuntoilijoilta mutta pää siinä pelissä jäi vetävän käteen.
Hinnat alas niin sanompa vaan, että ei vähene sen jälkeenjuoksijamäärät. Itte maksoin yli 20 maratoonista ja aina vähintään sen 40-120 euroa. No nykyään käyn lenkillä 5-6 kertaa viikossa ja osallistun pieniin paikallisiin 10-21 kilometrin tapahtumiin, missä maksut on 7-20 euroa.

tarvitteeeko sitä tossua paukuttaa lappu rinnassa ennää kun garmin näyttää matkan tarkasti?