Ongelmakeskeisyys

Viikko alkoi sinulla trollatessa? Kirjoitat puuta heinää. Se on helppoa kun saa kirjoittaa anomyymina. Saa kirjoittaa mitä vaan.

Koska elämä on ongelmaa päivästä toiseen joita hallitus meille antaa. Erilaiset virastot ovat perustettu vaikeuttamaan ihmisten elämää kaikin mahdollisin keinoin. Näin se menee Suomessa. Työttömyysetuudet palstalla käsitellää syitä jotka johtaa itsemurhiin ja ikäviin asioihin juuri nyt. Sielläkin on huomattu että, huonolla politiikalla on ikäviä seurauksia. Mutta ne vaan leikkaa ja heikentää mistään välittämättä. Pitääkö alkaa rukoilemaan joka päivä, että pääsis pois tästä maasta jota saatanankäytössä oleva hallitsee.... kyllä Sipilä ja Rinne on saatanan oikeita käsiä jotka haluaa pahaa ihmisille, ikävä kyllä. Näin huonosti on Suomi-Finlandiassa.

Aloittaja

Varmaan itsekin joskus sairastat. Oletaan, että sinulla on fP-Gluk 12 mmol/l. Valittettavasti se on monella suomalaisella näissä arvoissa. Tämä maksaa todella paljon valtiolle. Tai sinulla on S-PSA 12ug/l. Uskot varmaan , että Herra parantaa sairaita. Tai olet ollut flunssassa. Vielä on kipuja. Ilmaisetko hyvin tarkoin sairautesi rukouskouksessa, jossa on 30 osanottajaa? Vastaa rehellisesti.

Olen sitä joskus itsekin ihmetellyt. Joillekin usko on kuin kainalosauva, jonka varassa vedetään itseään ilottomasti eteenpäin. Toiset käyttävät uskoa todellisuuden pakenemiseen. Syntyy vaikutelma, että tässä hetkessä ei ole koskaan hyvä olla. Hyvä on vasta taivaassa. Tai ehkä jos Jumala tekisi sitä tai tätä. Ja jos ihmiset vaan olisivat täydellisiä.

Ehkä se on luonnekysymyskin. Uskovaisella äidilläni on ollut tavallista vaikeampi elämä, mutta hän ei ole koskaan voivotellut, tai yrittänyt paeta todellisuutta. Opin häneltä, että usko on positiivinen voimavara. Tänään nauroimme yhdessä alzheimerille ja iloitsimme Jumalan rakkaudesta.

Aavistat jo, helluntailaisuudessa kirjoittaessa.

Pidit itseäsi fiksuna kirjastossa, mutta kanna oma asiasi. Ystäviä kun ei juuri ole.

On vaikea uskoa, että aloittaja on sellainen yli-ihminen, että ei ole rukousaiheita joita ei halua muiden kuulla. Vaikka ei rukousaiheet koske itseään, vaan läheisiä. Sitä en usko. Terveys, työelämä, jokapäinen elämä jne. Kas vaan , kun on nimekkäitäkin saarnamiehiä langennut naisiin. Rukousta tarvitaan.

Ongelmissa rypeminen johtunee tästä tosiasiasta, että uskovaisiksi itseään tituuleeraavat ovat langenneet pois totuudesta omassa uskonvarmuudessaan.

Jeesus kuulee pienimmänkin huokauksen, mutta isoon ääneen seurakunnassa asioistaan kailottajat saavat nuolla näppejään tai pyyhkiä räpylänsä leppään.

Muistakaamme, ettei Jumalan ja meidän välillämme ole minkäänlaista etäisyyttä, tuo etäisyys kuroutui täydellisesti umpeen Kristuksen ristillä. Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4).

Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa."

Oletko koskaan nähnyt hurskasta ihmistä jota paholainen ei runtelisi. Mutta tekopyhät ja uskomattomat menestyvät ja voivat hyvin siihen saakka kun tulee viimeinen tuomio. Ole huolissasi vaeluksestasi, jos saatana ei ole sinusta kiinnostunut, sillä olet menossa helvettiin jo.

Montako kertaa pitää antaa anteeksi? Luuk.17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: Minä kadun, niin anna hänelle anteeksi. Matt.18:22 Jeesus vastasi hänelle: Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Matt.18:15 Biblia (1776) Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut. Mutta jos veli on, kuuro, mitäs sitten?

Itsensä täydelliseksi julistaminen ja itsensä epätäydelliseksi julistaminen tapahtuvat molemmat ihmisestä itsestä käsin. Ihminen, joka on siis vain ihminen, lausuu molemmat "tuomiot" itsensä yli. Kyse onkin siitä, millä perusteella "tuomio" julistetaan. Epätäydelliseksi julistaminen tapahtuu käsittääkseni aina niin, että ihminen katsoo itseensä, itseään ja elämäänsä, sisäistä ja ulkoista, ja toteaa: "Ei kovin hyvältä näytä", ja lausuu epätäydellisyys-tuomionsa itsensä yli. Mutta tällöin ihminen vertaa itseään johonkin ihanteeseen, joka EI OLE HÄN ITSE. Ihminen on erillinen "minä", ja ihanne, johon hän itseään vertaa, on erillinen Jokin - vaikkapa Mooseksen laki tai Kristuksen esimerkki. Jos "tuomion" on tapahduttava näin - tällaisten ehtojen vallitessa - varmasti kaikki joutuvat antamaan itsestään lausunnon "epätäydellinen".
Mutta Kristuksessa on toisin. Kristuksessa arviota ei suoriteta niin. Kristuksessa ei ole eikä vallitse edellä mainitun kaltaista "erillisyyttä" (siten että Kristus olisi minusta erillinen ja minä Kristuksesta erillinen). Kristuksessa vallitsee YKSEYS. Tästä ja nimenomaan tästä kertovat Viiniköynnös- ja Kristuksen ruumis -vertaukset. Tätä tuntuu ihmisten olevan vaikea käsittää. Viiniköynnöksen oksa ei ole köynnöksestä millään tavoin erillinen eikä ole koskaan ollutkaan; se on yhtä ja samaa orgaanista Ykseyttä, Köynnöstä. Samoin on ruumiinjäsenten kanssa; jos käteni osaisi ajatella ja ajattelisi, ettei se ole osa minua, ei se siltikään olisi minusta erillinen vaan minun käteni - siis MINUA. Samoin on meidän laitamme Kristuksessa; me emme ole Hänestä erillisiä vaan YHTÄ Hänen kanssaan. Ja tässä ykseydessä me olemme tietenkin täydellisiä, koska ei ole olemassa Täydellistä Viiniköynnöstä ilman oksiaan eikä Täydellistä Ihmistä ilman ruumista. TÄMÄ täydellisyys on meidän osamme, ei omasta ansiostamme, vaan Kristuksen ristin ansiosta. Ja TÄMÄ täydellisyys on ja pysyy, koska tämä YKSEYS on ja pysyy. Heti kun me alamme arvioida itseämme jotenkin "erillisinä", me olemme jo leikanneet ajatuksissamme itsemme irti tästä YKSEYDESTÄ, joka on ja pysyy ja joka on totta niin kuin Kristus itse on totta.
Siksi epätäydellisyys-tuomio on omalla laillaan totuus, mutta tuomiona se on vanhentunut; sen ehdot eivät ole enää voimassa, koska syytekirjelmä naulittiin jo ristille ja meidät itsemme erillisinä itseinä lakkautettiin ristillä. Ja kyseinen vanhentunut tuomio perustuu siis siihen harhakuvitelmaan, että me muka olemme edelleen olemuksemme juuria myöten Kristuksesta erillisiä, kun näin ei ole.
Ja koska Jeesuksen Kristuksen veri kiertää kaiken aikaa ruumiissaan, se huuhtelee meitä kaiken aikaa puhdistaen meitä jatkuvasti meidän synneistämme. Joten siksikään meidän ei tarvitse arvioida itseämme vajavaisuuksiemme ja syntiemme perusteella, koska ne häipyvät jatkuvalla syötöllä olemattomiin.

***

Syvälle on juurtunut sellainen virheellinen ajatus, että meidät määritellään ja meitä arvioidaan (ja meidän on sopivaa määritellä ja arvioida itseämme) ajatustemme, ajattelumme, tunteidemme, asenteidemme, laiminlyöntiemme, lankeemustemme ja ties minkä meissä ilmenevän perusteella. Tämä ajatus on Mooseksen lain siamilainen kaksonen, eräänlainen moderni uusitestamentillinen "laki". Tämä on täysin yleisinhimillinen ilmiö. Sanoohan Paavalikin, että "pakanat ovat itse itselleen laki". Mutta koska meidät on kuoletettu pois niin laista, itsestämme kuin itsemme omistamisestakin, emme enää elä me, vaan Kristus meissä. Tällöin on niin, että jo ensimmäinen itsetuomiota hamuava ajatuksen aihiokin on eräänlainen kangastus - kangastus erillisestä (ja samalla vähintäänkin jossakin määrin autonomisesta) itsestä, joka kuvittelee voivansa ryhtyä tuomitsemaan itseään erillisesti ja erillisenä. Ilmaus "itsessämme me olemme vain..." on eräs tämän kangastuksen ilmenemismuoto.

jumalattomat ovat ongelmassa,kun eivät ymmärrä mistä kautta olisi pelastus.