Itselle ainakin shokki seurata tuota ohjelmaa, miten huonokuntoista nuoria armeijaan nykyään menee. Itse suoritin asepalveluksen vuonna 1980 ja tiesin, että me olimme pullasorsia verrattuna niihin miehiin jotka palvelivat rintamalla 1939-45.
Mutta nyt on kyllä löytyneet uudet pullasorsat!
Mutta nyt on kyllä löytyneet uudet pullasorsat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä sarjassa kuvatuista naisista kaikki p-kaudelta selvinneet palvelivat tehtävissä joista selvisivät hienosti, ellei jopa kiitettävästi. Kaikki näistä tehtävistä (myös erityitehtävät) ovat tärkeitä myös kriisiaikana.
Miesten ja naisten fysiologiset erot ovat tietysti kiistämättömiä, ja on luonnollista että miehistä suhteellisesti suurempi osa päätyy enemmän marssikuntoa vaativiin tehtäviin ja naisista suurempi osa puolestaan teknisempiin tehtäviin. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään ihannesotilasta, koska eri tehtävissä vaaditaan niin erilaisia ominaisuuksia.
Jostakin syystä niin monet "tosimiehet" tuntuvat arvostavan vain kivääri kädessä syöksymistä, tankilla ajamista tai isolla tykillä ampumista, vaikka mikään joukko ei tositilanteessa taistelisi päivääkään ilman ruoka- tai lääkintähuoltoa, kuljetuksia ynnä muita huollon tehtäviä.
Nykyisten varusmiesten fyysisen kunnon vertaaminen 1930-40 luvun sotilaisiin on naurettavaa. Siihen aikaan suuri osa ihmisistä oli maaseudulta, ja lapsuudesta asti tottuneita raskaaseen ruumiilliseen työhön. Kouluun käveltiin tai hiihdettiin pitkiä matkoja. Ylipainoa ei juuri ollut, siitä yksinkertaisesta syystä, että ruokaa oli niukasti saatavilla.
Olipa sukupuolipainoitteinen paasaus? Joku viherfeministi kenties?
Puhe oli ihan kunnosta. Jos 20-30-vuotias ei Cooperin testillä pidemmälle pääse kuin 1200 metriä, niin kannattaisi ihan juoksijan itsekin huolestua.