Ihanaa kun Jeesuksen syntyjuhla tulossa. Kaikki muista me seimenlapsen. Joulu tulee viettaa hartaasti Raamatun joulukertomus ajatellen. Ei liikaa maallista Loria.
Joulu tulee aina olemaan. Kiitos Jeesus joulusta
Joulu tulee aina olemaan. Kiitos Jeesus joulusta
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä vain. Kullakin meillä on oma Joulumme, vaikkakin koko joulunaika onkin kristikunnan yhteinen juhla. Tästä muinaisskandinaavisesta (eli ruotsalaisen miehittäjän) hjule- sanasta tulevat suomenkieliset nimitykset "juhla" ja "joulu".
Joulun juhla-aika on sellainen kuin kukin itse sen itselleen tekee. Kristinuskossa siihen on rakentunut ensin vietettävä Jeesuksen syntymän odotus eli adventti, sitten tätä seuraavat kolme muuta adventtisunnuntaita ja lopulta itse Joulu-juhla. Suomalaisessa perinteessä se alkaa Tuomaan päivästä ja jatkuu Nuutin päivään, 13. tammikuuta asti.
Loppiaisena, 6. tammikuuta, muistellaan Jeesuksen ympärileikkausta, joka siis kristillisessä juhlassa on Jeesuksen, Johannekselta ottamansa kasteen muistojuhla. Kristillinen, kirkollinen joulunaika ei "pääty Loppiaiseen" vaan jatkuu helmikuun 1. sunnuntaihin, Kynttilänpäivään asti.
Tästä alkaa pääsiäisaika. Kristikunnan suurin juhla on Pääsiäinen, joskin Joulu on näistä ulospäin "iloisempi". Pääsiäinen on eräänlainen surujuhla. Kristityille ainakin tulisi olla varsin harras.
Adventti ja Loppiainen eivät siis edusta "loogisessa järjestyksessä" Jeesuksen elämäntien tapahtumia, vaan ovat kristinuskossa yhdistetyt Jeesuksen syntymäjuhlaan. Nämä joulunajan tapahtumat tulee siis erottaa mielessään toinen toisistaan ja ymmärtää ne Jeesuksen kristilliseen elämään liittyvinä, yksittäisinä muistopäivinä.
Nämä ovat meidän, kauheiden pakanoiden, gojimien, Kristusta kunnioittavia juhlia, joita helluntailaiset ja messiaaniset halveksivat. saivartelevat "oikeilla päivämäärillä" ja Mooseksen laeilla: mitä on "käsketty" viettää ja mitä ei. Käskemättä he eivät Jeesusta kunnioita! Moosesta seuraavat juutalaiset - ja näitä seuraavat valhejuutalaiset, eli "messiaaniset" gojimit - eivät siis koskaan ole juurikaan arvostaneet Kristuksen syntymää, eivätkä Häntä käskyinensä juhli.
Sen sijaan Häntä vastaan on jo vajaat 2000 vuotta sitten koostettu pitkä litania talmudeja, joissa pikemminkin kehoitetaan halveksimaan ja suoranaiseen väkivaltaan, jopa murhaamaan kristittyjä. Ja joista talmudien käskyistä myös allekirjoittanut - oman elämänsä holokaustin läpikäynyt -, jo nuorena tyttönä sai osansa. Tästä kyllä on selvät käskyt, joita hurskas valhejuutalainenkin mielellään noudattaa!
Wiki:
"Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä tullut sana juhla."
"Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.[10] Sen harvinaisempana synonyymina on kuitenkin yhä käytössä myös sana yule, joka on samaa alkuperää kuin suomen joulu.[11] Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten yule log (suom. jouluhalko) tai yule goat (suom. olkipukki)."
Wiki: "Joulusauna on suomalainen joulunajan perinne. Se oli muinaisille suomalaisille joulunvieton tärkein tapahtuma, johon valmistauduttiin hartaudella ja huolella. Joulusauna on kuulunut suomalaisen talonpojan juhlaan kautta aikojen. Saunan lämmitys aloitettiin ajoissa, usein jo edellisenä yönä, jotta kaikki ehtivät saunoa valoisana aikana. Saunassa lymyttiin hiljaa, etteivät sääsket ja itikat seuraavana kesänä hätyyttelisi. Auringon laskettua saunan otti haltuunsa näkymätön väki, talon entiset löylymiehet. Joidenkin uskomusten mukaan joulusaunassa on oltava hiljaa. Ellei ollut hiljaa, lankesi jouluköyry. Joulusaunomisessa on usein tapana vilvoitella painumalla lumihankeen pyörimään ja kierimään. "
Joulu se tulla jollottaa...
... makkara, kakkara kainalossa.
Meillä suomalaisilla on ikivanhat perinteet. Kannattaa jokaisen itse miettiä kuinka omia perinteitään jatkaa, omalla kohdallaan ja lapsilleen, keillä heitä on. Kun perinteet katkeavat, aitoja, vanhoja perinteitä ei enää ole, sen jälkeen se on uutta ja keksittyä.
Oma jouluaikani pyrkii olemaan kaunis, vaatimaton, lämmin suomalainen, kristillinen juhla-aika. Valkoisia ja punaisia liinoja, olkikoristeita, kukkia, kynttilöitä. Ehkä lähivainajien kuvat pöydällä. Vanhoilla helyillä koristeltu, pieni kuusi. En touhua kovasti. En leivo, ostele paljon lahjoja. Joulukortit lähetän. Ruokaa vaatimattomasti, sillä kaikkea sitä, mitä jouluruokina tyrkytetään, ei kertakaikkiaan jaksa syödä. Pahimmillaan menisi roskiin ja tämä ei ole suotavaa. Kunnioitan tässä Jumalaa ja köyhiä. Suklaata ja marmelaadia kyllä napostelen, en yleensä muulloin kuin näin juhlapyhinä.
Joulurauhan julistus, Jumala ompi linnamme, Maamme-laulu ja Porilaisten marssi on ehdoton. Laulan ne, asennossa seisten. Sitten mahd. taloyhtiön saunaan.
En myöskään mitenkään Jeesus-hihhuloi, sen enempää kuin normaalistikaan, tällainen olisi tekopyhää, mutta muistelen kyllä Hänen syntymäänsä kohtuudella. On seimi-asetelma pöydällä ja sillai. Luterilaisen joulukirkon katson yleensä telkkarista (ellei siellä messua naispappi ja ohjelma muutoinkin tökeröä) ja jos jaksan niin ainakin osan jouluyön messua (Vatikaanista tai esim. Uspenskin katedraalista),
Otan sillai leppoisasti.