Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella yrittää todistaa eri uskontojen sinänsä olevan väärässä tai pelkästään kielteisiä, sillä uskon niiden olevan toisaalta myös auttamassa ihmisiä heidän elämässään. Pyrin pikemminkin tuomaan esiin joidenkin uskonnollisten johtajien omia psykologisia motiiveja, joista he eivät itse ole vältämättä tietoisia, ja jotka vaikuttavat siihen mitä ja miten he sanomaansa ihmisille saarnaavat.
Olen ottanut tähän lainauksia Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajan Raimo Mäkelän kirjasta Naamiona terve mieli, Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Kustantaja PerusSanoma OY.
Saattaa tuntua lähes mahdottomalta kuvitella, että luonnehäiriöisiä olisi hengellisissä yhteisöissä. Niissähän vallitsevat aivan toisenlaiset ihanteet ja käytännöt: kaikki ovat kilttejä ja kärsivällisiä tai ainakin kaikin voimin yrittävät olla, kukaan ei suutu toiselle, ihmiset luottavat toisiinsa ja varsinkin ''paimeniin'', ja auktoriteetteja kunnioitetaan suuresti.
Juuri hengellisen yhteisön ihanteet kuitenkin antavat erinomaisia mahdollisuuksia myös luonnehäiriöisille. Koska kaikki ovat kilttejä ja kunnioittavat auktoriteettia, kukaan ei uskalla kyseenalaistaa kenenkään toisen tai varsinkaan johtavassa asemassa olevan kiltteyttä ja kunnioitettavuutta ja arvovaltaa. s.69
Luonnehäiriötä sanottiin Suomessakin aikaisemmin psykopatiaksi (kreik. psykhee 'hengitys; elämä; sielu; mieli; rohkeus' pathein 'kärsiä'), niin kuin monet psykologit ja psykiatrit muualla maailmassa yhä tekevät. Lääketieteessä tämä ilmiö tunnistettiin ja erotettiin omakseen 1800-luvun alkupuolella. Siinä on kysymys sielullisista (ja fyysisistäkin) kärsimyksistä, joita luonnehäiriöiset aiheuttavat muille. He itse eivät kärsi muille aiheuttamastaan kärsimyksestä, mutta kylläkin usein käyttäytymisensä seurauksista.
Nykyään Suomessa luonnehäiriö-sanan on syrjäyttänyt sana persoonallisuushäiriö. Vaikka psykopaatti kuulostaa monien korvissa kavahdettavan kauhealta, sen käyttöön olisi meilläkin syytä palata - ehkä juuri siitä syystä. s.16
Hän ei etsi eikä hyväksy psykiatrista apua.
Hän ei tunne itseään sairaaksi eikä varsinkaan luonnehäiriöiseksi. Kukaan ei pyydä lääkäriltä todistusta luonnehäiriöisyydestä päästäkseen sen perusteella sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänessä ei mielestään ole mitään vialla, vaan vika on muissa, varsinkin niissä, jotka ovat puuttuneet hänen käyttäytymiseensä ja vaatineet tai asettaneet hänelle rajoja. He tarvitsevat hänen mielestään moraalista ojentamista, hengellistä rangaistusta, psykiatrista hoitoa, oikeusistuimen tuomiota tai kaikkia näitä - ehkä erityisesti siksi, että he ovat ''luonnehäiriöisiä''! s.49
Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomana. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. s.22
Saarnaajana hän asettuu toisten, sekä kuulioidensa että muiden julistajien, yläpuolelle ja sieltä käsin moukaroi heitä. Hänen julistukseensa sisältyy aina jokin hengellinen syytös tai vaatimus kuulijaa kohtaan. s.24
Julistajana hän ei palvele ihmisiä. Hän ei asetu syntisenä heidän rinnalleen eikä alapuolelleen nostaakseen ja kantaakseen heitä. Sen sijaan hän asettuu muiden yläpuolelle, heidän nostettavakseen ja kannettavakseen, ihailtavakseen ja palveltavakseen. s.31
Hän väittää toisille jopa vasten kasvoja näiden olevan, ajattelevan ja sanoneen sellaista, mitä he eivät ole, eivät ajattele eivätkä ole sanoneet. Näin hän asettuu itse asiassa Jumalaksi heidän yläpuolleen eli deifioi itsensä. Vain Jumalallahan on oikeus sanoa meille, mitä meidän tulee olla, ja vain Jumala voi tietää, mitä olemme ja ajattelemme. s.34
Syyllistämisensä välineeksi hän voi ottaa helposti myös Jumalan vetoamalla erityisesti viimeiseen tuomioon. Tälläkin tavalla hän deifioi itsensä. s.41-42
Hän ei taivu mihinkään kritiikkiin, esittääpä sitä kuka tahansa. Hänen mielestään se on aina väärää ja valheellista ja lähtee yksinomaan pahansuopuudesta ja kateudesta häntä kohtaan. s.29-30
Hänen persoonansa saa tietyt kuulijat ihastumaan suorastaan silmittömästi - ne, jotka kaipaavat alistavaa auktoriteettia voidakseen heittäytyä tämän valtaan ja saada häneltä varmuutta omaan epävarmuuteensa. Toiset, terveemmät ja itsenäisemmät, taas torjuvat hänet täysin, vaikka voisivat vastaanottaa saman asiasanoman hyväksyen joltakulta toisenlaiselta julistajalta tai ehkä lukea sen hänenkin kirjoittamanaan. Persoona estää heiltä sanoman perillemenemisen.
Narsistiselle julistajalle tärkeintä on lopulta hän itse: hänen tekemänsä vaikutus, hänen saamansa suosio, hänen voittamansa rakkaus, ei hänen ulkopuolellaan oleva objektiivinen sanoma.
Se sijaan aidossa kristillisessä julistuksessa sanoma kulkee julistajan persoonallisuuden - hänen vakaumuksensa, tunteidensa ja käyttäytymisratkaisujensa - läpi mutta jättää hänet itsensä taka-alalle ja lopulta kokonaan sivuun. s.25-26
Hän vaatii, että häntä uskotaan aina, kun hän puhuu itsestään tai esittää mielipiteitään. ''Sanon asian vain niin kuin se on'', on hänen tavallisimpia perustelujaan. Se mitä hän sanoo, voi olla oikein, mutta hänellä ei ole oikeutta sen sanomiseen. s.23
Hänen kanssaan keskustellessa syntyy tunne, ettei hänen kanssaan voi olla eri mieltä eikä varsinaisesti keskustella, vaan hän on kaikissa asioissa ehdottomasti oikeassa jo lähtökohdassa. Hän ikään kuin vyöryttää keskustelukumppaninsa päälle oman näkemyksensä, jota hän pitää ehdottoman oikeana ja ainoana oikeana. Hän pukee mielipiteensä älyllisen argumentoinnin muotoon, joka vaikuttaa aukottomalta mutta ei todellisuudessa ole sellainen. s.30
Vaikka hänen ajattelunsa voi vaikuttaa johdonmukaiselta, hänen perustelunsa eivät usein olekaan loogisesti päteviä, kun niitä tutkitaan perusteellisesti. Hänen mielipiteensä määräytyvät hänen intohimoistaan eivät objektiivisista tosiasioista. Ennemmin tai myöhemmin ilmenee, ettei hänen argumentointinsa ole rehellistä vaan tarkoitushakuista. Hän ei halua ottaa huomioon eikä varsinkaan esittää kaikkia mahdollisia näkökohtia, jos osa niistä puhuisikin häntä vastaan. s.33
Hän jakaa ihmiset mielessään kahtia sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen. Toiset ovat ''ystäviä''... Toiset ovat vihollisia,... s.30-31
Hengellinen yhteisö vetää erityisesti puoleensa neurootikkoja, joilla on voimakas epävarmuuden tunne ja alistumisen ja riippuvuuden tarve, vaikkeivät toiset, ''normaalit'' ihmiset sitä aina pian huomaa. Tällaiset neurootikot ovat luonnehäiriöisille otollista maaperää.
Kun yhteiskunta muuttuu henkisesti nykyiseen suuntaansa, sekä neurootikkojen että luonnehäiriöisten määrä myös hengellisissä yhteisöissä kasvaa. Siihen vaikuttaa myös sähköisen viestinnän yhä keskeisempi asema kristillisissäkin yhteyksissä. Television ohjelmissa itsetehosteiset ihmiset esiintyvät yleensä loistavasti ja ihastuttavat monia katsojia, koska heitä ei päästä näkemään luonnollisissa yhteyksissä kulissien takana. s.70
Luonnehäiriöinen ihminen ei syvimmältään pyri rakentamaan hengellistä yhteisöä eikä Jumalan valtakuntaa vaan perimmältään vain itseään.
Hengellisessä yhteisössä luonnehäiriöinen ihminen saa itselleen suurimman mahdollisen arvovallan: hän voi esiintyä suorastaan Jumalan edustajana niille, jotka uskovat Jumalaan. Sitä hän syvimmältään haluaakin. s.74
Luonnehäiriöisen tärkeimpiä ja tehokkaimpia alistamisvälineitä on syyllistäminen: hän syyttää sitä, jota hän haluaa hallita ja hyödyntää, sellaisesta, mitä tämä ei ole eikä ole tehnyt - eikä luultavasti koskaan tekisikään. Syyllisenä olemisesta tulee siten yksi alistetun hallitsevia elämäntuntoja. s.76
Luonnehäiriöisen saarnaajan julistukseen ja teologiaan on väistämättä kätkeytynyt sekä spiritualismia eli hurmahenkisyyttä että legalismia eli lakihenkisyyttä, jotka aina kuuluvat yhteen.
Spiritualisti eli hurmahenkinen ihminen irrottaa toisistaan Jumalan sanan ja Jumalan Hengen. Luonnehäiriöiselle ei Jumalan sana, Raamattu, ole käytännössä perimmäinen auktoriteetti, vaikka hän voi olla sen teoreettisen arvovallan kiihkeä puolustaja. Jumalan sanan yläpuolelle hän kuitenkin todellisuudessa asettaa selittämättömän ''hengen'', jota hän sanoo Jumalaksi mutta joka on hänen omaa uskonnollista vaikuttamistaan ihmisiin.
Legalisti eli lakihenkinen ihminen edellyttää tavalla tai toisella, että ihminen täyttää Jumalan hänelle asettamat vaatimukset. Kun legalisti ja spiritualisti, lakihenkinen ja hurmahenkinen, yhtyvät samassa henkilössä, vaatimusten esittäjä onkin todellisuudessa hän itse eikä suinkaan Jumala sanassaan. s.104
Olen ottanut tähän lainauksia Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajan Raimo Mäkelän kirjasta Naamiona terve mieli, Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Kustantaja PerusSanoma OY.
Saattaa tuntua lähes mahdottomalta kuvitella, että luonnehäiriöisiä olisi hengellisissä yhteisöissä. Niissähän vallitsevat aivan toisenlaiset ihanteet ja käytännöt: kaikki ovat kilttejä ja kärsivällisiä tai ainakin kaikin voimin yrittävät olla, kukaan ei suutu toiselle, ihmiset luottavat toisiinsa ja varsinkin ''paimeniin'', ja auktoriteetteja kunnioitetaan suuresti.
Juuri hengellisen yhteisön ihanteet kuitenkin antavat erinomaisia mahdollisuuksia myös luonnehäiriöisille. Koska kaikki ovat kilttejä ja kunnioittavat auktoriteettia, kukaan ei uskalla kyseenalaistaa kenenkään toisen tai varsinkaan johtavassa asemassa olevan kiltteyttä ja kunnioitettavuutta ja arvovaltaa. s.69
Luonnehäiriötä sanottiin Suomessakin aikaisemmin psykopatiaksi (kreik. psykhee 'hengitys; elämä; sielu; mieli; rohkeus' pathein 'kärsiä'), niin kuin monet psykologit ja psykiatrit muualla maailmassa yhä tekevät. Lääketieteessä tämä ilmiö tunnistettiin ja erotettiin omakseen 1800-luvun alkupuolella. Siinä on kysymys sielullisista (ja fyysisistäkin) kärsimyksistä, joita luonnehäiriöiset aiheuttavat muille. He itse eivät kärsi muille aiheuttamastaan kärsimyksestä, mutta kylläkin usein käyttäytymisensä seurauksista.
Nykyään Suomessa luonnehäiriö-sanan on syrjäyttänyt sana persoonallisuushäiriö. Vaikka psykopaatti kuulostaa monien korvissa kavahdettavan kauhealta, sen käyttöön olisi meilläkin syytä palata - ehkä juuri siitä syystä. s.16
Hän ei etsi eikä hyväksy psykiatrista apua.
Hän ei tunne itseään sairaaksi eikä varsinkaan luonnehäiriöiseksi. Kukaan ei pyydä lääkäriltä todistusta luonnehäiriöisyydestä päästäkseen sen perusteella sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänessä ei mielestään ole mitään vialla, vaan vika on muissa, varsinkin niissä, jotka ovat puuttuneet hänen käyttäytymiseensä ja vaatineet tai asettaneet hänelle rajoja. He tarvitsevat hänen mielestään moraalista ojentamista, hengellistä rangaistusta, psykiatrista hoitoa, oikeusistuimen tuomiota tai kaikkia näitä - ehkä erityisesti siksi, että he ovat ''luonnehäiriöisiä''! s.49
Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomana. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. s.22
Saarnaajana hän asettuu toisten, sekä kuulioidensa että muiden julistajien, yläpuolelle ja sieltä käsin moukaroi heitä. Hänen julistukseensa sisältyy aina jokin hengellinen syytös tai vaatimus kuulijaa kohtaan. s.24
Julistajana hän ei palvele ihmisiä. Hän ei asetu syntisenä heidän rinnalleen eikä alapuolelleen nostaakseen ja kantaakseen heitä. Sen sijaan hän asettuu muiden yläpuolelle, heidän nostettavakseen ja kannettavakseen, ihailtavakseen ja palveltavakseen. s.31
Hän väittää toisille jopa vasten kasvoja näiden olevan, ajattelevan ja sanoneen sellaista, mitä he eivät ole, eivät ajattele eivätkä ole sanoneet. Näin hän asettuu itse asiassa Jumalaksi heidän yläpuolleen eli deifioi itsensä. Vain Jumalallahan on oikeus sanoa meille, mitä meidän tulee olla, ja vain Jumala voi tietää, mitä olemme ja ajattelemme. s.34
Syyllistämisensä välineeksi hän voi ottaa helposti myös Jumalan vetoamalla erityisesti viimeiseen tuomioon. Tälläkin tavalla hän deifioi itsensä. s.41-42
Hän ei taivu mihinkään kritiikkiin, esittääpä sitä kuka tahansa. Hänen mielestään se on aina väärää ja valheellista ja lähtee yksinomaan pahansuopuudesta ja kateudesta häntä kohtaan. s.29-30
Hänen persoonansa saa tietyt kuulijat ihastumaan suorastaan silmittömästi - ne, jotka kaipaavat alistavaa auktoriteettia voidakseen heittäytyä tämän valtaan ja saada häneltä varmuutta omaan epävarmuuteensa. Toiset, terveemmät ja itsenäisemmät, taas torjuvat hänet täysin, vaikka voisivat vastaanottaa saman asiasanoman hyväksyen joltakulta toisenlaiselta julistajalta tai ehkä lukea sen hänenkin kirjoittamanaan. Persoona estää heiltä sanoman perillemenemisen.
Narsistiselle julistajalle tärkeintä on lopulta hän itse: hänen tekemänsä vaikutus, hänen saamansa suosio, hänen voittamansa rakkaus, ei hänen ulkopuolellaan oleva objektiivinen sanoma.
Se sijaan aidossa kristillisessä julistuksessa sanoma kulkee julistajan persoonallisuuden - hänen vakaumuksensa, tunteidensa ja käyttäytymisratkaisujensa - läpi mutta jättää hänet itsensä taka-alalle ja lopulta kokonaan sivuun. s.25-26
Hän vaatii, että häntä uskotaan aina, kun hän puhuu itsestään tai esittää mielipiteitään. ''Sanon asian vain niin kuin se on'', on hänen tavallisimpia perustelujaan. Se mitä hän sanoo, voi olla oikein, mutta hänellä ei ole oikeutta sen sanomiseen. s.23
Hänen kanssaan keskustellessa syntyy tunne, ettei hänen kanssaan voi olla eri mieltä eikä varsinaisesti keskustella, vaan hän on kaikissa asioissa ehdottomasti oikeassa jo lähtökohdassa. Hän ikään kuin vyöryttää keskustelukumppaninsa päälle oman näkemyksensä, jota hän pitää ehdottoman oikeana ja ainoana oikeana. Hän pukee mielipiteensä älyllisen argumentoinnin muotoon, joka vaikuttaa aukottomalta mutta ei todellisuudessa ole sellainen. s.30
Vaikka hänen ajattelunsa voi vaikuttaa johdonmukaiselta, hänen perustelunsa eivät usein olekaan loogisesti päteviä, kun niitä tutkitaan perusteellisesti. Hänen mielipiteensä määräytyvät hänen intohimoistaan eivät objektiivisista tosiasioista. Ennemmin tai myöhemmin ilmenee, ettei hänen argumentointinsa ole rehellistä vaan tarkoitushakuista. Hän ei halua ottaa huomioon eikä varsinkaan esittää kaikkia mahdollisia näkökohtia, jos osa niistä puhuisikin häntä vastaan. s.33
Hän jakaa ihmiset mielessään kahtia sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen. Toiset ovat ''ystäviä''... Toiset ovat vihollisia,... s.30-31
Hengellinen yhteisö vetää erityisesti puoleensa neurootikkoja, joilla on voimakas epävarmuuden tunne ja alistumisen ja riippuvuuden tarve, vaikkeivät toiset, ''normaalit'' ihmiset sitä aina pian huomaa. Tällaiset neurootikot ovat luonnehäiriöisille otollista maaperää.
Kun yhteiskunta muuttuu henkisesti nykyiseen suuntaansa, sekä neurootikkojen että luonnehäiriöisten määrä myös hengellisissä yhteisöissä kasvaa. Siihen vaikuttaa myös sähköisen viestinnän yhä keskeisempi asema kristillisissäkin yhteyksissä. Television ohjelmissa itsetehosteiset ihmiset esiintyvät yleensä loistavasti ja ihastuttavat monia katsojia, koska heitä ei päästä näkemään luonnollisissa yhteyksissä kulissien takana. s.70
Luonnehäiriöinen ihminen ei syvimmältään pyri rakentamaan hengellistä yhteisöä eikä Jumalan valtakuntaa vaan perimmältään vain itseään.
Hengellisessä yhteisössä luonnehäiriöinen ihminen saa itselleen suurimman mahdollisen arvovallan: hän voi esiintyä suorastaan Jumalan edustajana niille, jotka uskovat Jumalaan. Sitä hän syvimmältään haluaakin. s.74
Luonnehäiriöisen tärkeimpiä ja tehokkaimpia alistamisvälineitä on syyllistäminen: hän syyttää sitä, jota hän haluaa hallita ja hyödyntää, sellaisesta, mitä tämä ei ole eikä ole tehnyt - eikä luultavasti koskaan tekisikään. Syyllisenä olemisesta tulee siten yksi alistetun hallitsevia elämäntuntoja. s.76
Luonnehäiriöisen saarnaajan julistukseen ja teologiaan on väistämättä kätkeytynyt sekä spiritualismia eli hurmahenkisyyttä että legalismia eli lakihenkisyyttä, jotka aina kuuluvat yhteen.
Spiritualisti eli hurmahenkinen ihminen irrottaa toisistaan Jumalan sanan ja Jumalan Hengen. Luonnehäiriöiselle ei Jumalan sana, Raamattu, ole käytännössä perimmäinen auktoriteetti, vaikka hän voi olla sen teoreettisen arvovallan kiihkeä puolustaja. Jumalan sanan yläpuolelle hän kuitenkin todellisuudessa asettaa selittämättömän ''hengen'', jota hän sanoo Jumalaksi mutta joka on hänen omaa uskonnollista vaikuttamistaan ihmisiin.
Legalisti eli lakihenkinen ihminen edellyttää tavalla tai toisella, että ihminen täyttää Jumalan hänelle asettamat vaatimukset. Kun legalisti ja spiritualisti, lakihenkinen ja hurmahenkinen, yhtyvät samassa henkilössä, vaatimusten esittäjä onkin todellisuudessa hän itse eikä suinkaan Jumala sanassaan. s.104
Vastaukset 47
Vanhimmat
Paitsi että psykologia/psykiatria itsessään on uskonto. Sillä pystyy perustelemaan aivan mitä tahansa. Keksittyjä tutkimuksia ja nimityksiä löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Näin ollen sillä ei oikein voi perustella mitään mistään.
Samaa mieltä olen kuitenkin kanssasi. Itse sanomastasi, en käyttämistäsi sanoista.
sanojasi "paitsi että psykologia/psykiatria itsessään on uskonto".
Kaikkia titeenaloja voi käyttää perusteluissaan harhaanjohtavasti. Meinaatko, että ihmisen mieli ja psyyke ovat täysin tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa?
Ennemmin tai myöhemmin ilmenee, ettei hänen argumentointinsa ole rehellistä vaan tarkoitushakuista. Hän ei halua ottaa huomioon eikä varsinkaan esittää kaikkia mahdollisia näkökohtia, jos osa niistä puhuisikin häntä vastaan. s.33
-ei välttämättä (ilmene), ja vaikka ilmenisi, ei se välttämättä johda mihinkään kenenkään muun taholta -eikä tuo mitenkään rajoitu kirkon piiriin, on noita muuallakin, tarkoitushakoisuus on monelle elämäntapa
Mene intteriin ja etsi hakusanalla-Henkinen kehitys.
Siellä kerrotaan mitä on Spiritualismi
Varsin asiallisesti kerrottu.
Oli aikoja, jolloin ihmiset eivät pystyneet (lukutaidottomuuden ja kirjojen puutteen takia) lukemaan Raamattua.
Tuntuu, että nyt, kun ihmiset pystyvät lukemaan Raamattua, heidän päitään yritetään sekoittaa yhä kiihtyvämmässä tahdissa.
Unohtakaa jo hyvät ihmiset raamattu ja raamatun opetukset ja uskokaa, että raamattu on vain luonut harhaa ja eripuraa ihmisille. Jos voisi laskea ne verenvuodatukset ja ruumiit, ym. ym. mitä raamatun opetusten varjolla on saatu aikaan, niin eikö nyt jo pitäisi jokaisen ymmärtää, että totuus ei löydy muualta kuin omasta sydämmestämme ei mistään muualta.
Toki jokaisella meillä on luojan kiitos vapaa tahto kulkea omaa polkuamme.
Mutta onko mitään järkeä enään kiistellä niistä samoista asioista joista on kiistelty aivan tarpeeksia.
Kuka voi oikeesti todistaa, että raamattu on edes korjoitettu oikeudenmukaisesti Jumalasta.
Jeesuksen kautta sanovat uskovaiset vain voi saada jotakin utopiaa. Jeesus oli lihaa ja verta, niinkuin mekin ja opetti että me olemme niinkuin hän.
Katsokaa omaan sydämmeenne ja löytäkää yllätys.
Tässä aloituksessa todella on pointtina se että "persoonallisuushäiriö" jakautunut persoonallisuus "oma minä" tulee jumalaksi ja kuvittelee olevansa jumala joka tuntee myöskin hyvin Raamatun tekstit mutta ei ole kadottanut vanhaa minää, siksi uusi "minä Kristus" haluaisi hallita armossa ja totuudessa mutta vanha minä ei halua nöyrtyä ja siitä johtuu lakihenkinen käyttäytyminen.
Tyypillistä luonnehäiriöisillä. Kaikki heistä eivät kulkeudu uskontojen piiriin. He jotka kulkeutuvat, alkavat luulla itseään "jumalan valituiksi." Tuo harhaluulo on niin voimakas, että he tosissaan uskovat sen itsekin.
Kaikissa uskonnoissa esiintyy tuollaista ja se näkyy pyrkimyksenä johtamiseen ja ylemmyyden tunteena muita kohtaan. Täysin päinvastoin ,kuin vaikkapa Raamattu opettaa.
Esimerkiksi narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä ei ymmärrä olevansa narsisti, vaan mielistelee silloin kun se on hänelle edullista ja hyökkää silloin kun joku vastustaa. Aseena "uskova" narsisti osaa käyttää taitavasti juuri tarkoituksiin sopivia Raamatunlauseita ja jos ne eivät riitä, höystetään niitä mukamas omilla kokemuksilla ja väitteillä, että on "jumalan valitsema." Nuo kokemukset ovat oman sairaan ajatusmaailman tuotteita, eikä niillä ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.
kiehtoo joitakin erityisen paljon. Ei se mitään, jos tunnustaa sen itselleen: ehkäpä tuossa vaiheessa menee jo jarru päälle. Uskonnon alueella jotkut kokevat olevansa niin tärkeitä välikappaleita, että väistämättä tulee mieleen, että he olettavat olevansa vallan erottamaton osa dogmatiikkaa.
Kristinuskon traditio on valtaisa. Tuoko kukaan siihen enää mitään uutta?
Erittäin hyvä kuvaus tämän palstan HENGELLISYYDESTÄ.
oli ensimmäinen pappi, joka yritti saada minut mielenterveyden takia hoitoon maaliskuussa 1989, kun kerroin hänelle sen, mitä Pyhä Henki hänen tekopyhästä opistostaan sanoi.
Tällaisen lähetteen hän antoi:
"Sinun on hankittava itsellesi sielunhoitaja, sillä ei Jumala enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle."
Ainakaan sinulle ei näytä puhuvan Jumala. Ketä tarkoitat?
minkä porton jumalaa sinä jumalanasi pidät, niin sen jälkeen voisimme jatkaa keskustelua.
Varmaa on ettei kiihkoilusi ole Jumalan puhetta.
kulutti myöskin lähettäjääni Jeesusta Kristusta. Tätäkään totuutta ei yksikään totuudesta luopunu ja Jumalan paaduttama siedä kuulla:
Jumala ja Saatana.
"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen
ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa."
Ja kenelle Jumala uskoo vihansa julistamisen? Tietenkin hänen itsensä
valitsemille ja kouluttamille sotureille:
"Minä Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,
vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän
ylpeytenään."
"Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa ihmisten säikähtämättä? Tapahtuuko
kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?
Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen,
profeetoille.
Leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka ei julistaisi."
Ja kun oikea profeetta ärjyy, häntä pidetäänkin Saatanan profeettana,
ja hänen kohtalonsa on sukupolvesta toiseen samanlainen:
"Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota,
ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden."
Kaupunginportin kokoukset ovat vaihtuneet tässäkin maassa Suomi24
uskontekeskusteluihin, ja tilanne jatkuu samanlaisena. Vääriä profeettoja
pidetään oikeina profeettoina, koska heidän sanomastaan puuttuu Jumalan
viha, jota yksikään väärämiellinen ei siedä kuulla. Eivätkä he tätäkään
todeksi usko:
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,
mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä
ohdakkeista viikunoita.
Hyvä puu tekee hyviä ( totuuden ) hedelmiä, huono puu ( valheen ) kelvottomia
hedelmiä.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää ( totuuden ) hedelmää, kaadetaan ja heitetään
tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Rakastavan lyönnitkin ovat rakkautta, vihamiehen suudelma pelkkää vihaa."
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan.
Sinne pääsee se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me
profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi
teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun
luotani, vääryydentekijät."
Siksi tänäkin päivänä:
"Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.
Koska:
"Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään. Kuin
hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon."
Valitettavasti miljardien ihmisten kohdalla vain liian myöhään - viimeisellä tuomiolla.
Ja nuo seitsemän petosta ovat ne Saatanan seitsemän vieläkin pahempaa henkeä.
Miksi kiihkoilet tässä ketjussa? Tunnistatko itsesi psykopaattisaarnaajaksi? Hae apua tai vaikene ainakin, nyt keskustellaan aiheesta Psykopaatit saarnaajat.
Jos kysytään vastataan lyhyesti ei tai kyllä sillä enempi on pahasta ! Narsisti selittelee yleensä pitkästi ja yrittävät silläkin omaa egoaan koroittaa vaikka käytetään kuinka paljon Raamatun paikkoja ja vielpä siitä "-92 parafraasista jota ei voi suoraan sanoa Jumalan Sanaksi se on samanlainen kuin kirjasi "älä heitä pelkää", vaikka molemmista löytyy totuuttakin. Mikään Raamattu käännös tai kirja ei itsessään ole se totuus vaan ohjekirja ihmisen elämään että pysyy paremmin Kristuksessa/Totuudessa. Jumala löytyy jokaisen sisimmästä sieltä sitä täytyy etsiä.
kun tässä ylistettiin Totuuden Hengestä osatonta porttopappia, jolle Jumalan puhe on merkki mielisairaudesta.
kun ahtaan portin tuskassa sieltä poistettiin ensin kaikki synnin musta saasta.
No hyvä! Jospa vielä ymmärtäisit lopettaa itsesi ylentämisen. Ei se, että kerrot olevasi Jumalan valittu, tarkoita että olisit sitä muuten kuin omasta mielestäsi. Ei ketään tee Jumalan valituksi se, että niin itse väittää olevan. Teot sen todistavat, eikä se kuinka hurjana esiintyy ja kuinka toisia haukkua räksyttää.
että valittu olen:
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."
Totuuden kuuleminen kun on sinullekin sietämätöntä kuultavaa.
kirjoitustesi mukaan "minä itse" joka ei tahtonut vielä päästää irti katkeruudesta joka jäytää kuin syöpä.
on jokaiselle totuudesta luopuneelle ja Jumalan paaduttamalle "minä itse", kun tämä valitulle tapahtuu:
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Siksi Paavalikin todisti: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa."
"Ihmiskunnan tietämättömyyden huipulla seisovat teologian tohtorit."
Tämä Raimo Mäkelän uskonkäsitys on mainio esitys siitä, miten Saatanan valheen henki saa viisaat herjaamaan Kristuksen Henkeä - sillä tavalla sivistyneesti, ettei sitä helpolla herjaukseksi huomata.
Mutta mitä muuta se on on, kun sanotaan, ettei Jumala enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle, ja jos joku kuulee Jumalan puhetta hän on mielisairas narsisti.
Esimerkkinä sinä joka valehtelet enemmän kuin tuhat sanaa minuutissa.
sillä yksikin totuuden sana on Saatanan pettämille valehtelemista.
Teukka on ottanut aiheen omakseen. Mistähän syystä???? =))
Pyhä Henki on sanonut:
"Ihmiskunnan tietämättömyyden huipulla seisovat teologian tohtorit."
Tämä Raimo Mäkelän uskonkäsitys on mainio esitys siitä, miten Saatanan valheen henki saa viisaat herjaamaan Kristuksen Henkeä - sillä tavalla sivistyneesti, ettei sitä helpolla herjaukseksi huomata.
Mutta mitä muuta se on on, kun sanotaan, ettei Jumala enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle, ja jos joku kuulee Jumalan puhetta hän on mielisairas narsisti.
Taas valehtelet Suni
"Pyhä Henki on sanonut:
"Ihmiskunnan tietämättömyyden huipulla seisovat teologian tohtorit."
Noin sanoi Luther, eikä Pyhä Henki.
sillä Lutherista tiesin silloin vain tämän: "Teologiset tiedelunnat ovat Saatanan pääsynagogia", jasenkin totuuden Luther ehti tietoonsa saada, että paavi on yksi lopun ajan antikristus.
Siihen hänen totuuden tiensä päättyyi, kun omaatuntoa alokoi soimata yli 100 000 köyhän talonpojan tappamisen hyväksyminen, niin se tuska päättyii siihen, kun Saatana veti hänet valhe armon käärmeenreiästä omakseen, ja mustepullo heitettiin päin Kristusta, kun hän Lutheria tuosta hirmuteosta muistutti.
Oletko psykopaattisaarnaaja kun noin olet ketjuun tykästynyt? Älä vain seliselitä että Pyhä Henki käski. Sitä tuskin uskot itsekään. =)
Saatanaa palvelevien porttopappien mukaan. Päättele itsekin jotain, jos et ole jo täydellisesti jonkun porton oppien läpitunkema.
En ole porttoja tarvinnut. Enkä sinun oppiesi läpitunkemaksi tule.
Sillä jonkun porton helmassa sinä jo totuudesta luopuneena ja Jumalan paaduttamana istut, kun ei totuus enää pääse sisääsi tunkeutumaan.
Raivoat milloin nimellä, milloin puskasta. Miksi?
Teuvo on kanavoija raivoavalle pahalle hengelle.
En istu yhdenkään porton enkä minkään lahkon helmoissa. Mulla on suora yhteys luojaani. Ilman välikäsiä. Ymmärrätkö? Jos et ymmärrä, on se sinun huolesi, ei minun.
Mutta niistä psykopaattisaarnaajista vielä, että on niitä oikeasti. =))
Siinä vasta oli vauhdikasta saarnatoimintaa...
ja sillä porttoja "kuin hiekkaa meren rannalla", jotka kaikki kokevat Totyuuden Hengen raivon henkenä, koska se paljastaa heidän tekopyhyytensä, jonka ovat porttopapeiltaan saaneet:
"Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala on pelkästä armosta meidät kaikki uskovat pelastanut, koska kukaan meistä ei voi tietää totuutta.
Mutta jos joku kuitenkin aiheuttaa teille ahdistusta, masennusta ja kalseaa oloa, ilmoittaessaan
päässeensä ahtaasta portista sisälle ja saaneensa Kristukselta hänen Henkensä ja sen myötä tietoonsa
koko totuuden, niin tietäkää tämä; tällaisesta ihmisestä on jo tullut toisten tuomitsija."
"Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella mitä minä sanon
Te olette lähtöisin Saatanasta, hän on teidän isänne ja hänen tahtonsa te tahdotte tyydyttää.
Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras.
Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden."
Juuri näiden sanojen tähden valitun kansan johtajisto totesi hänen olevan Paholaisen päämies, joten tähän osaan olen minäkin jo yli 20 vuoden kokemuksella iloisesti oppinut tyytymään:
"Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan
kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi ( Pahojen
henkien päämieheksi), kuinka paljon helpommin sen nimen saa
talonväki!
Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä
salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. Minkä minä sanon teille pimeässä,
se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan,
se kuuluttakaa julki katoilta.
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene
tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä. joka voi sekä ruumiin,
että sielun hukuttaa helvettiin."
Voisitko sinä tehdä vilpittömän parannuksen, vai onko se mahdoton ajatus?
suomeksi ;vihan agentti?
Miksi tuot eri opin?
Galatalaiskirje:
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Entä lestadiolaiset. Mitenkä heidän oppinsa on mielestäsi?
minkä Saatana on kullekin 21:lle erihenkiselle haaralleen antanut:
Kaikilla sama iso-isä: Martti Luther
Sama isä: Lars Leevi Laestadius
Sama äiti: luterilainen portto
Mutta lapset niin erimielisiä, etteivät voi toisiaan sietää.
mutta Saatanan hengen mukaan väärin ymmärtänyt.
"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen
ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa."
Ja kenelle Jumala uskoo vihansa julistamisen? Tietenkin hänen itsensä
valitsemille ja kouluttamille sotureille:
"Minä Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,
vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän
ylpeytenään."
"Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa ihmisten säikähtämättä? Tapahtuuko
kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?
Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen,
profeetoille.
Leijona ärjyy, kuka ei pelkäisi? Herra Jumala puhuu, kuka ei julistaisi."
Ja kun oikea profeetta ärjyy, häntä pidetäänkin Saatanan profeettana,
ja hänen kohtalonsa on sukupolvesta toiseen samanlainen:
"Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota,
ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden."
Kaupunginportin kokoukset ovat vaihtuneet tässäkin maassa Suomi24
uskontekeskusteluihin, ja tilanne jatkuu samanlaisena. Vääriä profeettoja
pidetään oikeina profeettoina, koska heidän sanomastaan puuttuu Jumalan
viha, jota yksikään väärämiellinen ei siedä kuulla. Eivätkä he tätäkään
todeksi usko:
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa,
mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä
ohdakkeista viikunoita.
Hyvä puu tekee hyviä ( totuuden ) hedelmiä, huono puu ( valheen ) kelvottomia
hedelmiä.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää ( totuuden ) hedelmää, kaadetaan ja heitetään
tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Rakastavan lyönnitkin ovat rakkautta, vihamiehen suudelma pelkkää vihaa."
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan.
Sinne pääsee se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me
profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi
teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun
luotani, vääryydentekijät."
Siksi tänäkin päivänä:
"Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.
Koska:
"Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään. Kuin
hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon."
Valitettavasti miljardien ihmisten kohdalla vain liian myöhään - viimeisellä tuomiolla.
Ja nuo seitsemän petosta ovat ne Saatanan seitsemän vieläkin pahempaa henkeä.
> Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?
Tuosta lähtökohdastahan hän on jo itse itsensä tuominnut. Hän asettuu lähimmäisensä tuomariksi, vaikka Jeesuksen opetuksen mukaan vain Herra itse näkee sydämmeen, ihmiset näkevät vain ulospäin tulevia asioita. Itserakkaiden ei pitäisi olla alunperinkään johtoasemassa, sillä he mielivallassaan tuomitsevat oman turmeltuneen mielensä mukaan. Kommunistisissa maissa kaikki uskovat rikollistettiin, näin toimivat myös lihalliset ja turmeltuneet uskonnolliset johtomiehet, näin kävi myös Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen, jotka tuomittiin tämän maailman valtiaitten toimesta, ei tietysti kaikkien vaan tapauskohtaisesti.