Avioparista vain toinen kummiksi?

Meillä on näin. Mieheni on veljensä lapsen kummi, minä en (silloin oltiin oltu 4 vuotta naimisissa). Mies hoitaa itsenäisesti kummilapsen (silloin kuin muistaa) ja minä en puutu siihen mitenkään (en muistuta merkkipäivistä enkä ideoi lahjoja). Koen että minulla ei ole mitään roolia lapsen suhteen. Mutta kaikki vanhemmat tekee omat valinnat kummien suhteen ja joku pystyy ehkä suhtautumaan tällaiseen tilanteeseen kypsemmin kuin minä. Kun nyt olen siinä tilanteessa että valitsen kummeja, niin valintamme on kohditunut kahteen pariskuntaan, joista pyysimme kummiksi sekä miehen että naisen, jotta kummeus on heidän yhteinen "projekti".

Meidän kolmella lapsella ei ole kun yhdellä pariskunta kummina. Syynä vain toisen puolison kummiksi valintaan on olleet nämä:
- nuori pariskunta, vain toinen on ollut ystäväni
- siskoni mies pääsi kummiksi, koska siskoni on jo täti..
- en tuntenut kummiksi valitun miestä niin hyvin, että oisin ns. tuntemattoman valinnut
- parhaat ystäväni

Niin, mieheni valitsi sitten pariskunnan, joka oli hänen ystäviään ja iät ja ajat yhdessä olleet.

etiketin mukaan kummiksi tulee kutsua:
- avioparista molemmat
- kauan yhdessä olleesta avoparista molemmat
(mikä on "kauan", sen voi kukin määritellä itse
- kauan yhdessä oleesta kihlaparista molemmat


- seurustelevasta parista voin kutsua kummiksi vain toisen


mikäli etikettiä ei noudateta, ei myöskään kannata ihmetellä, miksi välit etääntyvät, tai miksi kummi ei tunnu lapselle läheiseltä.

miehelläni on kaksi kummipoikaa, joiden kummiksi hänet on pyydetty ennen kuin olemme alkaneet seurustelemaan. toisen pojan kanssa en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi muistaa syntymäpäivä tai keksiä joululahja. mieheni sen tehköön, hänhän se kummi on. poika on mieheni lapsuuden ystävän poika, eikä minulla juurikaan ole tekemistä tuon perheen kanssa.

toinen poika on mieheni sisarenpoika (jo 15-vuotias). hänestä pidän hänen itsensä takia ja mielelläni muistan syntymäpäivänä ja jouluna. mieheni ostaa paketin erikseen ja minä haluan antaa paketin koko perheemme puolesta.

vielä on kolmaskin kummipoika, jonka kummi oli aluksi vain mieheni (samasta syystä kuin aiemmissakin tapauksissa), mutta pojan ollessa kaksi vuotias, hänen äitinsä kysyi, haluaisinko ruveta pojan kummiksi ja tietysti halusin. hän oli ottanut selvää kkohran virastosta, että kummien lissäminen jälkeenpäin onnistuu.

läheisin suhde minulla näistä kolmesta on tähän poikaan, joka oikeastikin on nyt kummipoikani. niin se vain menee, eikä siitä voi loukkaantua puolin eikä toisin.

Miettiä sopii lastensa kummeja. Meillä kävi niin, että mieheni veli pyysi häntä kummiksi. Olimme olleet naimisissa 1,5 vuotta. Minusta ei ollut puhetta ja oletin, että en ole kummi, koska minua ei pyydetty ja emme ole keskenämme tekemisissä. Mieheni saamasta kummitodistuksesta kuitenkin ilmeni, että minäkin olen lapsen kummi. Mitä ikinä kuka päättääkin, niin kannattaa kertoa selvästi kaikille osapuolille. Itse olin ristiäisissa taka-alalla enkä siis ollut edes siunaamassa kummilastani, kun en roolistani tiennyt.

Tyttäremme kummi on vain serkkuni vaikka hän jo tuolloin asui avomiehensä kanssa. Jos tuo kummien lisäys kerran onnistuu niin ehkä mahdollisen avioliiton jälkeen meillekin saadaan kummi lisää...

Mielestäni on joissain tapauksissa todella typerää, että olisi välttämätöntä ottaa kummiksi myös puoliso. Miksikö?
Mieheni on kummi hänen työkaverinsa lapselle, mutta minä en. Vaikka olimme olleet vuosia yhdessä, kun kummilapsi kastettiin, ei minua pyydetty kummiksi, enkä sitä odottanutkaan. En edes kunnolla tunne kummilapsen vanhempia ja nytkin olen heidän kanssaan tekemisissä miehen kummiuden takia.
Meille on piakkoin syntymässä vauva ja me pyydämme kummeiksi henkilöt jotka todella haluamme ja uskomme täyttävän velvollisuutensa, ei välttämättä pyydetä pariskuntia.

Miehestäni tuli sisarensa lapsen kummi seurusteluaikanamme. En ota mitään kantaa mihinkään asiaan, mikä liittyy mieheni kummilapseen. Yritin aluksi ajatella niin, että mentyämme naimisiin kummankin kummilapset muuttuisivat jotenkin yhteiseksi asiaksi, mutta niin ei käynyt.
Sittemmin meistä molemmista tuli kummeja mieheni lapsuudenystävän lapselle. En ollut koskaan edes nähnyt lapsen vanhempia, mutta mieheni toivoi, että en kieltäytyisi kummiudesta. Kummilapsen vanhemmat erosivat, mutta eivät vaivautuneet edes kertomaan meille erostaan. Koska mieheni tapaa enää vain lapsen isää, olen jättänyt lapsenkin muistamisen mieheni tehtäväksi.

Omat kummilapset myös tuntuvat omilta kummilapsilta.

Pyysimme oman lapsemme kummiksi vain kaksi sisartani, vaikka he olivat naimisissa. Oli vähän sellaista ilmassa, että liitot eivät enää kauan kestäisi, enkä halunnut ex-puolisoa sitoa meihin tuolla kummiudella. Lisäksi pyysimme kummiksi mieheni sisaren ja hänen miehensä - avioparin, joka oli ollut yhdessä iät ja ajat, eikä eroa olisi koskaan edes kuvitellut tulevaksi. Niin vain kymmenen kummivuoden jälkeen ero tuli, ja nyt on sitten kummipaperissa sellaisenkin nimi, jota tuskin tapaamme koskaan.

Mitä tekisin nyt? En tiedä. Kummius ei ole kovin suurta roolia näytellyt kuitenkaan lastemme elämässä, varsinkaan siksi, että kaikki kummit asuvat eri kaupungissa kuin me, eivätkä siksi esimerkiksi ole koskaan paikalla lasten merkkipäivinä.
Ottaisin varmaan kummiksi sisareni ja antaisin hänen itsensä päättää, tuleeko kummiksi yksin vai puolisonsa kanssa.