Neuvostoliittoa johtivat sairaat miehet. Neuvostovaltion perustaja V. I. Lenin haavoittui vakavasti sosialistivallankumouksellisten vasemmistoon kuuluneen Fanni Kaplanin murhayrityksessä vuonna 1918.
Lenin halvaantui vuonna 1922 ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Ikoniksi korotettu Lenin vietti viimeiset vuotensa puoliksi tylsistyneenä ihmisrauniona pyörätuolissa. Kansa ei saanut tietää mitään.
Josif Stalin eli "Isä aurinkoinen" oli megalomaaninen suuruudenhullu ja paranoidinen muiden vainoaja.
Neuvostoliitossa kunnioitettiin ikää. Vereksillä voimilla ei ollut asiaa maan johtoon. Ikääntymiseen väistämättä kuuluvat sairaudet salattiin kansalaisilta.
KUOLEMANSAIRAS MAAN JOHTOON
Puoluejohtajan ja presidentin Leonid Brezhnevin huonokuntoisuutta ei silti kokonaan kyetty peittämään. Vasta Brezhnevin kuoleman jälkeen paljastui, että maan johtaja oli ollut vuosikausia käytännössä täysin työkyvytön halvauksen vuoksi.
Brezhnevin seuraaja Juri Andropov oli kuolemansairas noustessaan maan johtoon. Hänen valtakautensa jäi runsaan vuoden pituiseksi.
Andropov sairasti ainakin verenpainetautia, diabetesta ja parantumatonta munuaistautia, johon hän sai keinomunuaishoitoa. Hän tarvitsi apua liikkumiseen todennäköisesti Parkinsonin taudin vuoksi.
Andropovin seuraajan Konstantin Tshernenkon hengitys vinkui pitkälle edenneen keuhkolaajentuman vuoksi. Hengenahdistus vaikeutti liikkumista. Tauti haittasi myös hänen puhettaan.
Tshernenko ei jaksanut edes kohottaa kättään edeltäjänsä arkulle kun sitä kannettiin Punaiselle torille.
TERVE MIES ELÄKKEELLE
Nikita Hrushtshevilla ei ole raportoitu olleen ainakaan vakavampia terveysongelmia ikäisekseen.
Kohtalon ivaa oli, että Hrushtshev pantiin vuonna 1964 eläkkeelle (syrjäytettiin) "korkean iän ja huonontuneen terveyden johdosta".
Mihail Gorbatshov nousi Neuvostoliiton johtoon 54-vuotiaana "nuorukaisena" ja tiettävästi suhteellisen terveenä vuonna 1985. Terveen neuvostojohtajan kohtaloksi koitui se, että järjestelmä oli sairas ja hajosi alta.
/ IS
Lenin halvaantui vuonna 1922 ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Ikoniksi korotettu Lenin vietti viimeiset vuotensa puoliksi tylsistyneenä ihmisrauniona pyörätuolissa. Kansa ei saanut tietää mitään.
Josif Stalin eli "Isä aurinkoinen" oli megalomaaninen suuruudenhullu ja paranoidinen muiden vainoaja.
Neuvostoliitossa kunnioitettiin ikää. Vereksillä voimilla ei ollut asiaa maan johtoon. Ikääntymiseen väistämättä kuuluvat sairaudet salattiin kansalaisilta.
KUOLEMANSAIRAS MAAN JOHTOON
Puoluejohtajan ja presidentin Leonid Brezhnevin huonokuntoisuutta ei silti kokonaan kyetty peittämään. Vasta Brezhnevin kuoleman jälkeen paljastui, että maan johtaja oli ollut vuosikausia käytännössä täysin työkyvytön halvauksen vuoksi.
Brezhnevin seuraaja Juri Andropov oli kuolemansairas noustessaan maan johtoon. Hänen valtakautensa jäi runsaan vuoden pituiseksi.
Andropov sairasti ainakin verenpainetautia, diabetesta ja parantumatonta munuaistautia, johon hän sai keinomunuaishoitoa. Hän tarvitsi apua liikkumiseen todennäköisesti Parkinsonin taudin vuoksi.
Andropovin seuraajan Konstantin Tshernenkon hengitys vinkui pitkälle edenneen keuhkolaajentuman vuoksi. Hengenahdistus vaikeutti liikkumista. Tauti haittasi myös hänen puhettaan.
Tshernenko ei jaksanut edes kohottaa kättään edeltäjänsä arkulle kun sitä kannettiin Punaiselle torille.
TERVE MIES ELÄKKEELLE
Nikita Hrushtshevilla ei ole raportoitu olleen ainakaan vakavampia terveysongelmia ikäisekseen.
Kohtalon ivaa oli, että Hrushtshev pantiin vuonna 1964 eläkkeelle (syrjäytettiin) "korkean iän ja huonontuneen terveyden johdosta".
Mihail Gorbatshov nousi Neuvostoliiton johtoon 54-vuotiaana "nuorukaisena" ja tiettävästi suhteellisen terveenä vuonna 1985. Terveen neuvostojohtajan kohtaloksi koitui se, että järjestelmä oli sairas ja hajosi alta.
/ IS
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikähän sairaus nykyisellä johtajalla lienee ?
Mutta kuppa lopulta oli se sairaus, joka vei miehen!
Putinilla on kleptomania.
Ei sovi unohtaa myöskään Trotskia, kun puhutaan vallankumouksen aamunkoitosta. Häikäilemätön teloittaja, jonka tavoitteena oli maailman laajuinen vallankumous. Trotskihan masinoi kuolemantuomion voimaan, kun punikit pääsivät vallankahvaan. Sitä käytettiinkin sitten ahkerasti ja yleensä vain poliittisiin vastustajiin. Leninin kuoltua tuli lähtö maasta tosin, kun Stalin ei hirveästi ukosta tykännyt.
Sairain oli Stalin, jonka hirmutekoja palstan stallarit ihannoivat ja ylistävät demokraatiksi.
Eräs "aatteen kannattaja" kirjoitti viereisessä ketjussa, että Stalin toi Suomeen demokratian. Vaikka miltä kannalta yritän parhaani mukaan ymmärtää tuollaista tekstiä, niin en löydä minkäänlaista näkökulmaa väitettä tukemaan. Johtopäätökseni on, että kirjoittaja ei ymmärrä poliittisen historian realiteetteja, ei suostu tunnustamaan niitä tai elää vaan muuten tiukasti omissa harhoissaan.
Mikäli näitä on palstalla useampia, on järkevä keskustelu historiasta toivotonta jankutusta.
Epäilen tosin puhdasta trollausta monen tekstin alkuperäksi, kuten tuossakin tapauksessa. Tällöin tekstin sisällön järkevyyttä tai todenmukaisuutta ei kannata suuremmin miettiä.
Olihan se loppuvaihe varsikin melkoista kuolemansaattoa.
Ilmeisesti vanhin ja huonokuntoisin valittiin johtoon ja pian saatiin sitten juhlavat hautajaiset.
Ja näitä palstan stallarit ylistävät suurmiehiksi ja Suomen hyväntekijöiki..