Monella on jo nuorena vanha ja kulahtanut persoonallisuus havaittavissa "Wanhassa Aadamisssa"; mutta hänessä on myös synnitön Jumalan lapsi, tai suorastaan vauva, kuitenkin heräämässä henkiin, jos on ottanut Jeesuksen pelastustyön vastaan. Joillekin tämä kontrasti tekee suorastaan skitsofreniaa, minulle ainakin. Ei uudestisyntynyt ihminen ole syntinen - enää, mutta koska meillä oli jopa joitakin perisynnin kaltaisia tiloja, syntisen aiemman elämämme aikana, tuo ihminen antaa melko ristiriitaisen kuvan itsestään:"Synnin tekemisessä vanha, mutta Jumalan Lapsensa todella nuori, suorastaan vastasyntynyt. Meidän on annettava silti vanhan Aadamin syntinen luonto kuolla, UNOHTUA - jotta se jopa Jumalan hyväksymä UUSI IHMINEN pääsisi esiin. Jos molemmat asiat jää elämään ihmisessä, hän tulee vain konkreettisesti hulluksi. Valitkaa jo kumman kanssa haluatte elää, vanhan syntisen ihmisenne, vaan juuri syntyneen Jumalan Lapsenne... Vanha aatu haraa vastaan, ties minkälaisilla selityksillään ja yrittää ihmisen hukuttaa suureviin himoihinsakin, mutta Jumalan Lapsi antaa wanhan aatunsa sille takaisin, jolta sen sai... Vain Jumalan Lapsen persoonallisuus on oikea ja todellinen minämme, muu on feikkiä, ja matkintaa, jossa ihminen on ihaillut aiemmin jopa pahimpia pahiksia...
Wanha Aadam oli näet liitossa Saatanan kanssa, Uusi Ihminen on kuitenkin liitossa Jumalan kanssa, ei tuon pahan Jumalan kanssa tosin enää silloin.
Wanha Aadam oli näet liitossa Saatanan kanssa, Uusi Ihminen on kuitenkin liitossa Jumalan kanssa, ei tuon pahan Jumalan kanssa tosin enää silloin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hmmm. No, onhan tämä helluntaiuskoisten foorumi.
Itse en koe mitään skitsofreniaa kaksiluontoisuudestani, jota muuten jo Jeesus Itsekin ihmiseksi syntyneenä edusti! Hänkin oli / On samanaikaisesti sekä Jumala että ihminen, tosin synnitön.
Myös minä: jumalallinen, uudestisyntymäni ja Kristuksen lahjavanhurskauden kautta, syntisenä oman lihani kautta.
Asia on niin raamatullista kuin suinkin. Jeesukseksi minä en muutu: siksi lahjavanhurskautus = Kristus minussa, mutta minä itse en ole se Kristus.
Aloittaja voisi samointein kutsua Kristusta kaksipersoonaiseksi hulluksi. Niinhän monet kutsuivatkin ja kutsuvat. 📖
Emme saa kutsua toisiamme hulluksi. "Joka sanoo lähimmäistään hulluksi, on ansainnut Helvetin tulen" - Jeesus. Mutta skitsofrenia on synnytystuska, hengellisesti, ei kaikkea voi saada enää kuin Manulle illallinen, ja samaa hekumaa sisäänsä vetäen, vaan joudumme kuulemaan myös Jumalaamme, jonka ajatuksia vastaan änkyröimme, koska EI IHMISENKÄÄN henkeen saa liikaa pistää kaaosta, mutta jos pistetään, ihmisen on ymmärrettävä, että joku yritti vain etsiä vastakohtaisuuksia... Mutta kestimmepä tuota tai emme - ja vaikka emme, me alemme kasvaa... Minulla on todettu skitsorenia, sen antoi "bulgarialaissyntyinen psykologinen naislääkäri" - jutetettuaan minua pari minuuttia... Olisi voinut pistää työkyvyttömäksi jonkun muunkin, mutta tämä on sitä syntiä ja kaaosta, mitä tapahtuu ihmisille silti kaiken aikaa... Ja kuitenkin, jos ei olisi todennut, en olisi sannut elämäntehtääni tehtyä, joka on mm. eräs peliteoria ja myös tavallista matematiikkaa... Jos olisin joutunut töihin, en olisi saanut enää opiskella ja tietää sitä - mitä halusin... En siis kiroa - "bulgarialaista naislääkäriä" - vaikka yhteiskunnallisesti ajatellen, minusta olisi ollut enemmän hyötyä työkykyisenä. Ei ihmisten tiedot toisistaan ole oikeita, emme saa tehdä samoja lakeja kaikille ihmisille, tai tänne maailmaan olisi syntynyt vain yksi ihminen - Jeesus tms. ylettömän pyhä ja vanhurskas persoona... Vain oman minämme saamme tietää kokonaan, emme kenenkään muun, se olisikin mahdotonta...
Nimimerkki : Akilles.
Ja se mikä minut paransi skitsofreniasta oli vain se, että minä enimmäkseen vain kuuntelin ajatuksia, jotka eivät aina olleet oman persoonallisuuteni mukaisia, mutta mikseivät olleet? Osa oli pahoja ajatuksia, osa hyviä, ja vaikka pyrin valitsemaan hyvin ja oikeinkin, edes henkisesti, minulle pistettiin hengellisesti jotakin "paskaakin" kannettavaksi, että joku joka uskoi minua tulisi puhtaaksi... En minä kaikesta tiedä vielä mikä on oikein tai väärin, ja varsinkin HYVÄN SUORITTAMINEN TEKOINA on useinkin vaikeampaa kuin sen pahan, mutta kun totuus paljastuu, se lienee se, että VAIN SE MIKÄ TAPAHTUI kaikille oli hvyää, koska mitenkään muutenkaan voinut kenellekään tapahtua:-) Siitä on turha ruveta tekemään rinnakkaistodellisuutta, jos kohtalo ei sallinut jossakin asiassa valita oikein, tai paremmin kuin "veljeni" - vaan saan oikeuteni tuossa asiassa kuulla vasta seuraavana, joissakin asioissa lähes viimeisenä...
Ihmisen ymmärrys on vajavainen. Ja vajavaisuudessakin on vielä tasoeroja.
Kenelle selität tuota paskaasi/ kenelle käyt dialogiasi. Luuletko kertovasi jotain mitä en jo tiennyt aikaa sitten.