Miksi Stalinista itketään palstalla suurin piirtein päivittäin?
Mikä Stalinissa on niin ihmeellistä. Mannerheimkin tapatti omaa kansaansa, tai oikeastaan toisen kielistä kansaansa, ja hän on siitä hyvästä suurin suomalainen. Sitten ihmetellään muka kaikki reiät pyöreänä, miksi venäläisten mielestä Stalin on suurin venäläinen. Ihan samalla tavalla Stalinkin pelasti isänmaansa ensin vastavallankumoukselta ja sitten vieraalta hyökkääjältä.
Ainoa ero on, että Suomessa oli sosiaalidemokraatit, jotka pitivät Mannerheimin aisoissa. Neuvostoliitossa ei ollut, ja niinpä Stalin saattoi vapaasti olla sitä, mitä Mannerheim olisi halunnut olla, mutta ei saanut.
Sitten täällä itketään jostain Stalinin uhreista? Kun Mannerheim tappoi kommunisteja, hän oli kuulema suuri sankari. Kun Stalin tappoi vielä enemmän kommunisteja, hän oli kuulema rikollinen. Erittäin johdonmukaista. Kun Stalin. lähinnä vahingossa, tappoi pieniä määriä porvareita, hän oli kuulema hirviö. Kun Churchill ja Roosevelt tappoivat suuret määrät porvareita Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa, Itävallassa, Tsekkoslovakiassa, Romaniassa, Japanissa, Kiinassa... he kuulema pelastivat maailman.
Kieltämättä Stalinissa oli jotain, miksi ihailen häntä. Hän sai porvarit ympäri maailman paskomaan housuihinsa tappamalla kommunisteja. Porvareita hän lähinnä uudelleenkoulutti. Unto Parvilahtikin tuli elossa takaisin ja aivan varmasti paremmassa kunnossa kuin Saksan keskitysleirien vangit olivat 1944-45 vapautuessaan. Silti tyyppi kehtasi valittaa. Hän kuitenkin oli porvari, jonka mielestä työläisen ei pitäisi valittaa pientä palkkaa ja kurjia työolsuhteita, vaan ilolla tehdä raskas työ alle minimipalkan, eikä väärämielisesti kadehtia parempiosaisia. Kun Parvilahti pääsi itse maistamaan omaa oppiaan Stalinin kansalaisopin opistossa, niin johan hän siitä parkui. Ei tuntunut ruumiillinen työ konttoristista ollenkaan mukavalle eikä hyvinvointi ihanalle, vaikka ei tarvinnut herran itse ruokaansa valmistaa eikä vaatteitaan pestä leirilläkään.
Osaako porvari muuta kuin uhriutua ja valittaa?
Mikä Stalinissa on niin ihmeellistä. Mannerheimkin tapatti omaa kansaansa, tai oikeastaan toisen kielistä kansaansa, ja hän on siitä hyvästä suurin suomalainen. Sitten ihmetellään muka kaikki reiät pyöreänä, miksi venäläisten mielestä Stalin on suurin venäläinen. Ihan samalla tavalla Stalinkin pelasti isänmaansa ensin vastavallankumoukselta ja sitten vieraalta hyökkääjältä.
Ainoa ero on, että Suomessa oli sosiaalidemokraatit, jotka pitivät Mannerheimin aisoissa. Neuvostoliitossa ei ollut, ja niinpä Stalin saattoi vapaasti olla sitä, mitä Mannerheim olisi halunnut olla, mutta ei saanut.
Sitten täällä itketään jostain Stalinin uhreista? Kun Mannerheim tappoi kommunisteja, hän oli kuulema suuri sankari. Kun Stalin tappoi vielä enemmän kommunisteja, hän oli kuulema rikollinen. Erittäin johdonmukaista. Kun Stalin. lähinnä vahingossa, tappoi pieniä määriä porvareita, hän oli kuulema hirviö. Kun Churchill ja Roosevelt tappoivat suuret määrät porvareita Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa, Itävallassa, Tsekkoslovakiassa, Romaniassa, Japanissa, Kiinassa... he kuulema pelastivat maailman.
Kieltämättä Stalinissa oli jotain, miksi ihailen häntä. Hän sai porvarit ympäri maailman paskomaan housuihinsa tappamalla kommunisteja. Porvareita hän lähinnä uudelleenkoulutti. Unto Parvilahtikin tuli elossa takaisin ja aivan varmasti paremmassa kunnossa kuin Saksan keskitysleirien vangit olivat 1944-45 vapautuessaan. Silti tyyppi kehtasi valittaa. Hän kuitenkin oli porvari, jonka mielestä työläisen ei pitäisi valittaa pientä palkkaa ja kurjia työolsuhteita, vaan ilolla tehdä raskas työ alle minimipalkan, eikä väärämielisesti kadehtia parempiosaisia. Kun Parvilahti pääsi itse maistamaan omaa oppiaan Stalinin kansalaisopin opistossa, niin johan hän siitä parkui. Ei tuntunut ruumiillinen työ konttoristista ollenkaan mukavalle eikä hyvinvointi ihanalle, vaikka ei tarvinnut herran itse ruokaansa valmistaa eikä vaatteitaan pestä leirilläkään.
Osaako porvari muuta kuin uhriutua ja valittaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
” Unto Parvilahtikin tuli elossa takaisin ja aivan varmasti paremmassa kunnossa kuin Saksan keskitysleirien vangit olivat 1944-45 vapautuessaan. Silti tyyppi kehtasi valittaa. ”
Onhan se outoa, ettei Parvilahti ymmärtänyt olla syvästi kiitollinen kymmenen vuoden vankileirikokemuksistaan, joista sai aikaan jopa mojovan kirjan!
Jokainen tavallinen ihminen olisi onnesta äpönä kun saisi kymmenen vuoden tuomion neukkugulageille! Tarkkispoikaitse on mieli mustana kun häntä ei ole tuo onni kohdannut!
Ruudolf Rudi Strodolfo Sykiäinen palvoi bandalissimusta ja tanssi tämän kanssa datsalla.