Raamatussa eikai missään kielletä luopunutta palaamasta takaisin uskoon? Puhutaan kyllä, että olisi mahdotonta uudistaa parannukseen? Miten ymmärrätte tämän asian, onhan uskosta luopuneita tullut uudelleen uskoon eli palanneet takaisin Jeesuksen luo?
Heprealaiskirjeen 6. luku
4 Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
5 nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
6 mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen — niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!
7 Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen.
8 Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan.
Heprealaiskirjeen 6. luku
4 Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
5 nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
6 mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen — niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!
7 Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen.
8 Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hebrealaiskirje:
6:4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6 ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
Itse asiassa usko on lahja.
Eikä Jumala ota tuota lahjaa pois.
Vaan päinvastoin
Jeesus on tuon uskon alkaja
ja täydelliseksi tekijä.
Kun me olemme tehneet parannuksen
eli kääntyneet Jeesuksen puoleen,
niin tuossa kohtaamisessa me saamme lahjaksi uskon.
Tuossa kohtaamisessa me olemme myöskin
syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.
Uskoviksi tultuamme meihin on
myöskin painettu Hänen sinettinsä.
Edelleen Raamattu kertoo,
että Pyhän Hengen sinetti on meissä
panttina/vakuutena
lunastuksen päivään saakka
- siis siihen hetkeen asti,
että myös kuolevainen ruumiimme
lunastetaan.
Kun meistä on tullut Jeesuksen lampaita,
niin me olemme yksi niistä,
joista Jeesus sanoi:
he eivät ikinä joudu hukkaan.
Jos olemme eksyneet,
niin Hyvä Paimen etsii meidät
ja tuo takaisin Kotiin.
____
Lainaamasi Heprealaiskirjeen kohta
ei puhu uudestisyntyneistä uskovista.
Nuo heprealaiset olivat olleet kuulolla
eli he " ovat valistetut".
He ovat kuulleet
Pyhässä Hengessä julistettua
Jumalan Sanaa,
joka on tullut vahvistetuksi
sitä seuraavien merkkien kautta
"taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia".
Mutta maistiaisen jälkeen
he ovat kuitenkin päätyneet siihen,
että eivät ota vastaan tätä tarjousta.
He ovat luopuneet siitä
eli kirjaimellisesti kääntäen
asettaneet sivuun
heille julistetun Hyvän Sanoman
Jeesuksesta Kristuksesta.
Hebrealaisille kirjoitettu kirje
puhuu siis juutalaisista,
jotka odottivat Messiasta.
Ja nyt nämä kuulolla olleet tiesivät,
että Jeesus on Messias.
Mutta
juutalaisten ja synagoogasta erottamisen
pelossa
kynnys tunnustaa Jeesus Herraksi
ja ottaa Hänet vastaan
oli suuri.
Ja niin moni
Hengen voimaa maistanut juutalainen
palasi takaisin synagoogaan.
Tämä edellytti rituaalia,
jossa heidän täytyi kirota Jeesus
muun muassa kuvaannollisesti
tallaamalla Hänen verensä maahan.
Heidän täytyi tunnustaa,
että Jeesus ei ole Messias.
He olivat kuitenkin valistetut
eli tiesivät,
että Jeesus on Messias,
se kärsivä Messias,
josta VT kertoo.
Mutta palatakseen synagoogaan,
heidän oli tunnustettava,
että Jeesus ei ole Messias,
vaan oikea Messias on vasta tulossa
ja sitten kärsivä.
Ja näin he
" jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan
ja häntä julki häpäisevät"
Mutta ei näille hebrealaisille
tietenkään enää tule mitään uutta Messiasta.
Jeesus on Messias, ja he tiesivät sen,
mutta olivat hyljänneet Hänet,
jonka tiesivät olevan Jumala.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?p=12415#p12415
Tuo oli sitä kuuluisaa ratkaisukristillisyyttä: "kun me olemme tehneet" parannuksen, "kun me olemme" kääntyneet, "sitten Jumala on" antanut palkaksi uskon, pelastuksen. Heidän käsityksensä mukaan. Tämä on ratkaisukristillisten Hölmölän marssijärjestys: hölmöläiset ovat omasta mielestään uljaita edelläkävijöitä, ja Jumala on raskas kivireki, jota vedetään perässä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys
Mutta Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla. Efesolaiskirje 2.
Keskustelun alkuperäisestä kysymyksestä toteaisin kaksi asiaa:
1) Jumala ei kutsumistaan ja armolahjojaan kadu, Room 11.
2) Hebrealaiskirje 6:6 ei mainitse uskoa vastaavaa sanaa. Alkutekstin parapiptoo-verbi esiintyy vain tässä kohdassa Uutta testamenttia yhden kerran. Para tarkoittaa vieressä tai viereen. Piptoo tarkoittaa putoamista. Verbi siis kuulostaa siltä, kuin joku yrittäisi istua tuolille, mutta putoaa viereen. Tarkoittaa tässä yhteydessä luultavasti sitä, että joku yrittää sopeutua seurakuntaan, yrittää löytää paikkansa, mutta ehkä joidenkin tapojensa vuoksi ei sopeudu. Tämä ei merkitse kadotustuomiota, vaan seurakuntayhteyden ulkopuolisuutta, jota saarnasi Paavali kirkolliskuriin liittyvissä ohjeissaan 1. Kor 5, ja seuraavassa kirjeessä 2. Kor 2. Katolilaisessa kielenkäytössä vastaava asia on excommunicatio.
Ilmeisesti olit samaa mieltä
ensimmäisestä kappaleestani:
Itse asiassa usko on lahja.
Eikä Jumala ota tuota lahjaa pois.
Vaan päinvastoin
Jeesus on tuon uskon alkaja
ja täydelliseksi tekijä.
Viheliäinen oppi teillä, että lahjan eteen pitää teidän mielestänne tehdä jotain, sen saadakseen.
Joh 1:12
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,"
Sinäkö muka omalla tahdollasi ratkaiset, ja usko on sinun mielestäsi ihmisen omasta hyvyydestä aiheutuvaa tekoa? Jolla pelastus ansaitaan? Tässä oli ratkaisukristillistä oppia aidoimmillaan. Kiemurtelua ja luikertelua. Mutta Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla. Efesolaiskirje 2. Toisin sanoen, ratkaisukristilliset ovat valheveljiä.
Johanneksen evankeliumi:
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys
Parempi pysyä Raamatun linjoilla. Raamattu kehottaa kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Jeesukseen. Se on valinnan paikka.
Eihän lahjasta mitään hyötyä ole,
jos sitä ei ota vastaan.
Ei pelastusta voi tietenkään ansaita. Se on ARMOA. Se on käsittämättömän suurta armoa, että ihminen saa osakseen Jeesuksen armon.
Niinpä, ja mikä pahinta sitä lahjaa ei loppujenlopuksi edes saa.
Kyllä on mahdollisuus palata takaisin niinkuin tuhlaajapoikakin palasi Jeesuksen kertomassa vertauksessa Luukas 15:11 alkaen.
Mainitsemasi paikka minun mielestäni koskee niitä täysin paatuneita joilla ei ole mitään haluakaan palata. Tällaisessa tapauksessa ihminen ei edes mieti sellaista palaamisen mahdollisuutta.
Niinpä! Jos ihminen ymmärtää ja haluaa kääntyä Jeesuksen puoleen, häntä vetää Jumala, joka vaikuttaa ihmisessä.
Jos joku ei halua kääntyä Jeesuksen puoleen, hänelle ei ole annettu etsikkoaikaa. Se voi tosin tulla myöhemmin jossain vaiheessa. Sekin on armoa.
Luopunet eivä tuletakaisin,heille ei ole sovittajaa,kerra ovat hyljäneet,pilkkaavat armohenkeä.
Miksi sitten osa luopuneista palaa takaisin uskoon?
Miksei, helposti vietävissä oleva ihminen voi kyllä hurahtaa uudelleen uskoon.
Niinhän vapautunut vankikin useimmiten päätyy uudelleen vankilaan.
Niinpä, vankilassa tullaan "uskoon", ja siviiliin päästyä siitä parannutaan. 😁
Tässäpä taas oppituntia riitti, että hölmöläislauma riehui vouhottamassa omiansa, eikä piitattu hevonpaskan vertaa siitä huomiosta, jota Raamatusta esitettiin. Mainittu Hebrealaiskirjeen 6. luku ei oikeasti (alkutekstissä) puhu mitään USKOSTA luopumisesta, vaan siellä teksteissä on jotain aivan muuta. Mutta hölmäläislauma jatkaa pulputtaa pälpättää iloisesti eteenpäin, oman oppinsa lumoissa.