Monelle uskovalle hyvin kiusallinen lankeemus syntiin. Elikkä aina yhä uudestaan himo johonkin tiettyyn syntiin, sitten taistelut ja viimein lankeemus. Sitä seuraa suunnaton katuminen luulisin niin, anteeksi saaminen voi olla tiukassakin Herralta mutta viimein saa armon. ja sitä rataa taas ja taas tuollaista se voi olla.
Helmasyntiä ei raamatussa sinällään ole mutta viitteitä siihen löytyy varmasti. Uskovien keskuudessa tuo helmasynti kyllä tiedetään olevan.
Kertoilkaa vapaasti aiheesta jos haluatte.
Helmasyntiä ei raamatussa sinällään ole mutta viitteitä siihen löytyy varmasti. Uskovien keskuudessa tuo helmasynti kyllä tiedetään olevan.
Kertoilkaa vapaasti aiheesta jos haluatte.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meidän yrityksemme tulevat aina epäonnistumaan, kunnes myönnämme että emme pysty!
Paavali sanoo Room.7, että hän teki sitä pahaa jota ei tahtonut, kunnes hän kuoli.
Hän vapautui kuoleman kautta, siis luopumalla omista yrityksistään.
Kun me myönnämme täydellisen epäonnistumisemme ja annamme Jeesuksen johtaa meitä, meistä tulee voittoisia.
Esimerkiksi joku henkilö on meille hyvin vastenmielinen. Emme voi rakastaa häntä vaikka kuinka yritämme. Silloin voimme luopua rakastamisesta ja sanoa Jeesukselle: Minä en voi sietää tätä henkilöä, enkä enää yritä edes. Jos Sinä haluat että rakastan häntä, vaikuta Sinä että rakastan. Opimme lepäämään.
Sitten on asioita joissa itse päätämme mikä on hyväksyttävää, vaikka meidän ei tarvitse . Esimerkiksi monet taistelevat luonnollisen seksuaalisuutensa kanssa ja tuomitsevat itseään.
Silloin kannattaa miettiä voisiko asian nähdä myönteisenä ja iloita siitä.
Älä taistele itseäsi vastaan, vaan hyväksy itsesi ja täytä mielesi myönteisillä kuvitelmilla. Ajattele kuinka voisit tehdä rakkaasi onnelliseksi. Rakkaudessa ei ole mitään hävettävää, itsekkyydessä ja himoitsemisessa on.
Rakastaa voi ketä vain, jos ei himoitse itselleen vaan toivoo toiselle kaikkea hyvää.
Te olette isästä perkeleestä
Efesolaiskirje:
4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
Jeesuksen opetuksia:
Matteuksen evankeliumi:
23:9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
Johanneksen evankeliumi:
8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
10:30 Minä ja Isä olemme yhtä.
Eka pätkä siis viittaa uskeilla isään jumalaan. Ei tiedetä kummalla puolella hän oikein pelaa.
On se metkaa, kuina meidän on vaikea havaita itse rakentamiamme epäjumalia. Ja useimmiten ne ovat omavanhurskauttamme tukevia, ja me vakuuttelemme niillä itseämme omasta vakavuudestamme - siitä, kuinka tosissamme me olemme: kuinka "autenttisia" me olemme uskossamme, kuinka "raamatullisia". Kovin harvalle on juolahtanut mieleen, että juuri tällaista autenttisuutta kaikki maailman uskonnot ovat vuosituhansia havitelleet, ja kaikki ne naulittiin meidän kanssamme ristiin. Kaikki ne todettiin tyhjänpäiväiseksi ja turhiksi Kristuksen uhrissa. Jumalan vastaus ihmiskunnan ongelmaan oli RISTIINNAULITTU KRISTUS, ei meidän hengellinen tosissaan olomme, ei meidän synnintuntomme, ei meidän rukouksemme, ei meidän sitoutumisemme, ei meidän antautumisemme, ei meidän homovastaisuutemme. Ainoastaan ja vain Kristuksen uhri. Ja tässä, ja AINOASTAAN TÄSSÄ on lepo ja rauha. Kaikki muu on levon ja rauhan teeskentelyä, tekolevon ja tekorauhan ylläpitämistä ihmistekoisin uskonnollisin rakennelmin ja teesein ja perintein.
Uskoon tullut uskonnollinen ihminen on kuin mies, joka pääsee vankityrmästä vankilan sisäpihalle aidatulle alueelle ja kuvittelee olevansa absoluuttisen vapaa. Kun hänelle sitten sanoo, että alueen aidat (jotka hän on itse itselleen uskonnollisessa omavanhurskaudessaan ja sokeudessaan rakentanut) ovat tosiasiassa absoluuttisen vapauden este, hän pitää tällaista puhetta kauhistuttavana anarkiana, antinomismina ja epäraamatullisuutena ja pysyttelee mielellään oman "raamatullisuutensa" aitauksen sisällä, josta on tullut hänen Kultainen Vasikkansa.
Tätä Kultaista Vasikka ei sitten murskaakan mikään muu kuin ilmestys ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta.
Tuon ilmestyksen voi mielestäni kyllä hankkia ihan Paavalin kirjeitä lukemalla; päättämällä selvittää, mitä Kristukselle JA meille ristillä tapahtui (ja mitä EI tapahtunut), lisäämättä siihen mitään itselle rakkaita perinnäissääntöjä ja -tulkintoja.
Silloin voi ymmärryksen risukasaan kajastaa armon valo, jolloin uskova vapautuu tuhlaamasta ajatusenergiaansa ja aikaansa uskonnollisen mielikuvituksen luomiin riippakiviin , kuten "liha", "syntien tunnustaminen ja anteeksipyytäminen" ja "maailmallisuus". Uskova, joka pyytelee Jumalalta syntejään anteeksi, ei ole tajunnut, mitä ristillä tapahtui. Hänelle Kristuksen uhri ei ole Vanhan testamentin kauriiden ja härkien uhria kummoisempi. Ja samainen uskova mieltää "maailmallisuuden" päinvastaisesti kuin Paavali kolossalaiskirjeessä.
Risti muljauttaa ymmärryksemme nurinkurin ja vapauttaa meidät itsestämme ja sen myötä kaikesta muustakin. Herätkää, nukkuvat!
Helmasynti sana on aina poissa Herra Jumalan käytöstä koska siitä ei puhuta kuin vasta melkonykyaikana
oppikaa siis heikkoutenne pois
Teologiasta ei puhuta missään kohtaan Raamattua tämä on vaarallinen tieto mutta ei pidä mennä etsimään parempaa Raamattu käännöstä jos kovan sellaisen on saanut
Missään huonossakaan Raamattukäännöksessä ei käytetä sanaa teologia
Ei Raamatussa mainita Suomea ja suomalaisiakaan, joten kaikki suomalaiset pitää poistaa maailmankartalta?
Kuulehan sinä pölypallo!
Monissa helmoissa on tullut ns. syntiä tehtyä mutta kaduttanut ei ole kyllä kertaakaan eikä kumpaakaan.