Tieteen kehittyminen mitä moninaisimmille elämän alueille on huippujuttu. Ihmiset kun nykyään etsii seuraa erilaisista trefgipalveluista netistä ym, niin sopivan löytäminen voi olla kovvaa hommoo. Mutta ei hätää, tähänkin löytyy apu (on vasta tutkimusasteella ja ehkä vähän kallis taviksille, mutta mitäpä sitä ei kullan löytämiseksi tekisi). Nimittäin Fisherin tutkimusryhmä väittää pystyvänsä ennustamaan vaatarakastuneiden aivokuvista, miten suhteen käy eli jatkuuko suhde vielä vuoden parin mittaisen ensihuuman jälkeen. Eli ei muutakuin aivokuviin välittömästi kun ihastus löytyy. Hitaampi tapa on palstailla täällä ja havaita vuosien jälkeen, että vieläkö se toinen täällä sinua kovasti kaipailee.
Tiede avuksi rakkauden löytämiseksi
Anonyymi
685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Helen Fisher tutkimusryhmineen on myös todennut, että onnellisessa liitossa aivot eivät koskaan palaudu alkuhuumasta. Hänen ryhmänsä on tehnyt toiminnallisia magneettinuvauksia vuosikymmeniä yhdessä olleille pareille.
On lyhyt jäänteistä tyytyä riittävän hyvään. Niinhän se on. Nuorempana sitä luuli, että seksin ja läheisyyden tuomat hyvänolon hormonit (kun siihen asti päästään suhteessa), ja niitä seuraava laimeampi rakastuamisen tunne, on riittävä kun vaan on tahtoa.
Ilman syviä tunteita seksikin tahtoo väljähtyä (tai loppua) helpommin ja tunteiden pitäminen yllä ilman läheisyyttä on silloin vaikeaa.
Koska nyt ymmärrän tuon, vain syvään molemmin puolisiin tunteisiin perustuva suhde on ainoa vaihtoehto mihin enää lähden.
Ja tässä lyhyt video kyseisen tutkijan muista tuloksista https://www.youtube.com/watch?v=0YP4n9G0qtQ
Ja tämä kai se juttu https://mielenihmeet.fi/miksi-olemme-romanttisia-miksi-rakkaus-kiehtoo-meita/
Syviin molemminpuolisiin tunteisiin perustuva suhde on tietusti optimi. Tosiasiassa tuollaiset taitaa olla melko harvinaisia joten kun ihminen laumaeläimenä ja pariutuvana ja parittelevana monesti haluaa suhteen niin kyllä monien on tyydyttävä vähempään. Toki jotkut on mahdottomia tai osoittautuu suhteessa mahdottomiksi, mutta noin muuten.
Tuo ei ollut se juttu minkä laitoit, mutta käsitteli rakkautta. Helen Fisherhän on tutkinut laajalti aihetta ja luonut myös pohjan noille eroseminaareille, joita suomessakin järjestetään.
Noinhan se menee käytännössä ja siksi varmaan eron todennäköisyys on niin iso,
Itse olen kaksi kertaa rakastunut syvästi. Toinen ensirakkaus, joka oli molemminpuolinen ja kummankin tunteet oli syvät. Olisin ollut valmis muuttamaan 350km päähän. Suhde ei kestänyt pitkään, en tiennyt syytä miksi. Samaan hetkeen osui kaksi hänen läheisen kuolemaa. Noin vuoden päästä hän kertoi, että pelästyi suuria tunteit. Silloin näimme yhdessä tapahtumassa ja sen illanvietossa.
Toinen on nyt. noin 25v päästä. Seuraava kerta on tuolla logiikalla eläkkeellä. 😂 Ymmärrän tosissaan, että tässä on osunut kohdalle helmi mitä haluan vaalia.
Oma huono ja tyhjä parisuhde ei voi olla suuren rakkauden este. Myös rakkauden kohdatessa tajusin, miten vajaa ja onneton olin ollut monta vuotta. Olin sitä ennen vain työntänyt omat tarpeeni sivuun ja yritin kestää ja kestää. Siksi tein ratkaisuni itse enkä enää ole parisuhdemielessä tilivelvollinen. Olin jo päättänyt lähteä ennen kuin edes tapasin Hänet, rakkauteni, Hän oli vain se kimmoke, mikä sai toteuttamaan päätökseni.
Kun ymmärtää miten ainutkertaisen asian kanssa on tekemisissä kun kohtaa suuren rakkauden, on valmis muuttamaan monta asiaa ja miettimään erilaisiakin vaihtoehtoja. Tai on valmis odottamaan, että toinen saa parisuhteensa selvitettyä ja ottamaan riskin, että odotus ei koskaan tuota tulosta.
Ei ajalla ole enää merkitystä, koska seuraava rakkaus ei heti voi osua kohdalle kuitenkaan. Ja kun on kolme lasta ja ikääkin riittävästi, ei omista tarpeista ole tarvetta lisääntyä. Tietysti, jos hän haluaisi minut ja haluaisi oman biologisen lapsen, en sanoisi luultavasti ei. Hänellä ei kyllä ole kovin kauan aikaa tuota odotella, jos tuon tahtoisi. Raja tulee biologisista syistä varmaan hyvin pian vastaan. Se on kuitenkin hänen päätöksensä mitä hän tekee ja haluaa. En voi kuin odottaa, ja toivoa parasta.