Keskusteluteemalla "ekumenia...", nimimerkki
"pyhien esimerkkiä seuraten" heitti arvokkaan näkökulman. Siitä lainaus:
#
"Minusta tuntuu että suurin kirkon kriisi on saarnojen kriisi. Kun luin Johannes Khrysostomoksen elämänkertaa jäin ihmettelemään kun siinä kerrottiin, että hänen normaali saarnansa olivat 2h mittaisia. Ja millaisia ne olivatkaan - synti sanottiin synniksi. Missä tälläiset papit ovat?? Piispana ollessaan Khrysostomos erotti huonomaineisia ja toimensa kelvottomasti hoitavia pappeja. Minusta tuntuu, että ort.kirkon leväperäinen tilanne johtuu siitä, että ihmisiä ei kunnolla opeteta. Ei palveluksen 10 minuutin saarnantynkään perusteellista opetusta saa. Kirkkokansaa pitäisi juurruttaa Raamattuun (niinkuin Khrysostomos ja muut pyhät tekivät) eikä johonkin kirkollisiin muotoseikkoihin."
##
Jäin todellakin itse miettimään asiaa. Näin maallikkona kun miettii, niin todellakin-- emme me ortodoksit kyllä liian paljon tuhtia Raamatun opetusta saa. Joskus keskustellessa luterilaisten tai vapaiden suuntien ihmisten kanssa - he mennen tullen peittoavat meidät ja tuntuu että pitäisi vajota maan alle, kun ortodoksit eivät tunne Raamattua, puhumattakaan innostu lukemaan sitä. Monipuolista ja systemaattista Raamatun opetusta mielestäni tarvittaisiin seurakuntiin, että me ortodoksit syttyisimme myös kotioloissakin lukemaan Raamattua. Itse esim.olen jonkun kerran käynyt luterilaista Raamattupiiriä, kun ainakaan meidän seurakunta ei sellaista järjestä. Tämäkin on kummallista - kun kuitenkin sehän on Kirkon tärkein kirja, johon kirkolliskokoukset ja kuten nimimerkki "pyhien esimerkkiä seuraten" totesi, kirkon "isät" nojasivat. Vai onko niin, etteivät papitkaan kotioloissaan innostu Raamatun lukemisesta - ja näin eivät jaksa innostaa meitä seurakuntalaisiakaan??
Seurakuntahan on usein pappiensa "näköinen."
"pyhien esimerkkiä seuraten" heitti arvokkaan näkökulman. Siitä lainaus:
#
"Minusta tuntuu että suurin kirkon kriisi on saarnojen kriisi. Kun luin Johannes Khrysostomoksen elämänkertaa jäin ihmettelemään kun siinä kerrottiin, että hänen normaali saarnansa olivat 2h mittaisia. Ja millaisia ne olivatkaan - synti sanottiin synniksi. Missä tälläiset papit ovat?? Piispana ollessaan Khrysostomos erotti huonomaineisia ja toimensa kelvottomasti hoitavia pappeja. Minusta tuntuu, että ort.kirkon leväperäinen tilanne johtuu siitä, että ihmisiä ei kunnolla opeteta. Ei palveluksen 10 minuutin saarnantynkään perusteellista opetusta saa. Kirkkokansaa pitäisi juurruttaa Raamattuun (niinkuin Khrysostomos ja muut pyhät tekivät) eikä johonkin kirkollisiin muotoseikkoihin."
##
Jäin todellakin itse miettimään asiaa. Näin maallikkona kun miettii, niin todellakin-- emme me ortodoksit kyllä liian paljon tuhtia Raamatun opetusta saa. Joskus keskustellessa luterilaisten tai vapaiden suuntien ihmisten kanssa - he mennen tullen peittoavat meidät ja tuntuu että pitäisi vajota maan alle, kun ortodoksit eivät tunne Raamattua, puhumattakaan innostu lukemaan sitä. Monipuolista ja systemaattista Raamatun opetusta mielestäni tarvittaisiin seurakuntiin, että me ortodoksit syttyisimme myös kotioloissakin lukemaan Raamattua. Itse esim.olen jonkun kerran käynyt luterilaista Raamattupiiriä, kun ainakaan meidän seurakunta ei sellaista järjestä. Tämäkin on kummallista - kun kuitenkin sehän on Kirkon tärkein kirja, johon kirkolliskokoukset ja kuten nimimerkki "pyhien esimerkkiä seuraten" totesi, kirkon "isät" nojasivat. Vai onko niin, etteivät papitkaan kotioloissaan innostu Raamatun lukemisesta - ja näin eivät jaksa innostaa meitä seurakuntalaisiakaan??
Seurakuntahan on usein pappiensa "näköinen."
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Näin maallikkona kun miettii, niin todellakin-- emme me ortodoksit kyllä liian paljon tuhtia Raamatun opetusta saa."
Ota tavaksesi käydä kirkossa säännöllisesti. Siis mielellään jokaisessa jumalanpalveluksessa, ellei nyt voittamaton este tee sitä mahdottomaksi. Väitän, että se on soveliain tapa parantaa raamatuntuntemusta. Ja Kirkon tradition mukainen. 10 vuodessa saavutat aivan selviä tuloksia.
Mutta jos et pääse kirkkoon, hanki toki itsellesi tarvittavat jumalanpalveluskirjat ja toimita jumalanpalvelukset kotonasi. Kalenterissa on raamatuntekstit jokaiselle päivälle. Tulos ei ole ainakaan huonompi.
Annat hyviä ja oikeita neuvoja. Juuri noihan meidän on meneteltävä joa haluamme tutustua ort.uskoon, jos haluamme elää ort.kristittyinä.
Rohkenen kuitenkin lisätä Raamatun lukemiseen sen verran, että... Kokonaiskuvan saamiseksi kannattaa Raamatusta lukea muutakin kuin nuo kirkkokalenteriin merkityt pätkät. Siis koko luku evankeliumia tai epistolaa. Koko Raamattu vähitellen alusta loppuun. Deuterokanonisia kirjoja myöten. Useamman kerran elämän aikana, jos Jumala suo monia armorikkaita vuosia.
Hei!
Usein sanotaan, että kirkkomme käyttää vähän Raamattua. Lähes kaikki jumalanpalvelustekstit tulevat suoraan Raamatusta.
Vrt. vaikka katumskanonin tekstit, joskin ovat muokattuina.
Vaikka en ortodoksi olekaan, vastaan silti tähän. Usein herätyskristillinen raamatunlukeminen jää harmillisen pinnalliseksi, jopa sellaiseksi, että opetellaan ulkoa kokoelmia omia erityisnäkemyksiä tukevia raamatunlauseita, joilla sitten rusikoidaan vastustajia ja luodaan kuva hyvästä raamatuntuntemuksesta.
Noiden mainittujen liturgisten tekstien lisäksi kehotankin lukemaan kirkkoisien kommentaareja. Niitä on kyllä valitettavan vähän suomennettu, mutta ainakin Johannes Khrysostomoksen homilioista Johanneksen evankeliumiin on ilmestynyt kaksi osaa. Mielestäni ne vievät paljon syvemmälle raamatun ymmärrykseen kuin pelkkä raamattupiiri tai edes modernit eksegeettiset kommentaarit, jotka yleensä käsittelevät tekstin hengellistä merkitystä hyvin vähän.
Minulle on ollut paljon iloa myös netistä löytävästä Augustinuksen psalmikommetaarista, jonka kautta olen päässyt kiinni psalmien tulkintaan Kristuksesta ja kirkosta käsin. Teos on tosin englanninkielinen.
Kirkkoisien raamatunselitysteoksia voi etsiä täältä: http://www.ccel.org/fathers2/
Käännökset ovat tosin todella vanhaa englantia, jota on välillä aika vaikea ymmärtää.
Raamattua olisi tietenkin hyvä lukea itsenäisesti - ja mielellään ajatuksella. Edellisissä vastauksissa on käynyt hyvin ilmi erilaisia asioita Raamatun lukemisen apuneuvoiksi.
Itse olen huomannut ortodoksisen kirkon palveluksissa erityisen mieluisana asiana sen, psalmeja luetaan ja lauletaan hyvin paljon. Psalmit tulevat tutuiksi ja niiden kuunteleminen toivottavasti saa jotain hyvää aikaan ihmisen sielussa.
Onhan se hyvä että Raamattua kirkossa resitoidaan. Mutta...
Niinhän se luki etiopialainen hoviherrakin Raamattua. (löytyy apostolien teoista) Kun kristitty Filippus sitten kysyi: "ymmärrätkös mitä luet?" - niin eipä ymmärtäny. Luki vain...
Filippus sitten selitti mitä kirjoitukset pitävät sisällään -- ja etioppialaisessa syntyi ilo ja usko ; ) Jos siis vain konemaisesti resitoidaan Raamattua ja saarnatkin ovat ohuita eivätkä todella avaa Pyhää Raamattua -- niin kuinka ihmiset voivat ymmärtää Kirkon huikeita aarteita??
Papit -- kunnon saarnoja ja pitkiä sellaisia kiitos!!
Vihjaatko, että ihmiset ovat nykyään paljonkin tyhmempiä kuin edellisinä vuosisatoina?
Ellet ole huomannut, jumalanpalveluksessa luetaan Raamattua ja lauletaan hymnografiaa. Juuri hymnografiassa selitetään se, mitä Raamatun tekstit tarkoittavat.
Ehkä olisi hyvä, jos niin tehtäisiin myös saarnoissa. Mutta vielä parempi olisi, jos hymnografia laulettaisiin tai luettaisiin ilman lyhennyksiä.
Et tarkkaan selvittänyt, millaista opetusta halajat. "Opetusta" on niin monenlaista. Osa keskittyy perusasioihin, jotkut taas ovat kiinnostuneet suurin piiterin siitä, mikä oli Paavalin kengännumero. Mikä on sinun linjasi?
Kommentteja papeille saat varmaankin parhaiten annettua henkilökohtaisen keskustelun lomassa.
Pisin saarna jonka kuulin kesti 2,5 tuntia! Rauhanyhdistyksen seurat eräässä sisä-suomlaisessa kirkossa.
Arkkipiispa Martti Simojoki kirjoitti joskus: Jos saarna kestää yli 10 minuuttia, niin silloin siinä on jotain liikaa.
Kunnon saarnoja voi vaatia, mutta hyvin valmistetun saarnan ei tarvitse kestää tuota 10 minuuttia kauempaa. Kuulijat eivät pysty hahmottamaan asioita.
Papeissa on se vika, että he ovat kuin vesihanoja joista tulee sanoja ja ääntä niin kauan kuin suu on auki. Sisältö on jo toinen asia.
Raamattuun voi syventyä muissa tilanteissa, esim. raamattupiirissä. Sellaisia voi olla ortodoksisessa kirkossakin. Ne eivät ole protestantien yksinoikeuksia.
Totta. Saarnojen maksimiaika pitäisi olla n. 10 minuuttia. Jos se kestää pidempää, ajatus herpaantuu ja alkaa ajatella muuta. Taisi olla ent. arkkipiispa Paavali, joka sanoi, että saarnassa saisi olla vain yksi asia ja eikä pitäisi kaikkea sanottavaa koota yhteen saarnaan.
Minä kaipaisin kyllä pidempiä saarnoja. Olin tänään pitkästä aikaa ortodoksisessa kirkossa pitkänperjantain jumalanpalveluksessa ja palveluksessa luettiin suuri joukko profeetallisia VT:n tekstejä, joiden saatoin kyllä aavistella liittyvän päivän aiheeseen, mutta olisi ollut mukava kuulla vähän raamatunselitystä patristisessa hengessä siitä, miten näiden tekstien merkitys tarkalleenottaen ymmärretään.