Wahlroos: Kaverikapitalistin epävirallinen elämäkerta

Suomen 90-luvun veronmaksajien kustanatama pankkikriisi ja sen privatisointipolitiikka tuotti Wahlroosille BINGON: hän sai Suomen valtiolta käyttöönsä valtion entisen Postipankin rahat ja uuden finanssitavaratalon toimitusjohtajuuden. Hänestä tuli markkamiljardööri meidän kustannuksellamme sen jälkeen, kun hän oli ensin toiminut valtion konsulttina Leonia-pankin privatisoimiseksi ja sen jälkeen myynyt oman pankkinsa meidän pankillemme, jonka omistajavalta oli hajautettu yhdistämällä siihen vakuutusyhtiö Sampo.

Tätä koplausta me veronmaksajat maksoimme Esko Ahon hallituksen ottaman hurjan valtionvelan muodossa (50 mrd euroa nykyrahaksi muutettuna), jolla piilotettiin valtion roskapankille joutuneen omaisuuden ja muun koplatun omaisuuden hyväveljille siirtelystä Suomen yhteiskunnalle aiheutuneet miljarditappiot. Kaverikapitalistien hyväveljet saivat puoli-ilmaiseksi valtiolle päätyneet pankkikriisin miljardiomistukset.

Samaa "monilta yksille" pyramidihuijausta käytettiin myöhemmin EU:n eurokriisin hoidossa, kun holtittoman luototuksen finanssisektorille uhkaavia miljarditappioita sosialisoitiin kansalle. Matti Vanhanen kertoo kirjassaan että hän ehdotti EU-johdolle Suomen 90-luvun pankkikriisin lääkettä, laittamaan veronmaksajat maksamaan pankkien mokat. Siinä samassa EU:n kriisimaiden valtion kansallisomaisuutta siirrettiin pilkkahintaan Euroopan raha- ja valtaeliitin mafian taskuihin, Suomen 90-luvun esimerkin mukaan.

Wahlroos on erinomainen esimerkki siitä, miten ahne auttaa toista ahnetta. Hänen verkostoitumisensa toisten samanlaisten kanssa kasvaa kirjan tärkeäksi juoneksi ja valaisee kuvaa Suomesta hyvien veljien hiekkalaatikkona. Björn Wahlroos ei toimi yksin, vaan hänellä on ollut omat mentorinsa ja Sancho Panzansa. Aseenkantajista merkittävimpiin kuuluvat SYP:n kasinopelin rikastuttama Henrik Kuningas ja Wahlroosin Henrik Ehrnroothilta (tämän lähdettyä maanpakoon mahdollisten rikossyytteiden varalta) vapaaksi jäänyt likaisten töiden erikoismies Kari Stadigh (jonka roolista vasta tässä yhteydessä saadaan kunnollinen julkinen arvio).
Stadighin omaisuus- ja verojärjestelyt luxmburgilaisten veroparatiisiyhtiöiden kautta tuovat mieleen Jorma Ollilan samankaltaiset toimet. Suomen talouseliitti kiertää suurilla tuloillaan pieniä verojaan. Kirja on tältä osin kovaa kamaa.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Suomen 90-luvun veronmaksajien kustanatama pankkikriisi ja sen privatisointipolitiikka tuotti Wahlroosille BINGON: hän sai Suomen valtiolta käyttöönsä valtion entisen Postipankin rahat ja uuden finanssitavaratalon toimitusjohtajuuden. Hänestä tuli markkamiljardööri meidän kustannuksellamme sen jälkeen, kun hän oli ensin toiminut valtion konsulttina Leonia-pankin privatisoimiseksi ja sen jälkeen myynyt oman pankkinsa meidän pankillemme, jonka omistajavalta oli hajautettu yhdistämällä siihen vakuutusyhtiö Sampo.

Tätä koplausta me veronmaksajat maksoimme Esko Ahon hallituksen ottaman hurjan valtionvelan muodossa (50 mrd euroa nykyrahaksi muutettuna), jolla piilotettiin valtion roskapankille joutuneen omaisuuden ja muun koplatun omaisuuden hyväveljille siirtelystä Suomen yhteiskunnalle aiheutuneet miljarditappiot. Kaverikapitalistien hyväveljet saivat puoli-ilmaiseksi valtiolle päätyneet pankkikriisin miljardiomistukset.

Samaa "monilta yksille" pyramidihuijausta käytettiin myöhemmin EU:n eurokriisin hoidossa, kun holtittoman luototuksen finanssisektorille uhkaavia miljarditappioita sosialisoitiin kansalle. Matti Vanhanen kertoo kirjassaan että hän ehdotti EU-johdolle Suomen 90-luvun pankkikriisin lääkettä, laittamaan veronmaksajat maksamaan pankkien mokat. Siinä samassa EU:n kriisimaiden valtion kansallisomaisuutta siirrettiin pilkkahintaan Euroopan raha- ja valtaeliitin mafian taskuihin, Suomen 90-luvun esimerkin mukaan.

Wahlroos on erinomainen esimerkki siitä, miten ahne auttaa toista ahnetta. Hänen verkostoitumisensa toisten samanlaisten kanssa kasvaa kirjan tärkeäksi juoneksi ja valaisee kuvaa Suomesta hyvien veljien hiekkalaatikkona. Björn Wahlroos ei toimi yksin, vaan hänellä on ollut omat mentorinsa ja Sancho Panzansa. Aseenkantajista merkittävimpiin kuuluvat SYP:n kasinopelin rikastuttama Henrik Kuningas ja Wahlroosin Henrik Ehrnroothilta (tämän lähdettyä maanpakoon mahdollisten rikossyytteiden varalta) vapaaksi jäänyt likaisten töiden erikoismies Kari Stadigh (jonka roolista vasta tässä yhteydessä saadaan kunnollinen julkinen arvio).
Stadighin omaisuus- ja verojärjestelyt luxmburgilaisten veroparatiisiyhtiöiden kautta tuovat mieleen Jorma Ollilan samankaltaiset toimet. Suomen talouseliitti kiertää suurilla tuloillaan pieniä verojaan. Kirja on tältä osin kovaa kamaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu