Niin sen koen, kun yritän yhteyttä muodostaa, on kuin huutaisin tuuleen. Ei tule vastausta eikä vuoropuhelua, toisessa päässä on vastassa hiljaisuus. Niin on kuin seinän kanssa juttelisi, ei mitään vastakaikua. Tai paremminkin muurin kanssa, se on kova ja periksiantamaton. Miksihän minä jaksan tätä? Miksi annan nöyryyttää itseäni?
Miten voi olla, että toinen ei reagoi millään tavalla? Miten? Ei voi käsittää. Niin, tietysti siksi, koska olen hänelle täysin merkityksetön ihminen. Tuuleen siksi, koska ole ilmaa hänelle.
Miten voi olla, että toinen ei reagoi millään tavalla? Miten? Ei voi käsittää. Niin, tietysti siksi, koska olen hänelle täysin merkityksetön ihminen. Tuuleen siksi, koska ole ilmaa hänelle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos pyrkii yhteyteen muualla kuin täällä saa varmasti yhteyden. Täällä yhteyden yrittäminen on tuuleen huutelua!
Ei ainakaan minuun saa eräs hyypiö, sairas paskaläjä, joka väkisin yrittää lähestyä. Jotenkin aivot(kin) jääneet kehityksessään 5 vuotiaan tasolle sillä hyypiöllä, kun ei selkeät pakit mene perille. Seuraa, ajaa kannassa kiinni milloin milläkin louskulla, sairas se on. Omapahan on ongelmansa, mutta laajemmassa tiedossa on jo, että kannoillani on tuollainen pipipää.
Se on hyvä homma se! Kaikenlaisia se maapallo pitää sisuksissaan...
Trolli asialla.
Vaikea tosiaan sanoa. Asiat ei aina ole yksinkertaisia. Kannattaa toisenkin kannalta miettiä tilannetta, et onko molemmat vapaita ja muutenkin. Saattaahan se silti välittää.
Eikö silti pitäisi keskustella asiasta sen ihastuneen kanssa, eikä olettaa että hän on ajatustenlukija? Mua ainakin henk. koht. suututtaisi vietävästi, jos ei pystytä reilusti puhumaan asioista, vaan valehdellaan ja johdetaan toista harhaan. Et itsekään haluaisi joutua kenenkään leluksi.
Millä lailla olet yhteyttä yrittänyt rakentaa? IRL vai täällä?
Odota tyventä, niin ei tarvitse korottaa ääntä.
Niin samat tuntemukset.
Aina sama hiljaisuus,
ei pienintäkään vastakaikua.
Minulle.
Kaikille muille päinvastoin.
Ja kun aikansa koittaa eikä mitään merkitystä niin ymmärtää että antaa olla.
Niinhän se on. Kun ei vaan jaksa. Kun kerta toisensa jälkeen menettää sen mistä on vuosia eniten haaveillut, työpaikasta, ei millään muulla ole enää mitään väliä.
Sun täytyis ilmaista muuten halukkuutesi. Tämä tie on umpikujassa.