Ehdotan täten että isä Janin puolesta aloitetaan varojen kerääminen. Ehdotan myös, että ryhtyisimme säännöllisin väliajoin maksamaan isä Janille matkan Hollannista Suomeen ja takaisin, jotta hän voisi käydä täällä paimentamassa laumaansa ja ennen kaikkea viettämässä messua ja julistamassa Jumalan sanaa. Olen huomannut tuttavieni keskuudessa selkeän kaipuun isä Janin opetusta kohtaan ja myös henkilökohtaisen ikävän. Uskoisin, että näin voisimme helpottaa myös isä Janin tilannetta ja vointia. Mielestäni katkirkon pitäisi rekisteröityä yhdistykseksi ja se voisi sitten hallinnoida isä Janin rahastoa, josta voitaisiin kustantaa hänelle esim. lomia ja myös kattaa niitä kustannuksia, joita isä Janin puolustamisesta koituu.
Keräys isä Janin puolesta
Katolilainen
121260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tarkoituksesi on vilpitön, hyvään pyrkivä mutta samalla se on mahdoton. Isä Jani ei voi osallistua mihinkään kirkolliseen toimintaan, siitä pitää huolta piispan dekreetti joka on sisällöltään ilmeisesti muuttumaton. Kaikki mitä olet ehdottanut olisi hyvä, mutta liian hyvää ollakseen toteutettamiskelpoinen. Armahtavaisuus on mitä ilmeisemmin tuntematon sana puolalaisessa katekismuksessa, muuhun johtopäätökseen ei yksinkertaisesti voi tulla. Rahankeräys ja isä Janin mahdollinen matka ei ole ongelma, vaan....
sana piispalle, koska hän professorina on ohjannut ja tarkastanut armahtavaisuutta käsitteleviä opinnäytteitä. Voisimmeko pyytää jonkin luentosarjan em. aiheesta? "Katolilaisen" ehdotus on oikeastaan vähintä mitä voi tehdä. Onko Suomessa mitään neutraalia tilaa, johon JWn valta ei ylety? Ulkomaiset lähetystöt? Messun viettoa ajatellen.
Valaiskaa tietämätöntä
Täältä löytyy ehkä vastaus kysymykseesi.
- koko teksti on lainaus katkirkon sivuilta -
"Neljästoista syyte. 18.03.2005 14:00
Piispa Wróbel vapautti isä Janin pappistehtävistään ”vakavien” syiden perusteella. Näistä syistä piispa ei halunnut antaa tarkempia tietoja, vaan tyytyi toteamaan: ”Asiaan johtaneet syyt ovat hyvin vakavia, eivätkä ne perustuneet kulttuuriin, kansallisuuteen, teologiaan, ymmärtämättömyyteen, luottamuksen puuttumiseen, luonne-eroihin tms., vaan ne liittyvät yksinomaan isä Janin tehtävien hoitoon Hiippakunnassa”.
( Fides lehdessä 09/2002).
Isä Janin asiassa kyse oli piispan mukaan suuresta vääryydestä, jota ei saanut mainita.
Em. syytöksiin isä Jan on vastannut (Lokakuu 2004), että kysymyksessä on todellisuudessa ”muutamia hallinnollisia menettelytapoja”.
Isä Janin mukaan piispa on myös yksilöinyt ”epärehellisyyden/epäluotettavuuden aiheet neljässätoista kohdassa”. Isä Jan kirjoitti:
”Kaikki kohdat liikkuvat hallinnollisella tasolla ja pidän syytöksiä täysin aiheettomina: jotkut eivät pidä paikkaansa, toiset ovat erehdyksiä tai vääriä tulkintoja ja toisia taas en oikein ymmärrä. Mainittakoon tässä, ettei ollut kysymys väärinkäytöksistä, eikä kenellekään ole aiheutettu vahinkoa”.
Isä Janin kirjeen perusteella herää kysymys onko piispa toiminut täysin rehellisesti ja vilpittömästi?
Kumpi näistä kahdesta on oikeassa tai enemmän oikeassa?
Ihmeellistä kyllä, hiippakuntalaisten lisäkysymysten, hämmennyksen ja varsinaisen ahdingon edessä piispa Wróbel edelleenkin näyttää olevan loukkaantunut ihminen, jolle on tehty suuri vääryys. Uuteen vääryyteen syyllistyvät muka myös kaikki Suomen katolilaiset, jotka eivät näytä luottavan piispan sanoihin.
Lisää selityksiä ei ole luvassa, ei edes pihdin voimilla tai hiippakunnan romahduksen uhan alla.
”Kysykää isä Janilta” on piispa Wróbelin ainainen jankutus.
Mutta Isä Janin mukaan syytökset ovat täysin aiheettomina, kuten edellä mainittiin.
Kumpi valehtelee?
Nuntius on vahvistanut, että vakavia syitä todellakin oli olemassa.
Siis kysymyksessä on todellakin vakava/vakavia syy/syitä, joka/jotka ”eivät perustuneet kulttuuriin, kansallisuuteen, teologiaan, ymmärtämättömyyteen, luottamuksen puuttumiseen, luonne-eroihin tms., vaan ne liittyvät yksinomaan isä Janin tehtävien hoitoon Hiippakunnassa”.
Nyt herää kysymys: kun syyt isä Janin viraltapanoon todellakin mitä ilmeisimmin ovat olleet vakavia, ovatko ne vakavia sekä kirkollisessa että maallisessa mielessä?
Vastaus lienee 14 kuuluisan syytekohdan analysoinnista.
Monet meistä ovat puhuneet isä Janin kanssa ja monet ovat aika hyvin perillä asioista. Ensimmäinen koraalinen vastaus em. kysymykseen lienee se, että ko. syytteet eivät ole vakavia sen enempää maallisessa kuin kirkollisessakaan mielessä.
Kun jotkut ovat kärsivällisesti raapineet kokoon syytteitä, joista piispa ei halua ja isä Jan ei voi puhua, listaan on kirjautunut erilaisten asiakirjojen liian hidas tulostaminen, pankki-asioiden hoidon viiveinen hoito (sairauden vuoksi), ruohonleikkurin osto ilman piispan lupaa jne.
Isä Janin kanssa voimme alustavasti olla samaa mieltä:
”Kaikki kohdat liikkuvat hallinnollisella tasolla ja pidän syytöksiä täysin aiheettomina: jotkut eivät pidä paikkaansa, toiset ovat erehdyksiä tai vääriä tulkintoja ja toisia taas en oikein ymmärrä. Mainittakoon tässä, ettei ollut kysymys väärinkäytöksistä, eikä kenellekään ole aiheutettu vahinkoa”.
Salapoliisityön myötä kokoon on saatu 13 syytettä.
Mikä on neljästoista syyte?
Jospa vaikka (täyttä spekulaatiota) isä Jan olisi jonkin kiiveen keskustelun tuoksinassa malttinsa menettäneenä tokaissut piispalle, että "Haista sinä kuule..." tai "Hullu!", niin varmasti tämä olisi vakava kirkollinen teko (onhan Jósef Wróbel piispan ominaisuudessa lähes Kristus).
Siis neljästoista syytekohta saattaa hyvinkin olla henkilökohtainen loukkaus, jonka kohtuullinen rangaistus siviilimaailmassa on yleensä sakko (jonka suuruusluokka riippuu erityisesti siitä, onko loukkaus tapahtunut julkisesti) tai nuhtelu.
Kirkollisessa mielessä asia voidaan käsitellä eri tavalla:
1. Raamatun mukaan: loukkaus lähimmäistä kohtaan rangaistaan helvetillä. Siihen mennessä kuitenkin loukattu kristitty on anteeksi-antovelvollinen.
Eli, Raamatun nimessä isä Janin on tultava takaisin, jos piispa haluaa olla kristitty.
2. Kirkkolain mukaan: henkilökohtainen loukkaus piispaa kohtaan on vakava rikos, jonka rangaistus on kokonaan piispan käsissä. Armoa ei tarvitse antaa.
3. Järjen mukaan: henkilökohtainen loukkaus on mitä luultavimmin tapahtunut kahden miehen kesken. Todistajien puuttuessa rangaistus ei voi eikä saa olla kuin minimaalinen, koska loukkauksesta ei aiheutunut vahinkoa kenellekään, ei edes kirkon maineelle.
Asian näin ollen ymmärrämme myös isä Janin sanoja: ” kenellekään ole aiheutettu vahinkoa”.
Isä Janin tapauksessa (ja muissakin tapauksissa) piispa Wróbel on pitänyt kiinni kirkon kaanoneista mieluummin kuin Raamatusta ja hiippakuntalaisten oikeustajusta. Tästä syystä voimme edelleenkin ja hyvästä syystä sanoa, ettei hän ymmärrä meitä emmekä me ymmärrä häntä.
Voimme kysyä: miten kestämätön onkaan tilanne, jossa hiippakuntaa ohjaa piispa johon ehkä kukaan ei tiukan paikan tullen luottaisi?
Raffaello: Oikeus
Nuntius Giovanni Tonucci on ensimmäisenä kirkkoihmisenä myöntynyt vakavasti otettavaan keskusteluun hiippakuntalaisten kanssa. Hän on tehnyt sen rohkeasti ekumeniikan professori Risto Saarisen ja Johannes Salmisenkin (ks. Katkirkossa aiemmin julkaistu artikkeli) tavoin: jollain tavalla täytyy miettiä millä kantojen jyrkkeneminen voidaan estää!
Jollain tavalla spekulaatiot, splitit ja projektiot täytyy voida purkaa!
Toivottavasti nuntius onnistuu. Siitä on kiinni monen hiippakuntalaisen hyvinvointi ja hiippakunnan itsensä imago."
Katolilainen
Vatikaanin pitkään palvelleena virkamiehenä: se, että nuntius toteaa, että piispan päätöksen taustalla on "vakavia syitä", ei vielä kerro asiasta tai tilanteesta mitään - tai nuntiuksen todellisista tiedoista ja käsityksestä asiassa. Juuri noin sanotaan näissä tilanteissa: Vatikaani ei myönnä, että sen nimittämien viranhaltijoiden päätökset perusteluineen voisivat olla virheellisiä tai moraalittomia (imago on aina tärkeämpi kuin totuus). Tästä syystä nuntius joutuu osana työkuvaansa "puolustamaan kirkon yhtenäisyyttä" ja jopa vastoin parempaa tietoaan puolustamaan julkisuuteen viranhaltijan toimia ja päätöksiä. Vaikka isä Janin viraltapanoon liittyisi mitä mutaa, Vatikaani virkamiehineen toimii iän kaiken niin, ettei asiaa voida puida avoimesti ja julkisesti. Tämä juuri on meidän toimenkuvaamme. Tässä rutiininomaisessa pimityspelissä, joka on keskeistä työkenttäämme, nuntiuksen velvollisuudet ovat itsestään selvät: hänen tulee teeskennellä tasapuolista, kohteliasta kuuntelemista ja pitää sillä rettelöitsijät rauhallisina, kun taas päätehtävä on puolustaa asemapaikassaan Vatikaanin johdon etuja ja kiillottaa Vatikaanin julkisuuskuvaa. Se, mitä isä Janin tapauksen hoidosta olen lukenut, vastaa täysin tuota klassista peruskaavaa. Vatikaanin hallintojärjestelmässä on erittäin epätodennäköistä, että nuntius uskaltaisi asettua kritikoimaan sitä tahoa, joka Suomeen on katastrofaalisen piispan nimittänyt. Tulkintani tähänastisesta: Vatikaanin virkamiehenä nuntius pelaa aikaa. Nykyinen nuntius tosin vaikuttaa huomattavasti pätevämmältä kaverilta kuin se edesmennyt geek oli. Pietrosta en minäkään koskaan perustanut, ikävä ihminen. Tämä työ on vuosikymmenien varrella opettanut kyyniseksi. Joskin se, mitä muulloin nimitettäisiin kyynisyydeksi, on Vatikaanin toiminnan kohdalla tervettä realismia.
Ajatus on hyvä! Eikö isä Jan voida "tuottaa" säännöllisesti Suomeen viettämään messua salaa? Ei kai suurten piirien tarvitse tietää siitä? Keräys salaisesti Teresa ry:n tai julkisemmin Katkirkon kautta. Voisin lähettää sähköpostia Giovannille jos laajempaa kiinnostusta löytyy!
ympärillä?
Pappihan on päässyt eläkkeelle ja tuskin enää viitsii leipää ja viiniä tuputtaa teidän suuhunne te suuret syntiset katoolliset teeskentelijät.
Jos piispa ei teille kelpaa niin valitkaa joku toinen uskonto. Niissä on varaa valita.
Viestisi oli niin pöyristyttävä, että se nauratti. Kiitos siitä ja sinullekin hyvää Pääsiäsen odotusta.
Katkirkkolaiset ja muutkin yhteen eläkkeellä olevaan pappiin hurahtaneet ovat niin outoa väkeä, että on lähes mahdotonta erottaa kieli poskessa kirjoitettu pila eläkeläispapin fanin tosissaan kirjoittamasta vuodatuksesta.
Kummasta tässäkin hervottoman hauskassa rahastojutussa on kyse: vitsistä vai mielikuvitusmaailmassa elävän ihmisen houreesta? Itse veikkaan pilakirjoitusta, sillä eihän kukaan voi tosissaan...
Kun yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät. En ymmärrä, että joku tekisi pilaa toisen kärsimyksestä.
Kaikki ehdottamasi asiat olisivat hyviä, mutta... Niin mutta meillä on piispanamme J. Wróbel niminen puolalainen professori, jonka sanavarastoon eivät kuulu sanat armeliaisuus ja laupeus.
Isä Jan ei saa MISSÄÄN TILANTEESSA toimia pappina Suomessa, kiitos J. Wróbelin ukaasien.
Autat parhaiten oikeudenmukaisuuden edistämistä ja viime aikoina sairastelleen isä Janin tapauksen ratkaisua valittamalla nuntiukselle.
voimaa ("suurin voima" sanoi Benedicta Idefelt eräässä tilaisuudessa). Toipuminen kysyy kärsivällisyyttä, luulen että yhteydenpito on tärkeää.