Minulla on ikää reilu 30v ja tuntuu että mikään ei tunnu enää miltään. Esim vielä pari vuotta sitten panostin jouluun ja muihin pyhiin mutta nykyään en jaksa enää edes välittää koska ei se vaan enää tunnu siltä miltä ennen. Olen ollut kotini vanki nyt puolisen vuotta, en pysty lähtemään ulos eikä se sinällään ole ongelma koska mitäpä siellä ulkona mulle olis. Edes raitis ilma ei tunnu miltään ja kaikki on jotenkin yhdentekevää. En nyt löydä oikeaa sanaa, mutta jotenkin mikään ei vaan tunnu miltään.
Minulla on ihana poikaystävä joka rakastaa ja haluaa naimisiin, mutta tiellä on niin paljon esteitä joita olen parhaani mukaan koittanut ylittää mutta sekään ei tunnu enää vaivan arvoiselta. Olen luovuttanut elämän suhteen, sen suhteen että joskus kaikki olis vielä paremmin. En jaksa uskoa siihen. Olen tyhjä, loppu, kaikkeni antanut jonka elämässä ei mikään muutu. Yritän välillä muuttaa asioita, mutta en osaa koska olen saamaton paska. Mutta sekään ei tunnu miltään. Itsetuhoisia ajatuksia on, mutta tuskin mitään itselleni teen. Teen hidasta kuolemaa, olen luovuttanut ja mikään ei tunnu miltään joten katsotaan kauanko tätä jatkuu.
Se on aika raju tunne kun tajuaa että on luovuttanut elämänsä suhteen. Kunnes sekään ei enää tunnu miltään.
Minulla on ihana poikaystävä joka rakastaa ja haluaa naimisiin, mutta tiellä on niin paljon esteitä joita olen parhaani mukaan koittanut ylittää mutta sekään ei tunnu enää vaivan arvoiselta. Olen luovuttanut elämän suhteen, sen suhteen että joskus kaikki olis vielä paremmin. En jaksa uskoa siihen. Olen tyhjä, loppu, kaikkeni antanut jonka elämässä ei mikään muutu. Yritän välillä muuttaa asioita, mutta en osaa koska olen saamaton paska. Mutta sekään ei tunnu miltään. Itsetuhoisia ajatuksia on, mutta tuskin mitään itselleni teen. Teen hidasta kuolemaa, olen luovuttanut ja mikään ei tunnu miltään joten katsotaan kauanko tätä jatkuu.
Se on aika raju tunne kun tajuaa että on luovuttanut elämänsä suhteen. Kunnes sekään ei enää tunnu miltään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo teksti voisi olla omasta päästäni, jos osaisin kirjoittaa noin kuvaavasti. Sillä erotuksella, että olen sinkku. Saman asian kanssa itsekin painin. Päätin vuodenvaihteen jälkeen lopettaa työt ja ajaa masennuslääkityksen alas vähitellen. Sitten ehkä asunto myyntiin ja luopuminen kaikesta turhasta tavarasta. Ehkä maiseman vaihdos tähän päälle tekisi myös terää.
Voimia sinulle! Elämä tuntuu raskaalta kun ei jaksa innostua mistään ja tuntuu, että millään ei ole väliä.
-E-
Voimia sinullekkin <3
Varmaan maisemanvaihdos tekeekin sinulle hyvää. Ns uusi alku.
Neuroleptit vievät tunteet ja masennuslääkkeet vielä pahemmin. Lopettakaa ne.
Oon piiloutunu neulatyynyyn ite. Välillä meinaan tulee rajumpi hikiki.
Hei,
Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi saada sekä tukea että vinkkejä avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Voimia tilanteeseen!
Ystävllisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata