Kaupunki etsii sijoittajaa simpsiön kehittämiseksi. Kannattaisko unohtaa koko juttu?
Simpsion sijoittajat
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eivät muuta keksi, jotta vanhaa on helpo hinkata ja aikaansa viettää ton ympärillä haavein-
Siitä pitäisi ruveta luopumaan jotta elämä olisi ja huvit nk. yhtä lasketelua, kyllä joo se on taito osata ja pystyä luomaan pinnistystäkin vaativaa ympäristöä.
Kaupungin kannattais ensin sijoittaa koko kaupunki osaksi Seinäjokea, niin saattaisi sitten joku sijoittaja oikeasti innostua investoimaan Simpsiön alueeseen. Ehkä jopa muihinkin Lapuan kulmauksiin. Nykyisellään Lapua ei ole houkuttava eikä puoleensavetävä kohde. Viimeisimmät ennusteet maalaavat entistä synkemmän kuvan Lapuan kaupungin tulevaisuuden näkymistä, ne ovat masentavat. Tosiasiat kannnattaa tunnustaa.
Eikö seinäsjoella oo kantia kestää mitään yksinään, niinkuin tätä tulevaa pyörähystään minkä on itse rakentanut, sitä vain ootellaan sivusta katsoen, miten syvällä tuo siin sitten käykään
-koskas hyö kokonaisuus järkiintyy savikossaan seisten munnaa myäten.
Voi taivahan valtaus vielä päälle.
Seinäskät ei oo mitään -jonsei sitä maakunta kokoajan työnnä, se on ite osiltaan ontoa kokonaan aivan kumajavaa tyhyjäsuunnitelmaa.
Myydään simpsiö pöntiselle yhdellä eurolla. pöntinen tekee simpsiöstä puuhamaan. Vähintään satatuhatta kävijää joka vuosi. Miljoona tulot kaupungille. Eiks oo hyvä idea?
Kaupunki ostaa aikanaan sen takaisin sijoittajan konkurssipesältä? Montako kertaa tähän mennessä Simpsiölle on paasattu kaupungin rahoja? 🤔
Ei tulosta ilman panosta. Simpsiö on antanut moninkertaisesti takaisin sinne paasatut rahat.
Hyvähän se on jotta jotakin yrittävät, kun eivät muutakaan keksi.
Uskon, että ideoita otetaan vastaan. Jos jollakin on hyvä idea niin kannattaa tuoda julki. Saa mzainetta ja kunniaa, ehkä hyvän palkkionkin.
Tuumaustolopat
Vaikka moon kesääsi kaiken liikenevän aijan pihalla, ei se tarkoota sitä, että tekisin siälä jotaki koko aijan. Mähän seison pihas montakertaa ku puujumala ja vahtaan yhtehe paikkahan. Käännyn välillä yhyreksänkymmentä astetta ja jähämetyn taas. Aivosolut kuitenki raksuttaa, nii että höyry nousoo ja teköö uusia suunnitelmia.
Isäntä sahas mulle muutaman pöllin lisää, jokka suriin tummalla kuullotteella. Iskin yhyren katajakulumahan, keskelle ansikkakasvustua. Ei oo nurmikkua leikates tiällä.
Nämähän ei oo raatoja, vaikka ovakki saman färisiä. Söpöjä tarhakylymänkukkien siämenhaituvia.
Non mun toisen tuumaustolopan viäres, kinttupoluulla. Tuahon kohtahan paistaa viimmeeseksi ilta-aurinko ja siinä on mukava juara kuppi kaffia, illalla navetan jäläkihi. Siinä on oikee ekstraa -selekänoja. Kakkosnelone nojaa seinää, yksinkertaane, mutta toimii.
Siiton kiva kattella, vaikka tätä keväällä istutettua 'Adalmina' atsaleeaa.
Kommenteja:
Noi sun tuumaustolpat onkin hauskan käytännölliset, tarjoovat istuinpaikan ja koristukset. Nyt kyl nappaan ton idiksen ja paan miehen sahaaman pallinmittasia pöllejä.
Lisääkin on ...
Tukeva olo on kaikista parainta elämää, etsi ja katsele sitä -kaikki on ns. valmista .
Simpsiönvuori on merkittävä lapualaisten lähivirkistysalue ja se tulee koijareiden ja huijareiden jättää rauhaan.
PAKKASEN PUREMAA
Olen aina rakastanut Suomen luontoa, vuodenaikoja ja maisemia. Nuorena tyttönä suurin idolini oli Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär, tuo metsissä seikkaileva rohkea takkutukkainen poikatyttö ja niinpä minäkin vietin suuren osan lapsuudestani metsässä. Juoksin polkuja kengättömänä, rakensin majoja kuusten alle tai vietin aikaa hakkuuaukioilla. Suomen metsät ovat minulle maamme sydän ja siellä yhä edelleen omakin sielu rauhoittuu. Kävelylenkeilläni täällä Kiskossa parhaat hetket ovat humisevien mäntyjen katveessa, kun sininen taivas pilkottaa latvuston takaa. Saatan vahvasti samaistua niihin ihmisiin, jotka aikanaan asuttivat tämän kauniin maa-alueen, joka tänään tunnetaan 100- vuotiaana Suomena. Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen ensimmäiset asukkaat saapuivat Etelä-Suomeen koillisesta tai etelästä, luultavimmin Kundan kulttuuriin piiristä nykyisen Viron alueelta. Ensimmäiset ihmiset toivat todennäköisesti mukanaan myös koiran. Elinkeinot olivat kasvien keräily, metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Elämä luonnon armoilla oli kovaa ja armotonta, ja kansasta kasvoi sitkeä. On hienoa huomata, että maatalouteen ja metsästykseen liittyvät taidot ja rituaalit edelleen ovat voimissaan täällä maalla.
Kyllä lapualaisistakin löytyisi, mutta ollaan nyt kansaenvälisiä suomalaisia
Luonnossa ja metsässä on voimamme:
Juho Aitamurtoa nuoruutensa hiihtoihanteena pitänyt V. A. Koskenniemi kirjoitti vuoden 1895 Oulun hiihtoja seuratessaan hiihtokuninkaiden, Aitamurron ja Ritolan kunniaksi runon:
Nyt vähitellen, kukin suunnaltansa
jo saapui päivän sankarit.
He oli otteluhun valmiit
ja kukin yhtä varma voitostaan.
Tuolt tuli Ritola ja Aitamäki,
vain ensi palkintoja kummallakin.
Jo ympär Ritolan ja Aitamäen
nyt kokoutuvan muunkin hiihtoväen
jo nähtiin suksillansa keinutellen
ja tamineita lähtöön valmistellen.
Simpsiö on pohjaton kaivo kaupugin ei saa laittaa senttiäkään enää simpsiöön se on nykyiselläänsä hyvä on pururataa laavua ja se laskettelurinne se piisakkoon