Valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman (VANUPO) 2020-2023 laadinnassa ja toteuttamisessa on hyvä ottaa huomioon yhteiskunnan maallistumiskehitys sekä uskonnottomien nuorten katsomukselliset oikeudet.
Nuorisobarometrin 2018 kyselyn mukaan itseään pitää 1. vahvemmin uskonnollisena 9 %, 2. jossain määrin uskonnollisena 13 %, 3 neutraalina tai uskonnollisen ja ei-uskonnollisen välissä 21 %, 4. jossain määrin ei-uskonnollisena 24 %, 5. vahvemmin ei-uskonnollisena 33 %, 6. ei osaa sanoa, 0 %. Katsomukselliselta identiteetiltään ei-uskonnollisia oli siis 57 % ja uskonnollisia 22 %.
Kirkon tutkimuskeskus kysyi vuoden 2019 rippikoululaisten kantoja. Yli 12 000 vastasi: rippikoululaisista 35 % sanoi uskovansa Jumalaan, 32 % sanoi uskovansa Jeesuksen ylösnousemukseen ja 57 % sanoi haluavansa kuulua evl kirkon jäsenyyteen.
Peruskoulu- ja lukiolain säädöskohta, jonka mukaan uskonnonopetus on pakollinen kirkon jäsenille ja siten elämänkatsomustiedon opiskelu on kielletty, on lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen ja loukkaa yhdenvertaisuutta. Tämän totesi myös lapsiasiavaltuutettu kertomuksessaan eduskunnalle (helmikuu 2018, sivu 154). Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto,
Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijain liitto myös esittivät nykytilanteen korjaamista lausunnoissaan lukiolain luonnokseen keväällä 218. Elämänkatsomustiedon opetus tulisi avata kiireellisellä erillisratkaisulla niin että oppiaine- ja tuntijakoon ei tarvitse kajota, eikä avaaminen edellytä muutoksia perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin.
On tärkeää, että valtakunnallisessa nuorisotyössä ja -politiikassa noudatetaan uskonnollisen, katsomuksellisen ja puoluepoliittisen sitouttamattomuuden linjaa. Yhteistyötä evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyön kanssa tulee tarkastella siltä pohjalta. Nuoria tulee kohdella yhdenvertaisesti myös riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan. Tähän tulee kiinnittää huomiota myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia laadittaessa; tilanteen arviointiin ja toimenpiteisiin tarvitaan konkreettisuutta. Kunnat samoin kuin oppilaitokset tarvitsevat myös valtakunnallista ohjausta yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Uskontojen välisen vuorovaikutuksen edistämisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota uskontojen ja katsomusten välisen vuoropuhelun edistämiseen. Katsomusdialogin edistämistyöhön tulee siten kutsua mukaan myös uskonnottomia ja uskonnottomien edunvalvontajärjestöjen, kuten Vapaa-ajattelijain liiton edustajia. Myös uskonnottomien järjestöjen katsomusdialogin edistämistyöhön samoin kuin nuorten katsomuksellisten oikeuksien ja identiteetin tukemiseen olisi perusteltua myöntää avustuksia.
Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ihmisoikeus-, kulttuuri- ja edunvalvontajärjestö, joka myös edistää humanistista etiikka sekä tiedepohjaista maailmankuvaa, rationaalisuutta ja kriittisyyttä.
Nuorisobarometrin 2018 kyselyn mukaan itseään pitää 1. vahvemmin uskonnollisena 9 %, 2. jossain määrin uskonnollisena 13 %, 3 neutraalina tai uskonnollisen ja ei-uskonnollisen välissä 21 %, 4. jossain määrin ei-uskonnollisena 24 %, 5. vahvemmin ei-uskonnollisena 33 %, 6. ei osaa sanoa, 0 %. Katsomukselliselta identiteetiltään ei-uskonnollisia oli siis 57 % ja uskonnollisia 22 %.
Kirkon tutkimuskeskus kysyi vuoden 2019 rippikoululaisten kantoja. Yli 12 000 vastasi: rippikoululaisista 35 % sanoi uskovansa Jumalaan, 32 % sanoi uskovansa Jeesuksen ylösnousemukseen ja 57 % sanoi haluavansa kuulua evl kirkon jäsenyyteen.
Peruskoulu- ja lukiolain säädöskohta, jonka mukaan uskonnonopetus on pakollinen kirkon jäsenille ja siten elämänkatsomustiedon opiskelu on kielletty, on lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen ja loukkaa yhdenvertaisuutta. Tämän totesi myös lapsiasiavaltuutettu kertomuksessaan eduskunnalle (helmikuu 2018, sivu 154). Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto,
Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijain liitto myös esittivät nykytilanteen korjaamista lausunnoissaan lukiolain luonnokseen keväällä 218. Elämänkatsomustiedon opetus tulisi avata kiireellisellä erillisratkaisulla niin että oppiaine- ja tuntijakoon ei tarvitse kajota, eikä avaaminen edellytä muutoksia perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin.
On tärkeää, että valtakunnallisessa nuorisotyössä ja -politiikassa noudatetaan uskonnollisen, katsomuksellisen ja puoluepoliittisen sitouttamattomuuden linjaa. Yhteistyötä evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyön kanssa tulee tarkastella siltä pohjalta. Nuoria tulee kohdella yhdenvertaisesti myös riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan. Tähän tulee kiinnittää huomiota myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia laadittaessa; tilanteen arviointiin ja toimenpiteisiin tarvitaan konkreettisuutta. Kunnat samoin kuin oppilaitokset tarvitsevat myös valtakunnallista ohjausta yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Uskontojen välisen vuorovaikutuksen edistämisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota uskontojen ja katsomusten välisen vuoropuhelun edistämiseen. Katsomusdialogin edistämistyöhön tulee siten kutsua mukaan myös uskonnottomia ja uskonnottomien edunvalvontajärjestöjen, kuten Vapaa-ajattelijain liiton edustajia. Myös uskonnottomien järjestöjen katsomusdialogin edistämistyöhön samoin kuin nuorten katsomuksellisten oikeuksien ja identiteetin tukemiseen olisi perusteltua myöntää avustuksia.
Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ihmisoikeus-, kulttuuri- ja edunvalvontajärjestö, joka myös edistää humanistista etiikka sekä tiedepohjaista maailmankuvaa, rationaalisuutta ja kriittisyyttä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä koskee jo kaiken ikäisiä: Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetin kohdalla voisi uskontojen vuoropuhelun edistämisen määrärahan nimike muuttaa uskontojen ja katsomusten vuoropuheluksi. Se ottaisi huomioon myös uskonnottomat ja ei-uskonnolliset sekä yhteiskunnan maallistumisen. Se ei estäisi vain uskontojen välisen vuoropuhelun edistämistä, mutta mahdollistaisi myös uskontojen ja uskonnottomien katsomusten vuoropuhelun tuen.
Hyvä puheenvuoro. Nuorten ajatus- ja elämismaailma on syytää ottaa vakavassti ja iloisesti huomioon. Kirkko voi hoitaa omiaan, mutta se ei pidä tulla kaikkien tontille.
Valtion papereissa ei puhuta kirkosta juurikaan, mutta käytännössä ovat monilla paikakunnilla kuin paita ja peepu. Siis kunnallinen ja kirkolllinen.
Hyviä nökökohtisa nimenomaan valtion ja kuntien nuorisotyöhön, jonka tulee olla uskonnolisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta - ja sitouttamatonta. Nuorisojärjestöjeen rooli on kokonaisuduessa tärkeä, Niistä tietoa alli .fi
Valtiollisen ja kunnallisen norisotyön peruslinjaukset ovat ihanok sekulaareja. Eri asia on, että paikka paikoin yhteistyö seurakunnan nuorisotyön kanssa menee liian pitkälle, koska srk on kuitenkin ensi sijassa uskonnollinen yhdyskunta.
Ei VA edusta uskonnottomia
vaan on keskenään riitoja käyvä mikroskooppinen räyhäporukka jolla ei ole edes organisaatio kunnossa kun pääsihteeri johtaa puhetta ja puheenjohtaja pitelee päätään
Viksuja vinkkejä sanoisin. Virallissti Suomen nuorisotyö on ok, mutta kuntatasolla seurakunnan roolli nousee liian suureksi kuntien toiminnoissa.