Ruotsi on sisällissodan partaalla; kehittyykö myös vallankumous?

Ruotsi on luisumassa täydelliseen sisällissotaan
Yleisesti sisällissota määritellään poliittisesti järjestäytyneen yhteisön, kuten valtion sisällä käytävään sotaan. Tavallisesti sisällissodissa valtion sisällä sotaa käyviä osapuolia tuetaan valtion ulkopuolelta, joko suoraan tai salaisesti. Näitä rikollisjengejä taatusti tuetaan Ruotsin valtion ulkopuolelta.Vaikka Ruotsissa tietyn kaltaisen sodan vastapuolena virkavaltaa vastaan ovat maahanmuuttaja taustaiset rikollisjengit, ilman poliittista ulottuvuutta, voidaan nämä konfliktit määritellä tietyn kaltaiseksi sisällisodaksi, sillä onhan kysymyksessa järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan tehdyt väkivaltaiset iskut. Selkkaus muuttuu poliittiseksi silloin, kun Ruotsin kansalaiset ryhtyvät puolustautumaan rikollisjengejä vastaan.
Ruotsalaisen turvallisuusasiantuntijan Olle Fjordgrenin mukaan Ruotsissa on jo käynnissä matalan intensiteetin sisällissota, joka uhkaa muuttua kuumaksi sisällissodaksi, jos maan kehityssuuntaa ei muuteta pian. Tämä Ollen analyysi julkaistiin vuonna 2013, ja siitä lähtien kyseinen tilanne on todellakin tullut kuumemmaksi.
Ruotsi todellakin kulkee kohti täydellistä sisällissotaa.
– Olemme periaatteessa luovuttaneet ja rikolliset ovat ottaneet vallan. Tällä hetkellä emme pysty asettamaan mitään vastaan, enkä näe, että kehityssuunta voitaisiin kääntää, Fjordgren sanoo.
Fjordgrenin mukaan Ruotsi oli jo vuonna 2013 matalan intensiteetin sisällissodassa, mutta nyt kuusi vuotta myöhemmin rikolliset ovat jo monilla alueilla voittaneet. Näitä alueita nimetään no go -alueiksi.
Ruotsi on likipitäen epäonnistunut valtio

Poliittisen tahdon puute tunnustaa tilanteen vakavuus sekä ongelmia aiheuttavat todelliset syyt, yhdistettynä kyvyttömyyteen ja välinpitämättömyyteen ovat tehneet Ruotsista jo lähes epäonnistuneen valtion.
Yhteiskunnassa toimintasäännöt eivät ole muuttuneet, poliisi partioi kuten aina ennenkin, mutta vastustajat – jengirikolliset – pelaavat aivan uusilla ja omilla säännöillään. Turvallisuusasiantuntijan mukaan ainoa toimiva ratkaisu on nollatoleranssi, New Yorkin malli, missä vaaralliset yhteisöt tehdään toimintakyvyttömiksi poistamalla vaarallinen aines kaduilta.
Jos nykyinen suuntaus ei muutu, Fjordgrenin mukaan lopputuloksena on sisällissota. Se saattaa alkaa syrjäytyneiltä alueilta, tai sitten ruotsalaiset yksinkertaisesti saavat nykymenosta tarpeekseen ja nousevat vastarintaan.
Lisäksi mahdollisesta sisällissodasta voitaisiin sanoa, että Ruotsin kansallismieliset ja isänmaalliset (Vastarintaliike) tulisivat ainakin tietyillä alueilla taistelemaan rikollisjengejä vastaan. Koska hallituksen joukot ynnä poliisivoimat kävisivät sotaa sekä rikollisjengejä, että Vastarintaliikettä vastaan, ajauduttaisiin täydelliseen sotaan poliittisia vallanpitäjiä vastaan. Tämä olisi paremman tulevaisuuden mahdollisuus.
Teoriassa voitaisiin ajatella, että Tanskan, Norjan, Suomen, ja luultavasti Venäjän Vastarintaliikkeet tulisivat tukemaan Ruotsin isänmaallisia. Tällöin voitto voisi olla Vastarintaliikkeelle melko varmaa.
Sisällisotahan täytyy nähdä yhteiskunnallisen kriisin huipentumana. Tämä kriisi on aiheutunut humanitäärisen maahanmuuton ansiosta.
Koska ainakin kaksi poliittisen elämän tendenssiä määrää kypsyyden vallankumouksen alkamiseen, niin nämä kypsyneet tendenssit voivat samoin määrätä valmiuden sisällisodan vähittäiseen puhkeamiseen. Nämä tendenssit ovat: Kansankerroksien, etupäässä palkansaajien, pienyrittäjien, lähiöissä asuvien ynnä työttömien haluttomuus jatkaa elämää nykyisessä yhteiskunnallisessa osittain hengenvaarallisessa ja nöyryyttävässä tilanteessa, ja vastaavasti maan poliittinen johto ei enää pysty hallitsemaan nykyistä tilannetta. Aivan selvästi näkee, että Ruotsin maan johto on menettänyt täydellisesti hallinnan monikulttuurellisessa politiikassaan. Ruotsi on epäonnistunut valtio. Tämä tilanne on lähellä monissa Euroopan maissa, ja puuttuu vain ruutitynnyri suuremman konfliktin sytyttämiseen. Suomi ilmeisesti seuraa tässäkin Ruotsin mallia, ja ajautuu enen pitkää vaikeuksiin.
Mikäli sisällisota todellakin leimahtaa Ruotsiin, täytyy vain toivoa sen seurauksena poliittista ja yhteiskunnallista vallankumousta, jonka tuloksena valtiolliset perustukset uudistuisivat edustamaan itsenäistä sekä vapaata valtiota.
Mikä neuvoksi väkivaltaisuuksien lopettamiseksi?
Ruotsalaiset arvoliberalistiset poliitikot antavat pommi-iskujen ja muiden väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi stereotypisia sekä poliittisesti hyvin korrekteja ohjeita, kuten esimerkiksi asennekasvatusta kouluissa, poliisivahvuuden lisäämistä, lisärahoitusta järjestyksenvalvontasektorille yms. sanahelinää, jotka toimenpiteet eivät johta yhtään mihinkään.
Tosin Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson hiljattain ehdotti sotilaiden laittamista kaduille poliisin avuksi lähiöihin rikollisjengejä vastaan. Ehkä tämä olisi tyhjää parempi toimenpide.