Suorituskeskeisyys on yksi nyky-yhteiskunnan ongelmista, jotka aiheuttavat sen jäsenille terveydellisiä ongelmia, lähinnä mielenterveyden kannalta. Oletko tullut ajatelleeksi, että olisit suorituskeskeinen? Luterilaiseen mentaliteettiin kuuluu, että työt on tehtävä hyvin, jopa perusteellisesti. Usein liiankin hyvin. Suomalainen ajattelutapa on samansuuntainen. Kun ihminen suorittaa yhdellä osa-alueella, vaikkapa työpaikalla, suorittaa hän helposti myös muilla osa-alueilla ihan huomaamattaan. Voiko suorittaminen tarttua myös uskontoon, vaikkapa kristinuskoon?
Asiaa ei tarvitse kovinkaan kauaa miettiä, kun mieleen tulee fariseusten ja Jeesuksen väliset keskustelut pikkutarkasta perinnäissääntöjen noudattamisesta. Vanhan testamentin aikaan Jumala oli antanut lukuisia sääntöjä siitä miten elää mutta fariseukset ja kirjanoppineet olivat johtaneet niistä omia sääntöjään, jotka eivät olleet Jeesukselle mieleen. Myöhemmin Paavali kirjoitti, miten Jeesus oli tullut vapauttamaan juutalaiset turhista säännöistä, jotka olivat muodostuneet heille raskaaksi ikeeksi. Ja tästä puhui myös Jeesus kun hän kertoi antavansa oman rauhansa meille. Jeesus tarkoitti rauhansa antamisella nimen omaan rauhaa perinnäissääntöjen noudattamisesta, joiden tilalle hän toisi rakkauden lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan.
Esiintyykö seurakunnissa tällaista perinnäissääntöjen noudattamista tai suorituskeskeisyyttä vieläkin? Kyllä esiintyy. Kaikenlainen opetus, joka ei perustu suoraan Raamatun sanaan on ihmisten omaa opetusta. Opetus, joka käskee tekemään jollakin tietyllä tavalla silloin kun Raamattu ei siihen käske, on ihmisten omaa opetusta. Tällaisista asioista muodustuu ja on muodostunut pikkuhiljaa perinnäissääntöjä: omaa kulttuuriaan, joka on ominaista juuri kyseisille kirkkokunnille. Näiden sääntöjen noudattaminen on hiljaista suorittamista.
Kun adventismi-palstalla ollaan, on paikallaan tuoda esille, että tällaisia perinnäissääntöjä on myös adventismissa. Näitä ovat mm erilaiset pukeutumiseen ja ravitsemukseen littyvät säännöt. Adventtikirkko on saanut säännöillään aikaan uskonnon, jossa ihmisten keksimien sääntöjen suorittamisesta on tullut niin tärkeää, että jos et tietyllä tavalla niitä noudata, et ole hyvä seurakunnan jäsen. Adventismi onkin melko suorituskeskeinen uskonto. Jotkut tekevät siitä jopa pelottavan suorituskeskeisen uskonnon väittämällä, että jos et elä Adventtikirkon opinkohtien mukaan, et pelastu.
Jeesus on kuitenkin tuonut meille oman rauhansa ja sen mukana vapauden kaikenlaisista ihmisten säännöistä. Jeesuksen seurassa ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla tai syödä tietyn ruokavalion mukaan. Jeesus ei asettanut sääntöjä itsensä jatkuvasta Kristuksenkaltaiseksi kehittämisestä, jotta ansaitsisi pelastuksen (EGW:n itsensäkehitys-konsepti). Jeesuksen seurassa ei tarvitse yrittää tulla täysin tahrattomaksi ansaitakseen pelastuksen (EGW:n opetus). Kristus toi meille rauhan suorittamisesta. Tämän pitäisi olla hyvä uutinen meille suorittajille.
Mutta miksi niin moni silti jatkaa suorittamistaan? Ehkä kyse on adventistikulttuurista, joka on niin suorituskeskeinen. Suorittajat ovat kuin kotonaan tuossa suorittajien kehdossa. Kenellekään ei tule mieleenkään, että siinä olisi mitään väärää kun kirkko opettaa lähes tietämättään suorituskeskeisyyttä. Seura tekee kaltaisekseen. Kun kirkko vielä pastorien suulla opettaa, että sillä on opetukset, eivät muut opetukset voi olla parempia. Näin pienet harmittomatkin perinnäissäännöt saavat isoja merkityksiä. Suorittamisesta tulee itseisarvo, joka nousee Kristus ensin-hokemien yläpuolelle. Ja kuin huomaamatta, adventismista on tullut kultti-uskonto, jonka keskiössä ei todellisuudessa olekaan Jeesus itse vaan erilaisten perinnäissääntöjen noudattaminen/korostaminen. Kaikki tapahtuu kuitenkin huomaamatta ja hyvässä tahdikkuudessa, hyvän uskon siivittämänä. Kirkon johto ajaa kirkkoa kuitenkin syvemmälle ja syvemmälle suorittamiseen, aina uusien ja uusien sääntöjen maailmaan, hiljaisuudessa kulisseista käsin.
Oletko sinä uskonnon suorittaja? Tarvitsetko elämääsi ainaista suorittamista kaikessa, mitä teet? Vai riittääkö sinulle pelkästään Jeesus ja se rauha, jonka hän on tuonut omilleen? Rauhan omista teoistasi ja suorittamisesta: vapauden lähestyä Jumalaa sellaisena kuin olet.
Asiaa ei tarvitse kovinkaan kauaa miettiä, kun mieleen tulee fariseusten ja Jeesuksen väliset keskustelut pikkutarkasta perinnäissääntöjen noudattamisesta. Vanhan testamentin aikaan Jumala oli antanut lukuisia sääntöjä siitä miten elää mutta fariseukset ja kirjanoppineet olivat johtaneet niistä omia sääntöjään, jotka eivät olleet Jeesukselle mieleen. Myöhemmin Paavali kirjoitti, miten Jeesus oli tullut vapauttamaan juutalaiset turhista säännöistä, jotka olivat muodostuneet heille raskaaksi ikeeksi. Ja tästä puhui myös Jeesus kun hän kertoi antavansa oman rauhansa meille. Jeesus tarkoitti rauhansa antamisella nimen omaan rauhaa perinnäissääntöjen noudattamisesta, joiden tilalle hän toisi rakkauden lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan.
Esiintyykö seurakunnissa tällaista perinnäissääntöjen noudattamista tai suorituskeskeisyyttä vieläkin? Kyllä esiintyy. Kaikenlainen opetus, joka ei perustu suoraan Raamatun sanaan on ihmisten omaa opetusta. Opetus, joka käskee tekemään jollakin tietyllä tavalla silloin kun Raamattu ei siihen käske, on ihmisten omaa opetusta. Tällaisista asioista muodustuu ja on muodostunut pikkuhiljaa perinnäissääntöjä: omaa kulttuuriaan, joka on ominaista juuri kyseisille kirkkokunnille. Näiden sääntöjen noudattaminen on hiljaista suorittamista.
Kun adventismi-palstalla ollaan, on paikallaan tuoda esille, että tällaisia perinnäissääntöjä on myös adventismissa. Näitä ovat mm erilaiset pukeutumiseen ja ravitsemukseen littyvät säännöt. Adventtikirkko on saanut säännöillään aikaan uskonnon, jossa ihmisten keksimien sääntöjen suorittamisesta on tullut niin tärkeää, että jos et tietyllä tavalla niitä noudata, et ole hyvä seurakunnan jäsen. Adventismi onkin melko suorituskeskeinen uskonto. Jotkut tekevät siitä jopa pelottavan suorituskeskeisen uskonnon väittämällä, että jos et elä Adventtikirkon opinkohtien mukaan, et pelastu.
Jeesus on kuitenkin tuonut meille oman rauhansa ja sen mukana vapauden kaikenlaisista ihmisten säännöistä. Jeesuksen seurassa ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla tai syödä tietyn ruokavalion mukaan. Jeesus ei asettanut sääntöjä itsensä jatkuvasta Kristuksenkaltaiseksi kehittämisestä, jotta ansaitsisi pelastuksen (EGW:n itsensäkehitys-konsepti). Jeesuksen seurassa ei tarvitse yrittää tulla täysin tahrattomaksi ansaitakseen pelastuksen (EGW:n opetus). Kristus toi meille rauhan suorittamisesta. Tämän pitäisi olla hyvä uutinen meille suorittajille.
Mutta miksi niin moni silti jatkaa suorittamistaan? Ehkä kyse on adventistikulttuurista, joka on niin suorituskeskeinen. Suorittajat ovat kuin kotonaan tuossa suorittajien kehdossa. Kenellekään ei tule mieleenkään, että siinä olisi mitään väärää kun kirkko opettaa lähes tietämättään suorituskeskeisyyttä. Seura tekee kaltaisekseen. Kun kirkko vielä pastorien suulla opettaa, että sillä on opetukset, eivät muut opetukset voi olla parempia. Näin pienet harmittomatkin perinnäissäännöt saavat isoja merkityksiä. Suorittamisesta tulee itseisarvo, joka nousee Kristus ensin-hokemien yläpuolelle. Ja kuin huomaamatta, adventismista on tullut kultti-uskonto, jonka keskiössä ei todellisuudessa olekaan Jeesus itse vaan erilaisten perinnäissääntöjen noudattaminen/korostaminen. Kaikki tapahtuu kuitenkin huomaamatta ja hyvässä tahdikkuudessa, hyvän uskon siivittämänä. Kirkon johto ajaa kirkkoa kuitenkin syvemmälle ja syvemmälle suorittamiseen, aina uusien ja uusien sääntöjen maailmaan, hiljaisuudessa kulisseista käsin.
Oletko sinä uskonnon suorittaja? Tarvitsetko elämääsi ainaista suorittamista kaikessa, mitä teet? Vai riittääkö sinulle pelkästään Jeesus ja se rauha, jonka hän on tuonut omilleen? Rauhan omista teoistasi ja suorittamisesta: vapauden lähestyä Jumalaa sellaisena kuin olet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Adventistipastorit ovat tulosvastuullisia.
Adventistipastorit ovat myös vastuullisia siitä, että he nousevat yhdyskuntansa hierarkiassa ylöspäin. He tavoittelevat parempia paikkoja yhteisössään/adventtiliikkeessä/liiketoiminnassa ja sitä kautta parempaa palkkaa. Heidän pääasiallisin tehtävänsä on saada aktiivisia ja hyviä maksavia asiakkaita edustamalleen yhteisölle.
Tulosvastuullisuus ja suorituskeskeisyys eivät ole synonyymejä.
Kylläpä menivät adventistit hiljaisiksi. Ei niin minkäänlaista kommentointia. Ei mitään vasta-argumentointia. Adventistit lilluvat itse-tyytyväisyydessään vailla itse-kritiikkiä. Eihän oma kirkkokunta voi olla väärässä kun sen palkalliset johtajat väittävät että kirkolla on kaikista oikein totuus. Ellen G. White varmaan kääntyisi haudassa jos tietäisi nykyisestä kirkon alennustilasta.
Eihän se Jeesuskaan suutansa avannut vastustajille.
Miksi? Koska Hän täytti Jumalantahdon, eikä Jumalalla ollut siinä tarkoitus sanoakaan.
Jaa, ehkä se siinä syy, ettei teillekään vastata. Ei kaikkiin asioihin tarvita vastauksia.
Se on vain tärkeä, että haette omiin asioihin vastausta, että olisitte perillä.
Adventistit eivät tietenkään vastaa, koska eivät kykene huomaamaan, että heidän uskontonsa on jotenkin pielessä. Kun on niin hyvin aivopesty, ei voi enää huomata, että ollaan menty metsään. Vähän niin kuin muissakin kulteissa. Tom Cruisekaan ei osaa sanoa mitään kriitisoivaa Scientologiastaan.
Meidät on Kristuksen ristillä vapautettu paitsi suorituskeskeisyydestä myös "Jumalaa lähestymisestä", koska meidät on kätketty Hänen kanssaan Jumalaan, asetettu jo Kristuksessa taivaallisiin.
Eiköhän ajassa ole näitä hädänpäiviä. Silloin Kristuksessa olevat voivat huutaa häntä avuksi.
Siksi Häntä voi lähestyä vaikka päivittäin.