Alun perin unionin jäsenyyttä ajettiin määritelmällä kauppaliitto ja nyt se on muuttunut pienten jäsenvaltioiden itsenäisyyden tuhoajaksi. Vain Saksa ja Ranska ovat yhdessä päättämässä muiden jäsenten asioista, muilla ei ole vaikutusvaltaa ja oikeutta päättää omasta lainsäädännöstään.
EU- valhetta
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavanomaista EU-vihaajan valetta.
Jäsenmaat ovat liittyneet vapaaehtoisesti ja päättävät asioista yhdessä hyväksymänsä
perussopimuksen määrittämällä tavalla.
Yhdessä säädettyjen EU-lakien ja direktiivien lisäksi jokainen jäsenvaltio säätää omia lakejaan.
Suomen kavallus jatkuu entiseen malliin Hyvätherrat voittokuljueessa kaikki menee..
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ostotarjouksia-satelee-liukuhihnalta-paattajien-kannattaisi-pysahtya-pohtimaan-asiaa/dfb5bb01-0450-4111-83b8-7ae4a9e02b43
Takin käänsi EU-reisulla Timo Soin ja nytkö Anttikin..
Antti mukana kansan totaali seurannan toteuttamisessa autojen GPS paikannus liikenne vero. Suomi koko euroopan kokeilu alue lienee tehokasta lannistaa kaltaiseni vapauden puolesta puhujat. Täydellinen poliisi valvonta astuu maahamme 2021 orvellin kirjaa nouatetaan Eläinten vallankumous. Toiset eläimet toisia tasa-arvoisenpia etenkin siat frakkeineen.
Yritysten myynneistä päätttävät omistajat, hallitukset tai hallintoneuvostot.
Liikenteen valvonnasta päättää hallitus.
Lait säätää eduskunta.
Sekopäisillä EU-vihaajilla ei ole päätösvaltaa mihinkään.
Ei. Kyllä Suomessa oli poliittinen tahto siirtyä osaksi läntistä Eurooppaa jo 1974, kun Urho Kekkosen johdolla Suomessa ajettiin vastustuksesta huolimatta läpi erityisiä vapaakauppasopimuksia EEC:n kanssa. Suomi ei ollut koskaan EEC:n varsinainen jäsen niin kuin jotkut täällä luulevat. EEC:n vastustus oli ankaraa ja jopa Helsingin Sanomien etusivulla julkaistiin vetoomus EEC-vapaakauppasopimusten estämiseksi.
Sopimuksella Suomi astui ison naapurinsa varpaille, mutta neuvotteli joukon SEV-kauppasopimuksia itäblokin maiden kanssa tyynnyttääkseen Neuvostoliittoa.
Lähihistorian kertaus:
Suomi sai itsenäisyyden, kun V.I. Leninin johtama vallankumous teki Venäjästä Neuvostoliiton. V.I. Lenin oli ensimmäinen ulkomainen johtaja, joka tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Pian punaiset ja valkoiset aloittivat Suomen sisällissodan, joka oli väestön määrään nähden toiseksi verisin sisällissota Euroopasssa. Espanjan sisällissota oli vieläkin verisempi. Itsenäisyyden jälkeen Suomi teki sotaretkiä Neuvostoliittoon, mm. Kuolaan ja Aunuksen Karjalaan. Nämä olivat ns. heimosotia, jotka yleensä halutaan unohtaa.
Neuvostolitto ja Saksa solmivat kesällä 1939 keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotv-Ribbentropp-sopimuksen). Suomalaiset arvelivat aluksi sopimuksen olevan eduksi Suomelle, mutta Mannerheim tiesi jo kesäkuussa, että Saksan ja Neuvostoliiton sopimus oli pahin vaihtoehto. Niinpä. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Eurooppa jaettiin etupiireihin. Vain viikko sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Saksa hyökkäsi Länsi-Puolaan. Hieman myöhemmin Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan.
Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939, kun Neuvostoliitto Mainilan false flag-operaation seurauksena vyörytti valtavat armeijansa Suomeen. Suomi oli yksin, neutraali ja puolueeton maa, joka olisi halunnut pysytellä suurten eurooppalaisten sotien ulkopuolella.
Talvisota kestettiin miten kuten. Suomi oli romahtamisen partaalla värirauhan aikaan. Suomesta oltiin tekemässä Neuvostotasavaltaa niin kuin Baltian maista, Virosta, Latviasta ja Liettuasta.
Tämä oli vainoharhaista aikaa Euroopan diplomaattisilla areenoilla. Saksa pelkäsi Neuvostoliittoa, Neuvostoliitto pelkäsi Saksaa. Ranska ja Britannia eivät olleet valmistautuneet sotaan, mutta olivat luvanneet taata Puolan turvallisuuden. Saksan aloitettua varustautumisensa 1930-luvun puolivälissä, Ranskalaiset hätääntyivät, mutta brittien mukaan saksalaisten varustautuminen oli hyvä asia. Britannia ja Saksa solmivat jopa yhteissen laivastosopimuksen ja Britannian pääministeri Neville Chamberlain hehkutti kuinka rauha Euroopassa oli turvattu. Mutta kuinka väärässä hän olikaan!
Saksan todellinen päämäärä oli aina idässä. Myöskään Neuvostoliitto ei ollut ihan täysillä mukana Molotov-Ribbentropp-sopimuksessa. On esitetty sellainenkin teoria, että Neuvostoliitto oli jo koonnut hyökkäysarmeijan hyökätäkseen Saksaa vastaan, mutta Saksa aloitti operaatio Barbarossan ensin.
Suomella oli vahvat sotilaalliset yhteydet Saksaan ja neuvotteluja Saksan kanssa käytiin. Jatkosota alkoi, kun Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä Hitlerin joukkojen aloitettua Operaatio Barbarossan. Suomi oli jälleen sodassa. Tällä kertaa hyökkääjän roolissa. Mannerheim oli kuitenkin päättänyt, että Suomi ei lähde varsinaiseen valloitussotaan, vaikka sotilaallisessa johdossa oli myös Suur-Suomalaisia haaveita. Sotaonni kuitenkin kääntyi lopulta mm. saksalaisten tekemiin virheisiin ja USA:n Neuvostoliitolle tarjoamaan lend and lease -apuun. Neuvostoliitto pystyi kääntämään puolustussodan hyökkäyssodaksi ja se eteni kiihtyvällä vauhdilla kohti Suomea ja Saksaa.
Hieman ennen toisen maailmansodan loppua, Suomi käänsi takkia ja käski saksalaiset joukot helvettiin Suomesta. Käytiin vielä Lapin sota entisiä aseveljiä vastaan. Jatkosodastakin selvittiin melkein kuivin jaloin.
Sodan jälkeen Suomeen asettui valvontakomissio. Suomen ja Saksan maksettaviksi tuli valtavat sotakorvaukset. Saksa jaettiin ensin neljään osaan ja sitten kahteen osaan. Suomen oli "vuokrattava" Porkkalan niemi Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi. Neuvostoliitto jätti Porkkalan kuitenkin jo noin kymmenen vuoden jälkeen.
1960-luvulla solmittiin muiden itäblokin maiden tapaan ystävyys- ja avunanto-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Sen varjolla Neuvostoliitto ohjaili Suomen sisä-, talous-, turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Nootteja ja uhkauksia sateli Kremlistä. Suomi suomettui ja etääntyi. Eurooppalaisille Suomi oli vain osa itäblokkia ja neuvostoliittolaisten sätkynukke. Suomi jäi yksin Neuvostoliiton kuristavaan halukseen.
Osa vasemmistolaista poliitikoistamme oli ihastuneita Itä-Saksaan ja sen harjoittamaan politiikkaan. Vähänpä tiesivät, että Itä-Saksassa 75 000 väärin ajattelevaa vangittiin ja ihmisiä teloitettiin ja ammuttiin mm. Berliinin muurille.
Suomi tasapainoili terällä. Suomessa oli vahva neuvostoliittolaismyönteinen poliittinen ryhmä, mutta oli myös niitä, jotka varustautuivat ja halusivat lähentyä läntistä Eurooppaa.
Paasikiven aikana aloitettiin voimakas teollistuminen. Suomi oli maatalousvaltainen agraariyhteiskunta ja Eurooppalaisiin maihin verrattuna varsin kehittymätön takapajula.
Teollistumista seurannut rakennemuutos johti pienten tilojen tarpeen häviämiseen. Maaseutu alkoi autioitua. Vuosien 1950 ja 1970 välillä Suomesta lähti noin 400 000 ihmistä työn perässä erityisesti Ruotsiin, mutta jonkin verran Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Saksaan. Vaikka näin suuri osuus Suomen väestöstä lähti, Suomessa oli vielä 1970-luvulla työttömyyttä. Menetelmät työttömyyden hoitoon olivat pakollisia risusavottoja yms. joissa työttömien toiveita ei juuri kyselty.
Teollisuus kehittyi suotuisaksi. Etenkin metalli-, paperi- ja koneteollisuus nostivat Suomea ja Suomen taloutta. 1970-luvulla Suomesta alkoi vähitellen kehittyä pohjoismainen hyvinvointivaltio erilaisine turvaverkkoineen (työttömyys- ja sosiaaliturva, terveydenhoito, koulutus jne.). Suomi oli ja on yhä selvästi köyhempi ja nuorempi kuin sen pohjoismaiset naapurit. Ruotsi vältti kaksi maailmansotaa ja teollistui. Norja löysi öljyä ja rikastui. Tanska on yksi maailman vanhimmista valtioista. Suomi oli Ruotsin itäinen osa satoja vuosia ennen kuin Venäjä liitti sen Suomen sodassa itseensä 1809. Suomalaisuuden historia on lyhyt. Suomalaisia olemme olleet vasta reilut sata vuotta.
Berliinin muurin sortumisesta tuli eilen kuluneeksi 30 vuotta. Eurooppa muuttui lyhyessä ajassa valtavasti, kun kylmä sota loppui. Baltian maat itsenäistyivät Neuvostoliitosta, mutta täysin ilman verenvuodatusta sekään ei onnistunut. Neuvostoliittolaisia tankkeja huristeli Tallinnassa, Riikassa ja Vilnassa. Neuvostoliitossa alkoi omituinen humalainen vallankaappausnäytelmä, joka sai koko maailman haukkomaan henkeään. Lopulta tapahtumien sankariksi nousi persoonallinen Boris Jeltsin. Neuvostoliitto lakkautettiin.
Suomessa poliitikot pidättelivät hengitystä ja vaikka olivat varovaisen toiveikkaita, silti aistittavissa oli yhä suomettumisen ajan pelot. Mauno Koivisto ei uskaltanut puhua Baltian maiden itsenäistymisestä ja suhtautui hyvin varovaisesti Euroopan tapahtumiin. Se oli varmasti järkevää ja pragmaattista politiikkaa, mutta siinä oli vielä aistittavissa Kremlin johtajien kenkien nuoleskelua.
Kun Neuvostoliitto romahti, itäinen Eurooppa ja mysö Suomi vapautuivat kahleista, joita piteli Kreml.
Tämä antoi Suomelle mahdollisuuden lähentyä Länsi-Eurooppaa. EU-jäsenyyden ensisijainen tarkoitus oli aina sitoa Suomi poliittisesti ja taloudellisesti vapaiden länsieurooppalaisten valtioiden yhteyteen. Se oli Suomelta poliittinen ja myös turvallisuuspoliittinen valinta. Lännessä ovat olleet aina Suomen lähimmät ystävät Ruotsi ja Saksa. Idästä on historiamme aikana hyökätty Suomen alueelle satakunta kertaa. Idässä on Suomen pelot ja ihan aiheesta.
1946 W. Churchill ehdotti Euroopan Yhdysvaltoja sotien lakkauttamiseksi. 1948 perustettiin Euroopan neuvosto, jossa jäseninä ovat kaikki Euroopan valtiot (47). 1950 Ranskan pääministeri Robert Schuman piti kuuluisan lehdistötilaisuuden; EU:n rakentaminen aloitettiin 9.5.1950. Sen ensisijainen motiivi oli turvata rauha, demokratia ja ihmisoikeudet euroopassa. 1951 EHTY, 1957 Euratom ja EEC, sitten Euroopan yhteisö ja 1992 Euroopan unioni. Vuodesta 1957 alkaen tämän eurooppalaisen projektin päämääränä on ollut eurooppalaisten demokratiaa ja ihmisoikeuksia noudattavien valtioiden yhä tiiviimpi liitto.
Tässä on onnistuttu jokseenkin täydellisesti. Ei EU ole täydellinen. Aina on asioita, jotka voi tehdä paremmin ja joita voi korjata, mutta eurooppalaisille se on parasta mitä Euroopassa on koskaan tapahtunut.
Suomi tiesi mihin se on lähdössä ja minä ainakin muistan mainoksia, joissa korostettiin eurooppalaisten yhteisöllisyyttä, rauhaa ja yhteistyötä. En muista mainoksia, joissa olisi puhuttu pelkästä kauppaliitosta. En myöskään muista lupauksia, että liittymisen jälkeen meistä kaikista tulee satumaisen rikkaita ja kaikille olisi työtä osaamisesta ja ammattitaidosta välittämättä. Ei. Sellaista en muista.
Euroopan unionin aikana korot ja inflaatio ovat pysyneet maltillisina. Reaalinen ostovoima on lisääntynyt huomattavasti. Tavallisella duunarin palkalla saa paljon enemmän, kuin mitä sillä ennen jäsenyyttä sai. Suomi on kehittynyt yhteiskunnallisesti valtavan paljon 1980-luvulta.
Me emme enää ole yksin, eikä meidän enää koskaan pidä ollakaan yksin. Venäjä ei ole historiansa aikana koskaan kunnioittanut pienempien naapuriensa rajoja ja itsemääräämisoikeutta, joten meillä ei ole syytä olettaa, että se tekisi niin tulevaisuudessa. Venäjällä on yhä poliittisia ja sotilaallisia johtajia, joiden mukaan Suomi, Baltia, Ukraina, Georgia jne. kuuluvat Venäjän valtakuntaan.
Saksa ja Ranska ovat EU:n vahvimmat jäsenet, joten heillä on vaikutusvaltaa ja heitä kuunnellaan. Suuret EU-päätökset laaditaan 28(27) EU-jäsenvaltioiden johtajan ministerineuvostossa yleensä yksimielisesti. Kumpikaan, Ranska tai Saksa, ei voi päättää mitään yksin.
Euroopan parlamentissa on noin 750 edustajaa. Useimmat tehtävät päätökset edellyttävät selvän enemmistön. Komissio on toimeenpaneva elin. Jokaisella jäsenmaalla on yksio komoissaari. Komission puheenjohtajalla ei ole äänestysoikeutta. Hän on vain keulakuva, joka järjestää ja johtaa kokouksia ja kertoo tehdyistä ratkaisuista.
EU:n päätökset koskevat kaikkia EU:n jäseniä. Yleensä etumme on siinä määrion yhtenäisiä, että päätökset hyödyttät kaikkia tasapuolisesti. Joistan päätöksistä voi olla yksittäisille jäsenmaille enemmän etua ja toisista enemmän haittaa, mutta mikään EU:n päätös ei ole aiheuttanut yhdellekään jäsenmaalle kohtuutonta taakkaa. Jos sellaista ajattelee, niin täytyy olla todellinen sokerista tehty luuseri, joka sulaa sateessa.