Voiko se olla sellainen mekanismi johon turvautuu kun ei pysty elämään vanhurskaasti ja tuntee sen tähden syyllisyyttä? Tulee mieleen tomumajan synnintunto ja katumus. Katumus ilman uskoa on epätoivoa ja epätoivo voi johtua siitä ettei uskoa ole?
Voiko synnintunto olla?
Anonyymi
33194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jer.2:22 Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra.
Kyllä synnitunto on aitoa jos tuntee ettei vaikka pysty elämään silleen ja auttamaan vaikka hädässä olevia. Olisi haluja muttei kykene toteuttamaan, ei kai se tunnu muuna kuin pahalta. Jos vaikka teeveestä näkee ohjelmaa kun nälkiintyneet lapset afrikassa riutuvat. Nuo on sellaisia juttuja pakosta tuntuu "miksen auta" tuntuuko sinulta aloituksen tekijä? Viimeisellä tuomiolla jokaiselta näitä kysytään. ei ehkä kysytä vaan tiedetään. Mitä Jeesus on tästä sanassaan kertonut, tiedät varmaankin sen. Kukaan ei voi tyynnyttää tai lepyttää omaatuntoa muutoin kun tekemällä tekoja joita meiltä vaaditaan. Kukahan vaatii sanassaan?
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
tomumaja-
Tässä jatkoa viestilleni. Sitten painun pehkuihin. Hyvää yötä! tomumaja-
40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Kyllähän sielunvihollinen meihin syyllisyydentuntoa saa synnytettyä, vaikkei olisi edes mitään sellaista tehnyt, johon Herra katsoo aiheelliseksi puuttua. Ihan mielellään se varmasti lyö löylyä lisää kiukaaseen.
Tai sitten omak sydämemme voi alkaa syyttämään.
Mutta ei se uskonelämä kellään niin hyvin mene. Syyllisyydentunteiden kanssa kuuluu mennä Jeesuksen luokse apua anomaan. 💔
Kyllä Jeesuksen luokse on aina mentävä. Vääriä neuvoja riittää ja ne luovat syyllisyyttä ja epätoivoa. Hyvät teot lähtevät uskosta, mutta hyvät lain teot eivät kuulu uskon vanhurskauteen. Tomumaja voisi lukea äippä teresan viimeisistä päivistä ei ollut uskoa vaan syvä epätoivo vaikka maailma julisti hänet hyväntekijänä autuaaksi.
"Kyllä Jeesuksen luokse on aina mentävä. Vääriä neuvoja riittää ja ne luovat syyllisyyttä ja epätoivoa. Hyvät teot lähtevät uskosta, mutta hyvät lain teot eivät kuulu uskon vanhurskauteen. ..."
Halleluuja ja aamen, aamen! Tässä tulee hellaritekstiä! Väärät neuvot, eli hengelliseen herätykseen johtaminen, luo "syyllisyyttä" (sillä hellari on syytön!)
"Hyvät teot läjhtevät "USKOSTA"... mutta lain teot eivät kuulu (kenen?) uskonvanhurskauteen."
"Jeesuksen luo on aina mentävä", tekoineen, esittämään ne kuin ansiolista ja virhelista. Sillä Jeesus ei elä heissä lahjavanhurskauttajana. Heitä vanhurskauttaa heidän "uskonsa", ei Kristus heissä.
Kristityn hyvät teot, eivät ole "hyviä tekoja" ensinkään, vaan "Kristuksen tekoja hänessä'" ja joista ihmis-hyvä jää kauan taakse. Niitä ei voi mitata ihmimittarilla: "Onko tämä teko nyt hyvä?" Sillä Kristuksen tekoihin ei kuulu ihmisten mielistely. Se osoittaa, kuinka Kristus mm. pisti Temppelin esipihaa palasiksi ja vapautti uhrieläimiä häkeistään. Joku tämän päivän viherpeippo saattaisi sanoa, että joo, oli toi kyl aika hyvä teko ja punikki: "Ihan hyvä, että pisti paskaks koko kirkon pihan". Hellari taas: "Miksei kukaan mennyt huomauttamaan Jeesukselle, ettei noin saanut tehdä?"
Synnintunto on katumusta.
Ja ilman katumusta ja synnintuntoa ei voi pelastua.
Jeesus on ainoastaan syntisten Vapahtaja (eli: sovittaja), ei muiden.
"Oikea parannus on katumusta ja uskoa, mutta katumus ilman uskoa on epätoivoa."
Jos jossain siis on katumusta, mutta myös epätoivoa, sieltä vielä puuttuu "usko, jonka Jeesus vaikuttaa". (Ap.t. 3:16/ Ef. 1:19/ Ef. 4:6/ Kol. 1:29/ 1.Tess. 2:13)
Tämä on siis syntisen luonnollinen olotila: vailla uskoa oleva, joka kokee parannussaarnat suunsoittona ja muiden syytöksinä. Tekopyhä taas korottaa omantuntonsa syyttäjäksi peräti Saatanan! Kyllähän Saatanakin syyttää, mutta lähtevät itsesyytökset myös ihan kunkin oman, kauhistuneen Lihansa seinistäkin, huutaen! Saatana on se kaunispuheinen kiemurtelija siellä sydämenhuoneen nurkassa, joka vääristelee Raamattua katuvalle syntiselle, esim. näin sanoen:
"Olet syntinen. Tehnyt paljon syntiä. Et voi mennä Jumalan eteen tuollaisenasi. Sinun pitäisi ensin puhdistua, mutta kuten huomaamme, ei sinusta ole siihenkään. Ei tuosta kyllä mitään tule. Mitä siinä itseäsi syyttelet? Mene maailmaan, jossa kukaan ei sinua syytä! Tekopyhät syyttelijät. Eivät ymmärrä syntistä... ja päläpäläpälä..."
Tältä kuiskuttelijalta on heti tukittava suu. "Mene pois edestäni Saatana! Perkele! Vihtahousu! Käärme! Siinä puhut totta, että olen syntinen, mutta et siinä, ettenkö voisi mennä Jumalan eteen! Jeesuksen sovitustyön tähden minun juuri kuuluukin mennä Jumalan eteen! Polvistua synteineni, tunnustaa jokainen syntini ja koko olemukseni, ihan joka ikinen. Kantin on kestettävä myös ääneen sanoa se kaikki, minkä on ollut kanttia myös tehdä! Katuen kertoa ja tuoda Kristuksen eteen koko roskaläjä. "Ole hyvä, Herra. Ei minulla ole Sulle ruusuja tuoda, mutta itsepä olet sitä varten maailmaan tullut, että halunnut kantaa minunkin syntini! Ole hyvä, tässä ne on. Kadun niistä jokaista ja jos en katuisikaan, niin valaise minua ja anna minuun se Uusi Henki, että katuisin! Joo, olen tähän valmis, vaikka Lihaa kaihertaakin ja pyrkii estelemään. Eihän Liha haluaisi synneistään luopua! Tee minut puhtaaksi. Muuta minuun asumaan ja siivoa koko Huone, sillä minusta itsestäni ei siihen ole. Anteeksi. Taivaallinen Isä, Herra Jeesus ja Pyhä Henki, haluan ottaa Sinut ikuiseksi Herrakseni, Pelastajakseni ja Lahjavanhurskauttajakseni. Pidä minut Sinussa ja Sinä minussa. Aamen."✨
Samaa mieltä
Eiköhän kukin kulje polkuaan perille, ettei sinun tarvitse tomumajan matkaa mittailla. Pidä vain oma - omatuntosi Jumalan edessä puhtaana, että Elämänkirjassa olisi kohdaltasi Jumalantuntema nimi.
Ja tuo tomumaja hoitaa omankohtansa ja minä omani.
Ja vanhurskaus, Jumalanedessä yleensä on tietoisuutta Jumalasta.
Synnintunto on herkkyyttä nähdä, kuinka tie on kaita ja se katumus sitä, että on lyhyet tilivälit.
Myös ajassa minuutensa tunteminen on tärkeä, vaikkakin olemme armonkansalaisia.
Mietipä Jobia, jonka Herra tunsi. Perkelekin kävi kauppaa Jobin hurskauden suhteen, moittien jopa Jumalaa, että Hänen kättensä varjelee "liikaa" rienjaajan mielestä.
Mutta, tämä Job. Hän katseli jälkipolven juhlintaa. Mitäpä hän siltä pohjalta teki, sopii mietiskellä.
Oletko sinä kokenut Jobiin verrattavissa olevia koettelemuksia, minä olen enkä ala niistä kertomaan sinulle jolla on yleensä "tietoisuutta" Jumalasta? Perkele se näyttää kulkevan rinnallasi tomumajan muodossa. Herkkiä ovat tekopyhät ja luulouskoiset lahkolaiset, mutta eivät niin herkkiä ole että luopuisivat lahkosta tai omista luuloista. Helluntailaisuus on nyky katolisuutta yhtä ja samaa sitä ihteänsä.
No, sinä mittaat ja julistat mitan, vaikka Sana ei siihen ole lupaa antanut. Istut valtajakkarallasi.
Jobilla oli Jobin elämä ja minulla on minun elämä. Ja itse olen riisuttuna tässä ajassa.
Kun vaimo riistuttiin syöväntakia elämässä, sekä siitä, että muistisairaus vie elämänvirtaa sinne, missä ei halutaisi olla, se on Jumalan sallimus ja kiitetty olkoon Herran nimi.
Kaikella on tarkoitus ja siinä oppineena pystyn kohtaamaan muistisairaan ja syöpäsairaan, jonka sisäkalut on poistettu. Autanhan muistisairastani niissä toimissa aamuisin. Arkena leikkaan pohjat, jotka liimaan vatsapeitteisiin, ja sekä laitan pussin hoitamaan tehtävää.
Kun kaikki on kuralla ja siivoan vessassa ne sotkut eli lannat- ymmärrät, mitä on nöyryys Herran edessä ja kiittää siitä rakkaasta, minkä Hän on tieten rinnalleni antanut.
Myös omat voimat, kun 10- vuotta sitten sydänleikkauksen ompeleet repesi sairaalabakteeri iski ruumiiseen, 5kk. pannaan haavaa kiinni, niin kovat myrkyt sisälle, että selvisin, että munuaiset meni keskivaikeeseen olotilaan, niin katsos, sitä ihmistä riisutaan.
Telttanarut ovat irti. Välit Herran kanssa ovat lyhyet, koska kutsutaan. Ja kun vielä sydänosaston lääkäri sanoo, seuraava puristus on aamen, emme voi mitään, niin kiitetty olkoon Herran nimi. En tällä kehu, ei ole mitään kehumista, mutta ylistän Herraani, hän tietää päiväni. Siinä sydämessä katsoin tuonpuoleisuuteen ja pyysin, anna jatkoaika, minun puolisoni tarvitsee minua, niin siihen asti.
Jatkoajalla ollaan.
Nöyryys, se on sitä, että tunnustaa olevaisuuden todellisen tilanteen. Kaikki on Hänen kädessään. Se on minun elämäni, enkä mittaa sitä sinun elämääsi.
Sinulla on omat vaivasi ja tulevaisuutesi jossa hiotaan timantista särmiä Isän sydämellä.
Eli näkemään Valtajakkaran paikka, Kuka siinä Istuu! Siinä istuu Hän, jonka rinnalla on Vapahtajan istuin Ylipapin, joka rukoilee tänäänkin täälläolevien puolesta.
Rukoilee sitä, että ymmärtäisimme ristillä olevan Uhrikaritsan kuoleman merkityksen, siinä, että Hän kuoli meidän tekemisiemme tähden.
Risti on meitintyö, orjantappurakruunu on meitin työ ja naulat, jotka kannattivat Häntä on meidäntyö, eikä hän astunut alas, vaikka sitäkin huusimme. Jos olet, se, jona pidämme, astu alas. Mutta, osoittaakseen rakkautensa, Hän pysyi ja siksi veri lunastaa.
Siksi se nöyryys on tosiasia, vain Hän.
Meidän työt jopa lähimäistä kohti, on monesti sen ristinrakentamista. Näkeekö hän meissä Kristuksen kuvan? Siinäpä kysymys itsellekin. Siksi saako tuo Kristus olla mielemme merkki ja kädessä myös, että tekomme olisi Jumalanmielenmukaisuutta.
Se tuokoon nöyrän mielen jokaiselle. Jopa niin, että kun meitä riisutaan, emme kiroa Jumalaa vaan kiitetään vaikkaa pesisimme lantaa lattioilta ja seiniltä, kun "ripuli" ampuu suolenpäästä ympäri vessaa. Kiitetty olkoon Herran nimi, vaimoni elää.
Ymmärätkö idean mitä Sana meille opettaa, ettei se ole vain kuollut kirjain.
Kaiken opin keskellä, se opettaa rakastamisen taidon. Se on Hänestä, kaikki on Jumalantyötä meissä, ettei se tule lihan sydämestä, vaan Isän, joka on taivaissa- Luojan kädestä.
En ole itseäni Jobiin sillä tavalla mitannut, vaan kertonut sen, että kukin joutuu tavalla tahi toisella riisutuksi ja siinä on nöyryys Jumalantyönä se, että osaa nähdä mittasuhteet, ettei Perkele pane sydäntä epäuskoon.
Puolison tai itsensä sairastuminen ei ole ristin kärsimystä, jos niin ajattelet? Ehkä purnaat kohtalon lapsena ja haluaisit mennä minne tahdot, lihan liepeet heiluen? Eikä se ole riisumista vaan saattaa lähimmäinen arvokkaasti loppuun asti..
Sikäli kuin käsitän, nk. Liha ei tunne synnintuntoa, ellei sitten joskus aavistuksen omaisesti. Sillä Liha ei elä uskossa Jumalaan. Jumalaton ei usko koko synnin olemassaoloon! Tämänhän voi lukea tälläkin foorumilla tämän tästä, kun joku jumalaton käy pilkkaamassa ja ilmoittaa, että hän on synnitön.
Synnintunto on seuraus Pyhän Hengen läsnäolosta, vaikutuksesta ja puheesta. Jumalan pyhyys valaisee sisikuntaa ja silloin tulee tukala olo. Syntinen vilkuilee niskat kyyryssä ympärilleen ja sanoo hyi olkoon! Kun valo loistaa, ei ihminen pääse pakoon itseään. Silloin hän alkaa kiemurrella, kauhistella itseään, joutuu paniikkiin. Täytys tehdä jotain, mutta lika on niin paksua, että hän tajuaa, ettei voi itse itseään puhdistaa. Mitä tehdä? Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista???!
Joku toinen vaatii hyviä tekoja että voisi uskoa ja vaatii sitä muiltakin. Hyvät aikomukset joita kyllä maailmassa riittää eivät synnytä uskoa, paitsi luulouskoa. Tee hyvää anna rahaa lahkolle ja sinusta välitetään... kunnes rahat loppuvat. Kun usko on Jumalan teko uskova ei kaipaa omia lisä tekoja miellyttääkseen Jumalaa , mutta kun usko on puuhailun tulos silloin sydämen rauhaa etsitään hyvistä teoista saamatta sitä.
1Joh.3:9. 5:18 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy paha. 1Kun.8:46. 2Aikak.6:36. Saarn.7:21. 1Joh.1:8.
Tämä tarkoittaa jatkuvaa synnistä elämistä ja siinä jatkamista, josta ei edes halua tai aio luopua, tietävät pastorit ja raamatunopettajat kertoa. Syntiin lankeilevat kaikki, mutta rypemään ei saa ruveta ja alkaa elämään niin kuin ennen uskoontuloa eli 'palata oksennukselle'.
Kannattaa kuunnella myös opetusta raamatun tutkimisen lisäksi ja mutustella, mitä Herra ja raamattu missäkin asiassa tarkoittavat. Siksi Herra on opettajat antanut, että heitäkin kuuntelemme lukemisen ohessa.
antti on koko sydämestään synnin vallassa, eikä hän ole koskaan tullut tuntemaan Jumalaa eikä syntien anteeksiantamusta, vaan hän on näytellyt vuosikymmenet Jeesuksen seuraajaa.
Eikä tämänkään kommentin poistaminen tee anttia kristityksi.
Jaahas missähän niitä opettajia on? On sentään raamattu ja hyviä raamattua selittäviä kirjoituksia, ja kasetteja voi kuunnella kun kaikille ei käy tämä kirjan oppineisuus.
>>> Kyllähän sielunvihollinen meihin syyllisyydentuntoa saa synnytettyä...
Sielunvihollisen tehtävä ei ole synnyttää syyllisyydentuntoa, vaan päinvastoin poistaa sen. Pois silmistä, pois mielestä, kuten sanotaan. Ihminen, joka ei tunne syyllisyydentuntoa, omaa narsistisia piireteitä ja toimii niiden mukaan.
On olemassa tervettä ja epätervettä syyllisyydentuntoa. Terve syyllisyydentunto toimii ihmisen omatunnon kautta. Ihminen ymmärtää tehneensä väärin ja korjaa asiat silloin, kun siihen on tarvetta.
Epäterveen syyllisyydentunnon merkkejä ovat esim. jatkuva itsensä aliarviointi, kun ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä muille ja Jumalalle, tai sisäinen pelko toimia itse niin kuin parhaaksi näkee. Jälkimmäiset (pelot) johtuvat epäterveistä opetuksista, joiden tarkoituksena on korvata ihmisen minä-käsitteen kuvitteellisella minuudella, jolloin ihminen alkaa tuntea itsensä mitättömäksi Jumalan valtakunnassa, mikä ei ole ollenkaan totta.
Luulen että tapauksessa tomumaja ynnä muut ovat syyllistettyjä kun ovat vielä kiinni ohuen langan varassa tosi luterilaisuudessa? Omatunto järkkyy kun sitä väellä ja perkeleen voimalla ahdistetaan. Ja kun ei ole uskoa eikä Jumalan sanan tuntemusta, mielipiteet myös ovat kallistuneet lahkon oppien mukaisuuteen on väärän valinnan tehneillä ainoa mahdollisuus rakentaa omista selityksistä oma järkeenkäypä usko. Sitä vahvistaakseen tarvitsevat Jeesus nimeä, mantraa, uskoa, olen uudestisyntynyt uskon askeleissa ja hengellä täytetty.
Sielunvihollinen on veljien SYYTTÄJÄ, sanoo raamattu. Uskotaan raamattua. Ja yleensä syytökset kyllä syyllisyydentuntoa ovat aiheuttaneet, niin myös sielunvihollisenkin syytökset.
Ja sanoin, että se SAA synnytettyä syyllisyyttä, en mistään 'tehtävästä' puhunut.
Ja puhuin muutenkin SYYLLISYYDENtunnosta - en synnintunnosta, joka on Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä.
uudestisyntyminen - jälleensyntyminen
universaali - universalismi
syyllisyydentunto - synnintunto
Siinäpä joitakin termejä, joissa uskovat näköjään kompuroivat. Perehtykää termeihin. Nämäkin ovat eri asioita, vaikka samantyyppisiltä kuulostavat.
>>> Sielunvihollinen on veljien SYYTTÄJÄ, sanoo raamattu...
Jos muistan oikein, kun Saatana heitettiin ulos taivaasta Jeesuksen ristillä kuoleman jälkeen, niin samalla hetkellä päättyi sen syyttäjän virka. Joten mistä vieljien syyttäjästä oikein puhut?
>>> Ja yleensä syytökset kyllä syyllisyydentuntoa ovat aiheuttaneet, niin myös sielunvihollisenkin syytökset.
Vain siinä tapauksessa, jos antaa sielunviholliselle vallan itseensä.
No, nämähän pitävätkin Sielunvihollista veljenään.
"Sielunvihollisen tehtävä ei ole synnyttää syyllisyydentuntoa, vaan päinvastoin poistaa sen."
Raamattu nimenomaan kutsuu sielunvihollista "veljien syyttäjäksi". Sillä kun Lucifer oli vielä taivaassa, hänen tehtävänsä oli kiertää maita ja mantuja, sekä raportoida Jumalalle ihmisten pahoista teoista.
Paholainen on jatkanut samaa syyttäjän virkaansa maan päällä sen jälkeen kun hänet karkotettiin taivaasta. Nyt tämä "veljien syyyttäjä" luettelee uskoville heidän vikojaan. Ja pyrkii aiheuttamaan epätoivoon johtavaa syyllisyydentuntoa, joka voi pahimmillaan johtaa uskosta luopumiseen.
Kaikki vilpittömät uskovat tuntevat tämän "ei sinusta ole mihinkään, voit yhtä hyvin luovuttaa" - metodin. Ja sen vuoksi Paavali kehottaa: pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
----
Ilmestyskirja:
12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Jakeen lisätiedot
12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän VELJIEMME SYYTTÄJÄ, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
>>> Paholainen on jatkanut samaa syyttäjän virkaansa maan päällä sen jälkeen kun hänet karkotettiin taivaasta. Nyt tämä "veljien syyyttäjä" luettelee uskoville heidän vikojaan...
Toistan uudelleen: vain siinä tapauksessa, jos antaa sielunviholliselle vallan itseensä.
Hyvä omatunto on tärkeä asia sekin. Se vaatii vaivannäköä, koska Paavali sanoi: "Siksi ahkeroinkin, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä" (Apt. 24:16). Paavali kilvoitteli hyvän uskonkilvoituksen, eikä ollut veltto ja laiska palvelija.
Omantuntonsa jos paaduttaa, se voi joutua lopulta poltinraudalla merkityksi, kuten monille valheenpuhujille on käynyt. Heidän omatuntonsa ei enää syytä valheiden puhumisesta. Tämä on vääränlaista omantunnon syytöksistä vapaana olemista.
Aralla omallatunnolla olevan uskovan asema ei kuitenkaan ole sellainen, että hänen tarvitsisi olla huolissaan omantunnon syytösksistä, kunhan hän vain vaeltaa valossa. Ja jos silloin sydän syyttäisikin, niin "Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken" (1 Joh. 3:20).
Uskon perusta on siis usko Jeesukseen ja Raamatun ilmoitukseen. Pyhä Henki, vesi (Jumalan Sana) ja Jeesuksen veri todistavat. Siksi Paavali sanoikin: "Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua sen perusteella ole vanhurskautettu, vaan minun tuomarini on Herra" (1 Kor. 4:4). Hän oli siis samalla viivalla, kuin heikoinkin uskova, vaikka ahkeroikin omantunnon puhtaana pitämisessä paremmin kuin me. Hänkin oli vain armosta pelastunut. Se oli ainoa, mihin hän pystyi turvaamaan.
Johanneksen Kirjeessä sanotaan, että "Me tiedämme, että olemme Jumalasta" (1 Joh. 5:19). Tieto on siis tunteita varmempi asia. Siksi myös Heprealaskirjeen kirjoittaja sanoo: "Olemme varmoja siitä, että meillä on hyvä omatunto, (miksi?) koska tahdomme kaikin tavoin oikein" (Hepr. 13:18). Hekin tiesivät asian, eivätkä antaneen vihulaisen syytösten lannistaa. Paholainen pakenee, kun häntä vastustaa. Sekin on Raamatun lupaus.
"Toistan uudelleen: vain siinä tapauksessa, jos antaa sielunviholliselle vallan itseensä."
Luther sanoi ajatuksen tasolla olevista kiusauksista: et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voi estää sen, etteivät ne tee pesää pääsi päälle. Ajatuksia et voi estää, ne tulevat ja menevät. Sielunviholliselle vallan antaminen on hänen päähämme istuttamien ajatusten hyväksymistä. Tämä on tärkeä ero.
"Katumus ilman uskoa on epätoivoa ja epätoivo voi johtua siitä ettei uskoa ole?"
Epätoivo johtuu useimmiten siitä, että armo ei ole vielä täysin avautunut. Armo on kristinuskon ydin, mutta kaikki eivät uskalla siihen turvata. Armossa lepääminen ei ole laiskottelua, vaan luottamusta siihen, että Jumalan armo kattaa yrityksen ja ajoittaisen epäonnistumisen välisen kuilun.
Kun jotkut uskovat puhuvat armosta, niin perässä tulee aina mutta, ja sen jälkeen korostetaan tekoja. Armon jäljessä voi olla vain piste, koska ihminen ei voi armoon mitään lisätä, tai siitä mitään pois ottaa.
Uskovan teot ovat lapsen reaktio Isän rakkauteen, eivät yritys ansaita pelastusta. Jumalan lapsen vapaus on armossa lepäämistä. Sillä "pelkoa rakkaudessa ei ole, Jumalan täydellinen rakkaus karkottaa pelon."
Synnintunto on sitä kun syntinen herää Pyhän Hengen puhuttelussa ja havaitsee totuuden itsestään, kauhistuu itseään ja alkaa kaivata hengen parannusta.
Koska helluntailaiset kieltävät synnin, he suhtautuvat Pyhän Hengen ääneen kuin "Saatanan syytöksiin". Oletteko KOSKAAN kuulleet helluntailaisen vilpittömästi pyytävän anteeksi keneltäkään? Minä en ole. Ja olen tuntenut heitä koko elämäni ajan. Synnyin helluntailaiseen perheeseen, jossa itse olin syyllinen kaikkeen, mutta vanhemmat synnittömiä.
Helluntailaiset kieltävät synnin olemassaolon. Se ei kuulu heidän oppeihinsa. "Syyllisyyksien" kohdalla he tosin puhuvat joistain "virheistä, erheistä, heikkouksista ja vanhasta-aadamista", leikkisästi (sillä hellareiden pitää tässäkin olla leikkisiä): "se vanhaa aatu meissä".
Minussa ei elä "vanha aatu" vaan syvä synti, perisynti. Mutta olenkin kristitty, joka tarvitsee jatkuvaa armoa (hellareiden mukaan: kristitty "armovaras"!), sillä hellareiden oppien mukaan, helluntailaiseen uskomukseen tulleen, on itse omilla "parannusteoillaan" pyhitettävä itsensä Jumalan edessä, poistettava itsestään virheensä, erheensä jne. Jeesus ei ole heille Vapahtaja, vaan Palkanmaksaja Viimeisellätuomiolla.
Syntisiä ovat vain ei-helluntailaiset, kuten antikristuspaavinuskoiset ja vauvavalellut luterilaiset ja muut ei-hellarit pakanat. Juutalaiset pelastuvat myös ihan omina itsinään, sillä he ovat valittua kansaa.
Eksyttääkseen kristittyjä, he kylläkin käyttävät joitain kristillisiäkin termejä, mutta totuus heidän, syvimmiltään vapaamuurariopeistaan, on ihan muu kuin raamatullinen.
Katumus ei vaadi epätoivoa, koska silloin epätoivo olisi arvostettua.
Luther: "Oikea parannus on katumusta ja uskoa, mutta katumus ILMAN USKOA on epätoivoa."
Olisi kiitettävää jos opettelistte toistamaan asiat täsmällisesti, sillä toisen sanojen muuntelu on väärän todistuksen antamista toisesta puhujasta.
Oikeaan parannukseen siis kuuluvat molemmat: sekä katumus eli synnintunto että usko. Kumpikin yhdessä täydentävät toisiaan oikealla tavalla.
Usko ilman katumusta, mitä se olisi? Helluntailaisuutta nyt ainakin.
Kaikki jumalattomien ajatusten kulut ovat turhia tutkia, (luku 7 pitää sisällään poikkkeustapaukset)
Synnintunto on melko turha asia tutkittavaksi, koska siitä on joskus hyötyä, joskus haittaa, ja nämä ne ovat:
Pitää itseään JeesustaKristusta tarvitsevasi.
Saattaa syyttää itseään niin, että se tekee passiiviseksi
Kukaan ei saa pyytää Jumalalta, että itse tai joku muu ei tuntisi synnintuntoa, koska syntiensä muistaminen antaa vastustusta ylpeyttä vastaan,
Kukaan ei saa tuomita toista pahoista teoistaan