Oma lähiomaisemme. dementiaa sairastava, on viimeisten kuluneiden, ainakin kahden vuoden aikana kävellyt jopa pari kertaa päivässä Siilinjärven ja meidän kotimme väliä.
Ja joo, kyllä olemme ainakin yrittäneet sanoa hänelle, että olet jo kävellyt , ja että ei enää tarvitse kävellä enää enempää.
Olen myöskin itse useaan otteeseen yrittänyt viestittää terveyskeskukseen meidän vallitsevasta tilanteesta.
Eikä mitään vastausta ole koskaan kuulunut.
- Jostakin syystä.
Jokin tässä vanhusten, ainakin dementia, ja alzheimerintautia sairastavien potilaiden hoidossa mättää, ja pahemman kerran.
Miedänkin lähiomaisemme painaa kiloiltaan alle suositusten.
Vaikka kyllä me hänelle ruokaa ja ateroita eteen annamme ja laitamme, noin kahden tunnin välein.
Mekin, dementiaa ja alzheimerin tautia sairastavan lähiomaiset joudumme käytännön työt, siisteyden ja kaiken hygienian takaamiseksi tekemään kaikki kotityöt, saamatta siitä kaikesta tekemästämme työstä yhtään mitään.
Miksi me siis ylipäätään tulemme mihinkään oman omaisemme vuosikontrolleihin, jos me emme saa koskaan yhtään mitään apua omiin olosuhteisiimme?
Oma dementiaa sairastava omaisemme kulkee pakonomaisesti yli 12km vrk, joskus tätä on tapahtunut jopa kaksi kertaa päivässä.
Kukahan ihan oikeasti auttaisi?
Konstit alkaa ainakin meillä olla aika vähissä.
Omasta mielestäni, mutta tämä on vain minun mielipide, joidenkin paikka, etenkin näin vaikeata dementiaa ja alzhmeirintautia sairastavien paikka ei todellakaan ole enää kotona.
,
Ja joo, kyllä olemme ainakin yrittäneet sanoa hänelle, että olet jo kävellyt , ja että ei enää tarvitse kävellä enää enempää.
Olen myöskin itse useaan otteeseen yrittänyt viestittää terveyskeskukseen meidän vallitsevasta tilanteesta.
Eikä mitään vastausta ole koskaan kuulunut.
- Jostakin syystä.
Jokin tässä vanhusten, ainakin dementia, ja alzheimerintautia sairastavien potilaiden hoidossa mättää, ja pahemman kerran.
Miedänkin lähiomaisemme painaa kiloiltaan alle suositusten.
Vaikka kyllä me hänelle ruokaa ja ateroita eteen annamme ja laitamme, noin kahden tunnin välein.
Mekin, dementiaa ja alzheimerin tautia sairastavan lähiomaiset joudumme käytännön työt, siisteyden ja kaiken hygienian takaamiseksi tekemään kaikki kotityöt, saamatta siitä kaikesta tekemästämme työstä yhtään mitään.
Miksi me siis ylipäätään tulemme mihinkään oman omaisemme vuosikontrolleihin, jos me emme saa koskaan yhtään mitään apua omiin olosuhteisiimme?
Oma dementiaa sairastava omaisemme kulkee pakonomaisesti yli 12km vrk, joskus tätä on tapahtunut jopa kaksi kertaa päivässä.
Kukahan ihan oikeasti auttaisi?
Konstit alkaa ainakin meillä olla aika vähissä.
Omasta mielestäni, mutta tämä on vain minun mielipide, joidenkin paikka, etenkin näin vaikeata dementiaa ja alzhmeirintautia sairastavien paikka ei todellakaan ole enää kotona.
,
Vastaukset 3
Vanhimmat
- Kaikkihan tässä teidän niin kehumassa maailmassa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa on kiinni rahasta, eikö niin?
Miten on kaiken inhimillisyyden, humaanisuuden ja välittämisen laita?
Hei! Tuleeko läheisenne aina takaisin kotiin ,vai lähteekö tielletietymättölle? Liikunta ei ole kenellekään pahaksi,kun saa omaatahtiaan kävellä.Ehken Hän haluaa kuluttaa aikaansa askeltamalla,ympärilleen katselemalla.Uusikaa hyvät kävelykengät,ettei tule hiertymiä jalkoihin ja ravintorikasta ruokaa,. Hänelle kävely on ainut nautinto,sallikaa se ;;;
Useimmat dementiaa sairastavat alkavat loppuvaiheessa toimia ja tehdä omien päähänpistojen, sekä automaattisten toimintojen ohjailemana.
Kaikki asiat, kuten käveleminen, tai liikkuminen ei todista aivojen kognitiivisten toimintojen toimivuudesta.
Dementiaa sairastavien kohdalla pitäisi terveydenhuollossa enemmän testata kognitiivisten ja muistiin liittyvien toimintojen osalta.
Meidänkin dementiaa ja alzheimerintautia sairastava kyselee koko ajan päivän mittaan samoja kysymyksiä. Jonkin aikaa niitä alati toistuvia kysymyksiä kyllä jaksaa ja sietää. Ja jopa jaksaa vastata niihin alati toistuviin kysymyksiin.
Kyseinen dementiaa sairastava ei edes tiedä, mikä vuodenaika on kyseessä.
Haudat, kynttilöiden viemiset, ja tutulle kahvipaketin tms. viemiset on hänellä koko ajan mielessä.
Miettikääpä te itse sitä, että jaksaisitte todellakin vastata jollekin umpidementikolle koko ajan hänen esittämiinsä alati toistuviin kysymyksiin?
Tuskin jaksaisitte.
Mutta jos ihmeessä niin kuvittelette, niin ottakaa ihmeessä tämä meidän dementiaa sairastava omiin hoteisiinne ja kotiinne vaikka pariksi viikoksi, ja sanokaa sitten, että miten meni!
Olemme joutuneet laittamaan ulko-oven pieleen kahvan ja toisen lukitusjärjestelmän, jotta hän ei lähde ulos talvipakkaseen hortoilemaan, tai sotkemaan tiepiiriimme kuuluvan lehtilaatikon sanomalehtiä.
Missä kulkee sitten se raja, kynnys ja ne määreet, ja ehdot, milloin vaikea-asteista dementiaa ja alzheimerintautia sairastavan paikka ei enää ole kotioloissa, niin sanokaa se te itse!