Olemme olleet naimisissa 40v. Meillä on kaikki hyvin paljon lapsia jne. Olemme vielä töissä ja kaikki mennyt yleensä oikein hyvin.
Paitsi
Yleensä hyväntuulinen hyvä mieheni sanoi 5v sitten että oli masentunut silloin ja sanoi että yksi syy on se etten ole sellainen vaimo kun hän olisi halunnut ja se masentaa. Olen vaimona kuulemma hyvin kiltti tunnollinen hyvin koulutettu työssä käyvä vaimo mutta olen ESTYNYT ARKIPÄIVÄINEN JA MIELIKUVITUKSETON. Myöhemmin hän pyysi anteeksi muttei suostunut eikä edelleenkään halua puhua miten voisin kehittyä vaimona.
Uskovien perheissä on siis ongelmia. Liian kunnollinen vaimo on yksitoikkoinen kun netti syytää villeistä vaimoista kuvia.
Muistan päivittäin mieheni sanomiset. Eikä hän suostu vieläkään puhumaan. Avioliittoa en pure koska meillä on niin paljon hyvää.
Paitsi
Yleensä hyväntuulinen hyvä mieheni sanoi 5v sitten että oli masentunut silloin ja sanoi että yksi syy on se etten ole sellainen vaimo kun hän olisi halunnut ja se masentaa. Olen vaimona kuulemma hyvin kiltti tunnollinen hyvin koulutettu työssä käyvä vaimo mutta olen ESTYNYT ARKIPÄIVÄINEN JA MIELIKUVITUKSETON. Myöhemmin hän pyysi anteeksi muttei suostunut eikä edelleenkään halua puhua miten voisin kehittyä vaimona.
Uskovien perheissä on siis ongelmia. Liian kunnollinen vaimo on yksitoikkoinen kun netti syytää villeistä vaimoista kuvia.
Muistan päivittäin mieheni sanomiset. Eikä hän suostu vieläkään puhumaan. Avioliittoa en pure koska meillä on niin paljon hyvää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kyllä ei yksikään avioliitto pysyisi koossa jos tuollaisten syiden vuoksi edes ajateltaisiin eroa. Ja jos mies on pyytänyt vielä anteeksi. Eiköhän jokainen koe tympääntymisen ja latistumisen hetkiä kymmeniä vuotta kestäneessä parisuhteessa. Ei se kumppani enää välttämättä komealta ja jännältä vaikuta ja jos vielä jostain syystä masentunut. Anna toki anteeksi. Ja jotenkin tuntuu että miksi kysellä tällaista tässä ryhmässä? Ei vain olisi niitä säännöllisin ajaoin ilmaantuneita aloituksia. Toivoisin että Suomi24-foorumiin tulisi pieni maksu. Muutos kai on tulossa!
Kannattako lähteä pois. Jollei ole enää yhteistä. Luterilaisilla on avioliittoneuvontaa.
On muuten harhaa että uskovien liitot olisi parempia. Oman srk n pastori oli 4 krt naimisissa. Eikä hyvin mennyt. Oli kuin Järvenpään voittoisa kauppias joka hakkasi vaimonsa HS mukaan.
Kaikenlaisia juoruakkoja. Katsoisit sinäkin peiliin sen sijaan, että levität lokaa muiden yksityiselämästä.
Kyllä se pastorisi ei ollut koskaan uskossa ollutkaan ja tuskin tulikaan.
Menkää avioliittoleirille. Opitte käsittelemään asioita syyttämättä toisianne.
Opitte ottamaan toistenne tarpeet huomioon. Opitte kysymään mikä sinusta tuntuu hyvältä, tai mikä tekisi minut onnelliseksi.
Esim. Olisi niin mukava, joka auttaisi minua paljon, että nuo olkkarin sukat veisit pyykkikoppaan. jne. Syytökset vain nostaa vastarintaa, mutta myötäeläminen ei.
Ja voisitte tavallaan kirjoittaa sopimuksesta toisillenne kirjeen kotona.
Miestään voi kehasta, että tykkään sinussa jne. Se ei maksa mitään.
Toinen huomaa sen, mistä pidät hänessä. Joskus sipasee tukkaansa ojennukseen.
Minäkin välillä sipasen rakkaudessa vaimoani, ja kun oikein tekee rakkaudenrintamalla juhlaa, avitan puolisoani, että hänellä ei olisi taakkaa.
Voin tiskata, imuroidan ja tietenkin ilmoitan etukäteen, että jos tänään sitten illalla. jne. Siinä on mukavaa odotusta, eli sillon jo hieman kopastaankin.
Mutta, puutarhaa on aina hoidettava. Kukat kasvatettava rakkaudella, elämää hoitaa ja se on haastetta, joka hoituu- hiljaa hyvätulee.
No, hermostuhan se minun emäntä kerran ja syystä. Se oli 1982 keväällä, lauantaina. Kokeilin, että palaako sillä pinna. Ja löytyihän se takaporttikin, millälie kevyellä nakkasi, joka tosin meni ohi. Pistin lakin päähän ja piipahdin kävelyllä. No, ei se senjälkeen ole nakellut, mutta en minäkään ole tarvetta nähnyt rassaamiselle.
Aikuiset voi sopia keskenään ja puhua asioita ,rauhassa.
Elämä on tällaista. Se on mukavia haasteita pitkässäkin juoksussa, kunhan ei ala syyttämään. Vaan käänteistä toivomusta. Se auttaa.