Pitääkö unohtaa miehen syytös

No kyllä ei yksikään avioliitto pysyisi koossa jos tuollaisten syiden vuoksi edes ajateltaisiin eroa. Ja jos mies on pyytänyt vielä anteeksi. Eiköhän jokainen koe tympääntymisen ja latistumisen hetkiä kymmeniä vuotta kestäneessä parisuhteessa. Ei se kumppani enää välttämättä komealta ja jännältä vaikuta ja jos vielä jostain syystä masentunut. Anna toki anteeksi. Ja jotenkin tuntuu että miksi kysellä tällaista tässä ryhmässä? Ei vain olisi niitä säännöllisin ajaoin ilmaantuneita aloituksia. Toivoisin että Suomi24-foorumiin tulisi pieni maksu. Muutos kai on tulossa!

Menkää avioliittoleirille. Opitte käsittelemään asioita syyttämättä toisianne.
Opitte ottamaan toistenne tarpeet huomioon. Opitte kysymään mikä sinusta tuntuu hyvältä, tai mikä tekisi minut onnelliseksi.
Esim. Olisi niin mukava, joka auttaisi minua paljon, että nuo olkkarin sukat veisit pyykkikoppaan. jne. Syytökset vain nostaa vastarintaa, mutta myötäeläminen ei.
Ja voisitte tavallaan kirjoittaa sopimuksesta toisillenne kirjeen kotona.
Miestään voi kehasta, että tykkään sinussa jne. Se ei maksa mitään.
Toinen huomaa sen, mistä pidät hänessä. Joskus sipasee tukkaansa ojennukseen.
Minäkin välillä sipasen rakkaudessa vaimoani, ja kun oikein tekee rakkaudenrintamalla juhlaa, avitan puolisoani, että hänellä ei olisi taakkaa.
Voin tiskata, imuroidan ja tietenkin ilmoitan etukäteen, että jos tänään sitten illalla. jne. Siinä on mukavaa odotusta, eli sillon jo hieman kopastaankin.
Mutta, puutarhaa on aina hoidettava. Kukat kasvatettava rakkaudella, elämää hoitaa ja se on haastetta, joka hoituu- hiljaa hyvätulee.
No, hermostuhan se minun emäntä kerran ja syystä. Se oli 1982 keväällä, lauantaina. Kokeilin, että palaako sillä pinna. Ja löytyihän se takaporttikin, millälie kevyellä nakkasi, joka tosin meni ohi. Pistin lakin päähän ja piipahdin kävelyllä. No, ei se senjälkeen ole nakellut, mutta en minäkään ole tarvetta nähnyt rassaamiselle.
Aikuiset voi sopia keskenään ja puhua asioita ,rauhassa.

Elämä on tällaista. Se on mukavia haasteita pitkässäkin juoksussa, kunhan ei ala syyttämään. Vaan käänteistä toivomusta. Se auttaa.