Myytit tieteestä ovat monenlaisia, ja niihin uskominen vaatii kyllä omanlaista uskonnollisuutta. Tällä en tarkoita tiedettä sinänsä, filosofisena ankarana totuuden etsintänä, josta myös Husserl puhui
, vaan miten tiede on lähtökohtaisesti asennoitunut ateismiin, ja jonka premissit määrittelee yksioikoinen näkökulma, ja rajattu mahdollisuus totuuteen. Ateismihan ei ole mitään tiedettä vaan millä tavalla faktoja tahdotaan tulkita, ne näkökulmat ovat muistaakseni lähteneet valistusaatteet positivismin akselilta 1800 luvulta. Miten tahdotaan tulkita totuutta, on ollut kysymys. Ja se tulkitseminen on usein lähtenyt niistä perspektiivistä, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy Jumalan olemassaoloa, tai mahdollisuutta. Se että, jos emme sitä mahdollisuutta pidä mahdollisena, elämme rajatussa maailmassa, joka ei ole kuin osa totuutta, ehkä sen minkä tahdomme siitä nähdä. Ja se on myytti, ettemme Jumalan olemassaoloa voi tietää tai ymmärtää. Voi ymmärtää ja tietää, jokainen joka Hänet ottaa vastaan, ja joka ottaa tämän opin vastaan tulee tietämään puhunko minä omiani, vai onko oppi Jumalasta,sanoo Jeesus evankeliumissa. Ja jokainen, joka kokosydämisesti etsii totuutta, tulee sen löytämään, vaikka se kuulostaa kummalliselta, meille tiede oriontoneille ihmisille, jota minäkin olin. Toisaalta, jos ei tieteen nimissä olevia selityksiä voi, tai osaa kritisoida, silloin täytyy olla aika tyhmä tai tietämätön. Ns. Tieteelliset selitykset ovat yhtä kritiikin alla kuin mikä tahansa muu, ja varsinkin tieteen filofian alla, jo kauan tähden tieteen tulisi ottaa huomioon totuudet missä liikutaan, ei niitä mitä toivotaan tosiksi, ja luodaan se omilla metodeilla, nehän ovat asioita, joilla kuka tahansa voi selittää tieteellisennä mitä Tahansa, kunhan täyttää metodit, ja sitä pidetään totuutena. Jotkut jopa absoluuttisena. Kun se on tieteellistä. Vaikka kaikki on ihmisten kategorioissa ja ihmisten tekemää, se on absoluuttinen totuus. Ostakaa mopo. Mopolla pääsee pitkälle.
, vaan miten tiede on lähtökohtaisesti asennoitunut ateismiin, ja jonka premissit määrittelee yksioikoinen näkökulma, ja rajattu mahdollisuus totuuteen. Ateismihan ei ole mitään tiedettä vaan millä tavalla faktoja tahdotaan tulkita, ne näkökulmat ovat muistaakseni lähteneet valistusaatteet positivismin akselilta 1800 luvulta. Miten tahdotaan tulkita totuutta, on ollut kysymys. Ja se tulkitseminen on usein lähtenyt niistä perspektiivistä, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy Jumalan olemassaoloa, tai mahdollisuutta. Se että, jos emme sitä mahdollisuutta pidä mahdollisena, elämme rajatussa maailmassa, joka ei ole kuin osa totuutta, ehkä sen minkä tahdomme siitä nähdä. Ja se on myytti, ettemme Jumalan olemassaoloa voi tietää tai ymmärtää. Voi ymmärtää ja tietää, jokainen joka Hänet ottaa vastaan, ja joka ottaa tämän opin vastaan tulee tietämään puhunko minä omiani, vai onko oppi Jumalasta,sanoo Jeesus evankeliumissa. Ja jokainen, joka kokosydämisesti etsii totuutta, tulee sen löytämään, vaikka se kuulostaa kummalliselta, meille tiede oriontoneille ihmisille, jota minäkin olin. Toisaalta, jos ei tieteen nimissä olevia selityksiä voi, tai osaa kritisoida, silloin täytyy olla aika tyhmä tai tietämätön. Ns. Tieteelliset selitykset ovat yhtä kritiikin alla kuin mikä tahansa muu, ja varsinkin tieteen filofian alla, jo kauan tähden tieteen tulisi ottaa huomioon totuudet missä liikutaan, ei niitä mitä toivotaan tosiksi, ja luodaan se omilla metodeilla, nehän ovat asioita, joilla kuka tahansa voi selittää tieteellisennä mitä Tahansa, kunhan täyttää metodit, ja sitä pidetään totuutena. Jotkut jopa absoluuttisena. Kun se on tieteellistä. Vaikka kaikki on ihmisten kategorioissa ja ihmisten tekemää, se on absoluuttinen totuus. Ostakaa mopo. Mopolla pääsee pitkälle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.