Monet ns. kristilliset suuntaukset perustuvat yhteen ja samaan mielettömyyteen - harhakuvitelmaan, että Isä, Poika ja Pyhä Henki OLISIVAT JOTAKIN VAILLA. Ikään kuin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen täydellisen harmonisessa keskinäisessä yhteydessä ja ykseydessä olisi jonkinlainen särö tai puute, jota varten ihminen luotiin ja jota ihmisten nyt sitten tulisi osata kristinuskonharjoittamisellaan ja "teoillaan" jotenkin tilkitä, korjata tai täyttää. Ikään kuin Jumala olisi jonkinlainen jättiläismäinen pikkuvauva, jota ihmisten tulee "hyvillä teoillaan" ja "lainkuuliaisuudellaan" ruokkia, tai identiteettiongelmainen teini, jonka itsetuntoa ihmisten tulee "hengellisyydellään" tukea ja paikata, tai änkyrä vanhapiikaopettaja, jonka hyvästä tuulesta oppilas-uskovat ovat "kuuliaisuudellaan" vastuussa. Kun funtsaa asiaa tästä näkökulmasta ja pohtii SITTEN, millainen ihmisten asenne tai tulkinta "pilkkaa" Jumalaa ja mikä ei, avautuu hieman uudenlaisia näköaloja - mm. sellainen, jossa jumalanpilkka paljastuu ainoastaan yhdenlaisen tulkinnan "säröisyydeksi" toiseen tulkintaan nähden. Voinhan esimerkiksi laatia omintakeisen vetovoiman lain, jolla "pidän pilkkanani" Newtonia ja Einsteinia, mutta pilkkani ei varmaankaan oikein ulotu Maan vetovoimaan itseensä. Tässä valossa esimerkiksi helvetti paljastuu irvokkaan pakanalliseksi ja täysin saatanalliseksi keksinnöksi, pahinta laatua olevaksi katolilaiseksi hapatukseksi.
Jumalanpilkasta
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Gehenna, tuossa:
https://biblehub.com/greek/1067.htm