En oikein jaksa uskoa, että ihminen voi olla riivattu. Olen uskovainen.
En usko siihen
Anonyymi
1554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se on mahdollista. Lue Uutta testamenttia niin sieltä käy selville. Ja ei se harvinaista ole tänäkään päivänä.
Mistä sen näkee tai voi tietää, että joku on riivattu, eikä vain pahapäinen luonteeltaan tms?
Minä olen riivattu äätglowwpdlwqpp h
älfä'jjjööööööö
Uskotteko.
Oletko uskovainen vai - usko vain en?
Uskovainen, kuten aloituksessa lukee.
Raamattu kertoo ihmisten riivaustiloista ja sinä kerroit,
että et usko sellaiseen. Eivät ne olleet Jeesuksen aikana
harvinaisia. Tänä päivänä, lopun aikana, ovat siis yleisempiä.
Todistat siis Raamattua vastaan. Olet siis "usko vain en".
Olen uskovainen. En vain oikein kykene uskomaan, että jossakin ihmisessä olisi demoni. Mistä sen riivatun ihmisen tunnistaa?
itseasiassa se onkin loistava idea, valehtelee kaikesta ja jos joku oikaisee niin syyttää riivatuksi, voisiko mennä läpi.
Sehän on vain määrityksestä kiinni.
Määrittele että riivattu on ihminen joka uskoo henkiolentoihin.
Johan löytyy riivattuja.
Määrittele riivatuksi joka syö rautaa ja kakkii kettinkiä.
Löytyykö.
Kotikaupungissani riehui aikoinaan sellainen riivaaja,joka pani ihmisen värjäämään tukkansa ja partansa mustaksi.Samalla hänestä tuli täysin holtiton rattijuoppo.Näitä oli ainakin kolme pikkukaupungissamme.Eräs heistä oli sukulaiseni.Aloin rukoilla hänen puolestaan ja melko pian hän alkoi muuttua ennalleen.Nyt hän on absolutisti ja uskova ja aikoo pysyäkin.
Vaikea uskoa tuota.
Voidaanko narsistinen henkilö leimata riivatuksi?
Viinamäenmies voi sanoa, että häntä -riivaa-- viinapiru. Ehkä idean ymmärrät tätäkautta. Suomeksi sitä, että ihmisen lihassa asuu himo johonkin, jota hän ei pysty itse hallitsemaan, ainakaan kovin helposti. Ja kun se tavallaan vie ihmistä, niin tuossa taistelussaan ihminen kokee riivauksen hengen elävän hänessä.
Eli asian ilmaisu on synonyymi ongelmalle. Ei se sen kummoisempi asia tavallaan ole.
Kaikkeen on selitys olemassa.
Ja näin ymmärtää senkin, että kun meillä on tämä hyvän ja pahan välinen mittayksikkö olemassa. ts. hyvää tehden, se ymärillä oleva elämä on hyvää ja pahaa tehden pahaa.
Siten ihminen, jonka mieli ei pysty jaa'a. en diaknisoi, mutta ei hallitse minuttaan, niin ollaan alueella, jossa voidaan käsitettä ilmituoda sanalla riivaus.
Siksi - ei tämä niin ylenvaikeaa asiaa. Joillekin se terminologian käyttö on vaikeeta, kun se näyttäytyy uskovaisuuden kielirakenteen ilmaisussa.
Sitä ihmistä riivaa ; ) liha, joka haluaa vastaan inttääjuputtaa joka asiassa.
Tällaista tämä elämä on. Pelihimo jotain riivaa ja jotain kutku.
Mitä jos ihmisellä vain on äärimmäisen herkkä omatunto ja uskovat ovat ne jotka näkevät riivaajan, vaikka todellisesti ihminen kamppailee alati itsensä ja kokemansa heikkouksiensa kanssa ja kokee ettei tee koskaan mitään oikein, vaikka kuinka yrittäisi... Vahvempien on oikeusko syödä heikompansa?
On kaksi ryhmää vahvat ja heikot, vahvat ovat taivaissa.
Eikös se raamattu puhu, että kantaa toistenne kuormia. Ei ole tullut mieleenikään vuosikymmenten saatossa, että joku söisi heikompaansa.
On jopa niin, että jos joku jättää opetuslasten joukon, tavallaan luopuu, niin mikä hän on sitten vaikka itselleni? Arvaapa? Hän on rakkauden kohde. Sellainen hän aina on.
Hänen elämänsä on kulkenut tuulten kautta, ei sellaista syödä- vaan tukea tavallaan loppuun asti, missä elämänhenki liikkuu vielä.
Jumala tuntee hänet, Hän tuntee sydämet, siksi rakkaus - se on parasta, mitä antaa vaikka tällaiselle ihmiselle.