Hei,
Itselläni on kokemusta yhdestä masennuslääkkeestä, jota käytetään pieninä annoksina kroonistuneeseen kipuun, johon sitä myös minulle määrättiin.
Se aiheutti kirjon erilaisia fyysisiä ja henkisiä oireita. Fyysiset oireet, kuten rytmihäiriöt, poistuivat lääkkeen lopetuksen myötä mutta henkiset oireet, selkeimpänä niistä ahdistus jäi päälle. Tämän ahdistuksen kanssa nyt olen joutunut selviytymään ja etsin parhaillaan apua psykoterapiasta.
Oma henkilökohtainen kokemukseni opetti, etten enää koskaan koske kyseisiin valmisteisiin. Ne rajoittivat elämääni niin paljon ja nyt on iso työ nousta pohjalta. Mutta aion nousta. Tämä on kuitenkin aiheuttanut eräänlaista vihaa kyseisiä valmisteita kohtaan. Minulle ei koskaan kerrottu mitä minulle määrättiin ja mitkä haittavaikutukset ovat. Uskoin lääkäriin liikaa. Nyt tiedän paremmin ja opin siitä kantapään kautta.
Tämä lääke on vaikuttanut todella paljon elämääni ja se on johtanut siihen, että olen perehtynyt asiaan paremmin. Järkyttävää on huomata miten esimerkiksi masennusta hoidetaan nykyään pääosin lääkkeillä. Mielenterveysongelmista on tehty yksilön aivokemian häiriöitä, joista laaditaan diagnoosi ja etsitään sitä vastaava lääkitys. Ymmärrän, että osa hyötyy ja voi jopa selviytyä lääkkeiden avulla. Mutta kun puhutaan isoista massoista, miten monet sadat tuhannet ihmiset syövät mieleen vaikuttavia lääkkeitä, se on aika hurjaa. Lääketeollisuus on valtava ala ja se pyörii tavalla, josta monet eivät ole tietoisia.
Söisivätkö niin monet ihmiset lääkkeitä jos tietäisivät totuuden? Tietääkö moni ettei puolueettomia tutkimuksia masennuslääkkeistä ole, joissa hyödyt ylittäisivät haitat? Onko sinulla vastaavia kokemuksia ja mitä mietteitä aihe herättää?
Olisi mukava saada keskustelua aikaan, kaikki viestit ovat tervetulleita!
Itselläni on kokemusta yhdestä masennuslääkkeestä, jota käytetään pieninä annoksina kroonistuneeseen kipuun, johon sitä myös minulle määrättiin.
Se aiheutti kirjon erilaisia fyysisiä ja henkisiä oireita. Fyysiset oireet, kuten rytmihäiriöt, poistuivat lääkkeen lopetuksen myötä mutta henkiset oireet, selkeimpänä niistä ahdistus jäi päälle. Tämän ahdistuksen kanssa nyt olen joutunut selviytymään ja etsin parhaillaan apua psykoterapiasta.
Oma henkilökohtainen kokemukseni opetti, etten enää koskaan koske kyseisiin valmisteisiin. Ne rajoittivat elämääni niin paljon ja nyt on iso työ nousta pohjalta. Mutta aion nousta. Tämä on kuitenkin aiheuttanut eräänlaista vihaa kyseisiä valmisteita kohtaan. Minulle ei koskaan kerrottu mitä minulle määrättiin ja mitkä haittavaikutukset ovat. Uskoin lääkäriin liikaa. Nyt tiedän paremmin ja opin siitä kantapään kautta.
Tämä lääke on vaikuttanut todella paljon elämääni ja se on johtanut siihen, että olen perehtynyt asiaan paremmin. Järkyttävää on huomata miten esimerkiksi masennusta hoidetaan nykyään pääosin lääkkeillä. Mielenterveysongelmista on tehty yksilön aivokemian häiriöitä, joista laaditaan diagnoosi ja etsitään sitä vastaava lääkitys. Ymmärrän, että osa hyötyy ja voi jopa selviytyä lääkkeiden avulla. Mutta kun puhutaan isoista massoista, miten monet sadat tuhannet ihmiset syövät mieleen vaikuttavia lääkkeitä, se on aika hurjaa. Lääketeollisuus on valtava ala ja se pyörii tavalla, josta monet eivät ole tietoisia.
Söisivätkö niin monet ihmiset lääkkeitä jos tietäisivät totuuden? Tietääkö moni ettei puolueettomia tutkimuksia masennuslääkkeistä ole, joissa hyödyt ylittäisivät haitat? Onko sinulla vastaavia kokemuksia ja mitä mietteitä aihe herättää?
Olisi mukava saada keskustelua aikaan, kaikki viestit ovat tervetulleita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olikohan Lyrica tuo lääke jota sinulle määrättiin?
Minulla oli noin 20 vuotta sitten masennusta johon määrättiin lääkkeet.
Kyllä niistä kai jotain apua oli, mutta lopetin niiden syönnin kun aloin saada voimia nousta masennuksen suosta. Masennus johtui raskaista kokemuksista joista yritin yksin selvitä. Onneksi ymmärsin hakea lopulta apua lääkäriltä. Minulla kävi hyvä onni, kun sain hyvän psykologin. Terapiasta en hyötynyt, koska edelleen oli vaikeaa puhua vieraalle ihmiselle. Kemiat ei kohdanneet ollenkaan. Olin hirveän väsynyt ja nukuin ja nukuin. Siitä alkoi toipuminen kun annoin itselleni lepoa. Olin vuosia uhrannut voimiani läheisistä huolehtiessa.
Aloin kehitellä itselleni selviytymiskeinoja. Ulkoilu, lukeminen ja mieluisten asioiden tekeminen. Masennus on todella hankala voittaa, mutta kyllä siitä voi selvitä.
Voimia sinulle! Keskustele lääkärin ja terapeutin kanssa ettet halua lääkkeitä ja onko heillä jotain muuta keinoa. Omahoitona parasta ulkoilu ja kanssakulkijoiden kanssa jutustelu. Sieltä löytyy samanlaisia kokeneita yllättävän paljon.
Kiitos vastauksestasi. Hienoa kuulla, mistä olet selvinnyt, se antaa toivoa myös itselleni. Kyseessä oli Triptyl niminen lääke. En suosittele kyllä kenellekkään.
Itsekin pyrin hoitamaan tätä luonnollisin keinoin ja liikkua aina kun jaksan. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa helpottaa. Tsemppiä myös sinulle elämään! :)
Veikkaisin että on ollut varmaankin Triptyl, vanhan polven masennuslääke jota tosiaan määrätään krooniseen hermokipuun. Sen on tarkoitus vaikuttaa kipuun vähentämällä kipua eli nostaa kipukynnystä.
Olen tosin ajatellut että teho perustuu luultavasti siihen kun masennuslääkkeet muutenkin latistavat tunteita niin ilmeisesti ajatellaan että se veisi myös kivun tunnetta pois.
Itselleni niitä tyrkytettiin muutaman vuoden ajan ja loppujen lopuksi suostuin kokeilemaan. Söin niitä viikon verran ja sitten oli pakko lopettaa kun meni mieliala ihan alas, alkoi jo vaikuttaa masennukselta. Kun lopetin käytön niin muutamassa päivässä olotila palasi normaaliksi.
Kiitos vastauksestasi. Triptyl oli juurikin kyseessä. Onneksi sinulla olotila palautui nopeasti normaaliksi. Itselläni se jäi "päälle" kun haittavaikutukset olivat niin rankat niin mieli ei niistä palannut samaan tahtiin kun lääke poistui elimistöstä.
Se on hieman erikoista, että masennuslääkkeet latistavat tunteita ja niitä määrätään juuri masennukseen. Koska useinhan masennus ei ole pelkästään surua vaan juuri sitä tunnottomuutta, mikään ei tullut miltään. Ja lääkkeet vielä korostavat tätä olotilaa.