Kuinkahan paljon Talvisodan alkamisen

Valtion ei olisi kannattanut uskoa suomalaisia armeijan kapiaisia, niiden pää on täynnä tyhmyyttä, jonka varmaan kaikki armeijan käyneet ovat huomanneet. "

Mannerheim ja useat muut armeijan upseerit ja miehistön jäsenet ilmoittivat varsin suorasti valtion johdolle, että armeija oli päästetty retuperälle ja rahaa oli aivan liian vähän edes välttämättömimpiin varusteisiin. Eli ei armeija uhonnut, että voittaa Venäjän 100-0 ;)

1930-luvun lopun politikot olivat varsin sokeita ja sinisilmäisiä siinä olet oikeassa=)

ei NL:n vaatimuksiin suostuminen olisi tarkoittanut Suomen miehitystä kesällä 1940.

..suhteet N-liittoon olivat jäätävät vaikka Tarton rauhanteon jälkeen muodollinen rauhantila vallitsikin. Suomalainen valtiovalta ei ajatellut N-liittoa suurvaltana ja se heijastui suhteissa joka tasolla.

N-liitto oli hyvin epäluuloinen Suomea kohtaan ja pelkäsi, että Saksa aikoo käyttää Suomea tukialueenaan hyökkäyksessään N-liittoon. Sillä oli tarkoin muistissa v.-18 kevään tapahtumat jossa itämeren divisioonan saksalaisjoukot nousivat maihin Hamgossa ja Loviisassa.

Balttian maat noudattivat suosittelemaasi linjaa. Tutki niiden historiaa, ja tee kysymyksesi sitten uudestaan.
(Huvittavaa kuinka Suomi saadaan joidenkin kirjoissa aina syylliseksi, oli sitten hyökkääjä tai puolustaja.)

Neuvostoliitto ja Saksa odottivat jännittyneenä Suomen päätöksiä, jotta tietäisivät miten sitten toimia. Suomi ratkaisi kaiken muusta maailmasta välittämättä, ja muut saivat tyytyä Suomen päätöksiin. Jos eivät tyytyneet, niin ne olivat pakotettuja hyökäämään maahamme, ja tällä tavoin suomalaiset poliitikot olivat syypäitä kaikkeen sodanaikaiseen. Turha edes ruveta erittelemään.

"Valtion olisi kannattanut antaa hiukan periksi maanluovutuksissa ja katsoa mitä sillä hyödytään."

Tätä ehdotettiin Stalinille. Ei kelvannut. Suomihan oli valmis antamaan maata Kannaksella.

"Ilmeisesti Stalin ei hyökkäystä Suomeen kovin innokkaasti aloittanut."

Olisi varmasti ottanut ilman vastarintaa, se on totta. Ja totta on varmasti sekin, että Stalin vain äärimmäisen vastentahtoisesti asetti Terijoen hallituksen, jonka tarkoituksena oli tietysti vain vaadittujen alueiden hallinnointi, ei Suomen miehittäminen ja sovjetisointi. NL:n joukkojen eteneminen huomattavasti ohi ennen sotaa vaadituista rajoista lienee sekin ollut vain inhimillinen erehdys. Rajan ylittäminen Sallassa ja Raatteessa oli selvästi yhteydessä Leningradin puolustukseen.

Suomella sen sijaan ei ollut mitään olemassaolon oikeutta. Se oli myynyt itsensä lännen kapitalisteille. Sen tarkoituksena oli harjoittaa neuvostovaltiolle vihamielistä politiikkaa ja olla kapitalistisen taantumuksen esitaistelijana. Sen ainoa tavoite oli etsiä maailmanvalloituspolitiikalleen kumppania ja ryhtyä sotaan. Vaikkei Suomi ehkä ampunutkaan Mainilan laukauksia, oli se niistä kiistatta vastuussa. Jos Suomi ei olisi niin härkäpäisesti pitänyt kiinni lännen intresseistä Moskovan neuvotteluissa, ei NL olisi ollut pakotettu turvautumaan tuohon pieneen viattomaan jekkuun, jonka ainoana tavoitteena oli tuoda hyvinvointia ja veljesrakkautta Suomen nälkäänäkevälle kansalle. Tämä ei pankinjohtajien ja tehtaanpatruunoiden lumoissa olevalle mannerheimilais-tannerilaiselle murhakoplalle sopinut.

Meillä on täysi syy juhlia voitonpäivää. Lisäksi Suomeen voitaisiin perustaa uusi liputuspäivä, suomalaisen itseinhon päivä, jota vietettäisiin aina muita virallisia liputuspäiviä lukuunottamatta. Muita virallisia liputuspäiviä voitaisiin kylläkin lisätä maltillisesti. Näitä olisivat Neuvostoliiton historiankirjoituksen päivä, kommunistisen propagandan päivä ja Neuvostoliitto-päivä. Neuvostoliitto-päivänä kansallisen kieltäymyksen kultti voitaisiin kiihottaa äärimmilleen. Päivän ohjelmaan kuuluisi kaihoisia kuvaelmia Suomen miehityksestä ja iloisista kolhoosi-illoista balalaikan säestyksellä. Marionettinäytelmä "Suomen hallitus" kruunaisi päivän.