Ikinä eroon, lähes kaikki hyvä vietiin elämästäni. Kaikki siis minun omaan elämään. Onhan tossa toi perhe ja työ. Kai niistä pitäisi olla kiitollinen tai siitä ettei niitä ole vielä viety. Miehen ehkä voiskin, enpä tiedä. Tiedättekö tunteen, yhtäkkiä kimppuusi hyökätään ja toiset alkavat elää unelmiasi. Katsot vierestä, et oo oma itsesi, et voi tehdä mitään, vain ihmetellä, lopulta vihata ja katkeroitua, lihoa ja yrittää selvittää niiden jäljiltä oman elämän sotkuja. Kun kaikki on kunnossa, yrittävät palata taas. Avaan silmäni ja toivon että kaikki olisi ollut pahaa unta.
Mä en usko että pääsen tästä katkeruudesta
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En kyllä ymmärrä minä ainakaan.