Yritän kyllä, mutta huonosti onnistuu

Kun tämä on sellaista suossa tarpomista matka täältä sinne sinun luokse, eikä parempaa reittiä taida olla olemassa, niin olen jo ehtinyt monta kertaa miettinyt lopettaa kirjoittelun. Jos nyt suoraan sanon, niin hakuammunnaltahan tämä tuntuu. Jos hyvin kohdalle sattuu, niin olet lukemassa minunkin kirjoituksia, mutta mitä mahdollisuuksia on sille, että sattuisit yhdistämään ne minuun.

Olisi viisainta vain pistää kynä penaaliin ja lopettaa, lopettaa koko haihattelu, mutta kun sekään ei tahdo onnistua. Ne tunteet, joita mulla on sinuun ovat vain niin voimakkaat, etten ole jaksanut pyristellä vastaan ja niinpä vain kirjoitan täällä sulle virtuaalisti rakkauskirjeitä. Huuhaata tietysti tämä kaikki, ja hassutusta, mutta sitä tässä kai sitten ollaan. Olet sekoittanut meikäläisen pään totaalisesti eikä paluuta entiseen enää ole. Sitä pelkään. Tunteet ovat rampauttaneet minut, liian voimakkaat tunteet sinuun, ja pelko. Olen lamaannuksissa, ehkä kuitenkin hyvällä tavalla vaikka eihän se niin hyvältä kuulosta näin ilmaisuna. Sanot varmaan, ettei sinua tarvitse pelätä, mutta mistä tiedän, että näin sanot tai ajattelet. Virtuaalimaailma ei välttämättä heijastele tosiasioita, joten pöhkönä oleminen saanee jatkoa.

Jos joskus saisin kuulla sinun mielipiteesi tästä kaikesta, niin kyllä se loisi aivan toisella tavalla valoa hämäriin polkuihini.