Onko häpeä olla demari?

Onko nykyään häpeällistä olla demari. Monet ystäväni ennen demareita ja ylpeilleet asialla. Äänestäneet demareita vuosikausia kieltävät olleensa demareita tai sanovat, etteivät enään ole ja eivät usko puolueeseen. Puolue on, kuin sukuunsa degeroitunut . Menettänyt kaikki arvonsa ja myös aatteensa. Täynnä oman edun tavoittelijoita ja muunnellun toduuden puhujia. Miten tähän on tultu voi vain ihmetellä. Monilla oli suuret odotukset uuden vasemmistohallituksen viimein maahan tultua. Suhmurointi alkoi eduskunnasta tippuneiden aateveljien palkkaamisella avustajiksi ja avustajien määrän moninkertaistamisena. Palkkiot palkat ja palkkiot nostettiin välittömästi ja puoluetukia nostettiin. Koko ajan paljastuu lisää suhmurointia ja näitä koijareita. Rikoksista tuomitun Paltzarin arvonimi ja kaikki yhteiskunnan apurahat, mitä koijarille on myönnetty satoja tuhansia euroja. Rasistikortti on hyvä vetää esiin, niin tukia alkaa juoksemaan. Kaikki Risto reippaat ja Anneli reippaat. Pystejä konnille riittää. Omista duunarieläkeläisistä ei ole huolta, joten lähetetään nekin rahat miulummin afrikkaan tai annetaan sadoille somaliyhdistyksille maassa. Tuntuu, että tavallinen suomalainen duunari on spitaalinen demareille. Käsi pystyy , joka vielä tunnustaa olevansa demari.