Sellaista päivää ei vain taida koskaan tulla että

tuntea olevansa vapaa sielu ja hyvillä mielin. Aina tuntuu olevan vähintäänkin jotain joka laittaa olon matalaksi ja kiinnostuksen kaikkeen täysin nollaan. Kateeksi käy katsoa ihmisiä joilla on kevyt mieli ja elämä hymyilee. En usko siihen että mieli voi olla kirkas ja valoisa jos sinua katsellaan. Olikohan se Heisenberg joka totesi orgaanien käyttäytyvän oudosti mikroskoopin alla kun niitä katsellaan, ilmeisesti tämä liittyi jonkin sortin sähköiseen tuntemukseen tai ymmärrykseen vaikkei orgaaneilla pitäisi olla sen suurempaa ymmärrystä. Ihmismieli on hauras mutta fiksu se huomaa kaiken ulkopuolisen ja reagoi niihin negatiivisesti pääsääntöisesti koska se ei ole aitoa omaa vaan vierasta. Koko tilannetta voisi verrata esim palloiluun ja opettelet kirjasta tekemään korin tai potkaisemaan pallon maaliin ja todellisessa tilanteessa et kuitenkaan osaa käsitellä asiaa oikein ja lopetat yrittämisen tajutessasi kaiken aikaisemman olevan turhaa. Voiko tunteita harjoitella mielestäni ei koska ne eivät ole vakioita ja muuttuvat ihmisen kehittymisen ja tunteiden muuttuessa tässä nopeasti kehittyvässä maailmassa. Ehkä siksi usein mietin tulenko koskaan itseni tai muiden kanssa ja kun toisaalta koko loppu elämäni on kiinni siitä osaanko toimia oikein eri tilanteissa ja hyväksyä huonotkin asiat ovat ehkä este suurille haaveille ja perus arjen asioille. Mitä jos vain luovuttaisin ja antaisin olla ehkä voisin jonain päivänä jossain muualla aloittaa kaiken uudestaan siellä jossa minut ehkä otetaan vastaan hyvällä ja opin suoraan itsestäni ilman vihaa tai vanhoja painolasteja joille ei olisi ollut tilaa elämässäni. Milloin koen päivän niin kuin näen toiset ilman jännitystä pienistä tai suurista asioista ilman kenenkään haitallista kuvitelmaa paremmasta minuudesta mitä en katso hyvällä. Enkö ole enää koskaan ihminen en koe itseäni osaksi yhteiskuntaa enää tässä maassa ja elämä ei ole silloin enää sen arvoista. Mikä on se aika ja milloin kun koen paremmaksi kadota kokonaan kartalta sinne missä aurinko paistaa tai ei paista ollenkaan. Nostanko vain valkoisen lipun ylös ja totean olleeni pelkkä katsomus tulevaisuuden tuleville polville. Tämä maailma ei ole enää itselleni paikka jossa voisin olla onnellinen on vain ei mitään...