Tuli vaan mieleen, kun luin mitokondriosta ja sen osuudesta solukuolemassa (kiintoisa tuo mitokondrio)..
Jos elämän suuria kysymyksiä halutaan tarkastella solutasolla, kuten ystävämme kreationistit, niin eiköhän kuolema ole ihan tarkoituksellinen osa, hm, elämää? Ihan riippumatta jos uskoo Jumalaan tai ei?
Aikuisen kehossa kuolee ohjatusti kymmeniä miljoonia (miljardeja?) soluja joka päivä, lapsen kehossa ainoastaan jonkun verran vähemmän. Prosessin ansiosta keho uudistuu... Estetty solukuolema aikaansaa mm syöpää ja muita sairauksia.
Kuolema on sisäänrakennettu elämään, ja niin sen taitaa olla tarkoituskin, ei sen ymmärtäminen vaadi mitään keksittyä "syntiinlankeemusta", elämme suhteellisessa maailmassa ja niin se on ollut alunperinkin, at least that's what I think
Jos elämän suuria kysymyksiä halutaan tarkastella solutasolla, kuten ystävämme kreationistit, niin eiköhän kuolema ole ihan tarkoituksellinen osa, hm, elämää? Ihan riippumatta jos uskoo Jumalaan tai ei?
Aikuisen kehossa kuolee ohjatusti kymmeniä miljoonia (miljardeja?) soluja joka päivä, lapsen kehossa ainoastaan jonkun verran vähemmän. Prosessin ansiosta keho uudistuu... Estetty solukuolema aikaansaa mm syöpää ja muita sairauksia.
Kuolema on sisäänrakennettu elämään, ja niin sen taitaa olla tarkoituskin, ei sen ymmärtäminen vaadi mitään keksittyä "syntiinlankeemusta", elämme suhteellisessa maailmassa ja niin se on ollut alunperinkin, at least that's what I think
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.