Teletankit

- Tankin työntövoima ja vivut toimivat pneumatiikalla: kompressori toimi, joka pumppaisi ilmaa erityiseen sylinteriin, ja siitä johdettiin paineilmaa manipulaattorien mänttiin. Nyt he käyttäisivät hydrauliikkaa, mutta silti he eivät pystyneet. Prosessia ohjataan sähkömekaanisilla releillä, jotka kytkettiin päälle radiokomennoilla. Lähetin-vastaanotinlaitteiden avulla voitiin hallita kuusitoista parametria. Operaattori työskenteli kaukosäätimen kanssa, jonka etupaneelissa oli noin 20 painiketta, neljä peräkkäin. Muistan ne edelleen: ensimmäinen “Tovs” -painike - valmistelu yhden taisteluryhmän suorittamiseen, toinen “Fire” -painike - liekin heittäminen (tai alueen saastuminen), neljäs painike - “Smoke”, savunäytön asetus. Lisäksi toisessa, kolmannessa ja neljännessä rivissä on painikkeita, jotka ohjaavat TT-säiliötä. Ensimmäinen painike on moottorin käynnistys, toinen on pieni vaihde, kolmannesta kuudenteen - siirrot ensimmäisestä neljään, seitsemäs - taaksepäin, kahdeksas - torni vasemmalle, yhdeksäs - torni oikealle, kymmenes - käännä tankki vasemmalle, yhdestoista painike - oikealle. Kaukosäätimen etupaneelin painikkeiden yläpuolella oikealla puolella oli punainen lamppu - kauko-ohjaimen ohjain. Samalla tasolla kulman vasemmalla puolella on kytkin työn siirtämiseen radiokanavalta toiselle. Samanaikaisesti tavallinen kuljettaja voi hallita säiliötä, kaikki vakio-T-26-ohjaimet pidettiin sisällä. Ulkoisesti televisiosäiliöt erottuivat sarjasarjoista siinä, että tornin katolla oli kaksi panssaroitua lasia, jotka suojaavat nasta-antenneja tuhoutumiselta ja niiden eristystä, kun ne joutuvat pienaseiden tulen alla. yhdestoista painike on oikealla. Kaukosäätimen etupaneelin painikkeiden yläpuolella oikealla puolella oli punainen lamppu - kauko-ohjaimen ohjain. Samalla tasolla kulman vasemmalla puolella on kytkin työn siirtämiseen radiokanavalta toiselle. Samanaikaisesti tavallinen kuljettaja voi hallita säiliötä, kaikki vakio-T-26-ohjaimet pidettiin sisällä. Ulkoisesti televisiosäiliöt erottuivat sarjasarjoista siinä, että tornin katolla oli kaksi panssaroitua lasia, jotka suojaavat nasta-antenneja tuhoutumiselta ja niiden eristystä, kun ne joutuvat pienaseiden tulen alla. yhdestoista painike on oikealla. Kaukosäätimen etupaneelin painikkeiden yläpuolella oikealla puolella oli punainen lamppu - kauko-ohjaimen ohjain. Samalla tasolla kulman vasemmalla puolella on kytkin työn siirtämiseen radiokanavalta toiselle. Samanaikaisesti tavallinen kuljettaja voi hallita säiliötä, kaikki vakio-T-26-ohjaimet pidettiin sisällä. Ulkoisesti televisiosäiliöt erottuivat sarjasarjoista siinä, että tornin katolla oli kaksi panssaroitua lasia, jotka suojaavat nasta-antenneja tuhoutumiselta ja niiden eristystä, kun ne joutuvat pienaseiden tulen alla. sisällä kaikki T-26: n kokopäiväiset kontrollit säilytettiin. Ulkoisesti televisiosäiliöt erottuivat sarjasarjoista siinä, että tornin katolla oli kaksi panssaroitua lasia, jotka suojaavat nasta-antenneja tuhoutumiselta ja niiden eristystä, kun ne joutuvat pienaseiden tulen alla. sisällä kaikki T-26: n kokopäiväiset kontrollit säilytettiin. Ulkoisesti TV-tankit erottuivat sarjasta säiliöiden tornissa olevalla kahdella panssaroidulla kupilla, jotka suojasivat nasta-antenneja tuhoutumiselta ja niiden eristykseltä, kun ne tulivat pienaseisiin.

30-luvulla N-liitossa koulutettiin hirviä sotatarkoituksiin. 1939 sotahirviä oli yli 1500.
Olivatko nuo mukana talvisodassa?

Myös saksalaisilla oli Leichter Ladungsträger Goliath kauko-ohjattava tela-ajoneuvo.
Sen käyttötarkoitus oli tuhota kuljettamallaan räjähdelatauksella muun muassa vihollisen panssarivaunuja tai linnoitteita.


Ajatus perustui saksalaisten vuoden 1940 lopulla Seinestä löytämään ranskalaiseen pienoistela-ajoneuvon prototyyppiin, jonka oli suunnitellut ajoneuvosuunnittelija Adolphe Kégresse. Marraskuussa 1940 bremeniläinen Carl F.W. Borgward -autotehdas määrättiin kehittämään pieni, kauko-ohjattu tela-ajoneuvo, joka kuljettaisi ainakin 50 kiloa räjähteitä. Tulituksesta piittaamatta Goliath voitaisiin ohjata 650-metrisen kaapelin välityksellä räjähtämään vihollisen asemiin. Ensimallit eivät olleet erityisen tehokkaita. Sähkömoottorit olivat liian heikkoja eivätkä ne edenneet maastossa kovin hyvin. Goliathin valmistaminen oli kallista, ja hienokomponentit nielivät niukkoja strategisia raaka-aineita. Myös 30-kiloiseksi pienennetty räjähdelataus huomattiin rintamalla riittämättömäksi. Kaikkiaan 2 650 valmistetuista Goliatheista päätyi rintamakäyttöön. Valmistus lopetettiin tammikuussa 1944.

Itse Goliath ei lakannut olemasta – se varustettiin yksinkertaisemmalla, halvemmalla ja tehokkaammalla polttomoottorilla. Samalla panssarointia lisättiin. Polttomoottorilla varustettu Goliath ei osoittautunut edeltäjäänsä paremmaksi. Sen tuottaminen oli toki halvempaa, mutta käyttö rajoittui edelleen valikoituihin tilanteisiin. Saksalaiset käyttivät sitä enimmäkseen miinakenttien raivaamiseen, joka ei ollut Goliathin tarkoitus. Goliathin vähäisestä käytöstä kertoo muun muassa se, että kaikkiaan 5 000 valmistetusta Goliathista oli tammikuussa 1945 jäljellä vielä 3 800 kappaletta.

Eräs tunnetuimpia tämän aseen käyttöjä oli Pariisissa keväällä 1944 kun sellainen lähetettiin tuhoamaan Grand Palais -näyttelyrakennuksen kellariin linnoittautunut ranskalainen vastarintaosasto; koko rakennus syttyi taistelussa palamaan ja sen mukana tuhoutui ruotsalainen Jean Houcken omistama sirkus kalustoineen ja eläimineen; surmansa sai muun muassa kaksi leijonaa sekä parikymmentä rotuhevosta